Koronan kourissa

No niin, monta koronatonta vuotta sitä tulikin vietettyä, mutta ilmeisesti nyt sitten kumpikin se saatiin. Ukolla näytti testi koronaa, mulla ei mutta meidän oireet oli kyllä ihan samanlaiset joten eiköhän se minullakin ollut. Tai on edelleen. Tänään tosin vihdoin eka päivä kun tuntuu että elämä taas voittaa. Mutta perus kuumetauti se oli, kurkkukipu oli aika paha. Tämä olikin jo poikkeuksellisesti kolmas flunssa mulle tähän vuoteen joten toivottavasti nyt tulisi piiitkä tauko. 

Harmaata keliä on nyt ollut vaikka ja kuinka. Aurinkoa on näkynyt minimaalisen vähän viimeisen kuukauden aikana. Nyt on sentään sadellut kevyitä lumihippuja, joka lisää valoisuutta edes hitusen. Mutta tälläistä se vähän aina on.

Karpalosuolla

Lähdettiin toissailtana ukkelin kanssa Kurjenrahkan kansallispuistoon keräämään karpaloita. Suo oli tuttu minulle aiemmilta vuosilta, kun olen käynyt tunturikerhon kanssa siellä useampana syksynä ja jälleen menossakin viikon päästä viikonloppuna.

Karpaloa on mielestäni tänä vuonna ennätysmäärä, en muista että olisi noin paljoa ollutkaan. Saatiin nopeasti pienet kippomme täyteen ja kaupanpäällisiksi roppakaupalla hyvää mieltä.

Ihmeellisen lämmin syksy

Syyskuu on ollut todella lämmin, eilenkin yli 20 astetta ja mikä hassuinta, aamu lämpötilat ovat olleet puolet lämpimämpiä mitä esimerkiksi heinäkuussa oli. Tomaatitkin lähtivät kypsymään viimein, kun ensin näytti ettei satoa tänä vuonna niistä oikeen tule. Mutta luulenpa, jahka lämpö hellittää, saadaan varmasti rytinällä kylmät ilmat..

Toissa päivänä kuokin perunat ylös maasta. Kolme riviä niitä oli vielä jäljellä meidän pieneltä pottumaalta eli kaksi kopallista sain vietyä kellariin. Vielä on porkkanat, lehtikaalit ja kesäkurpitsa joita piisaa.

Talon sisällä onpi taas ollut puuhellan muuraustyöt käynnissä parisen viikkoa. Hella olisi ollut eilen valmis, mutta todettiin miten hellasta oli tullut turhan korkea (100cm), joten pyydettiin josko muurari saisi sitä madallettua ilman että se tarvitsee kokonaan purkaa.. Ja kyllä hän sen onnistui tekemään parilla lisätyöpäivällä onneksi. Nyt hella vaikuttaa huomattavasti paremmalta. Toki lämpöarvo hieman laskee, mutta hankala sekin jos joutuu kurottelemaan liedelle.

Pölyä muurauksesta on tullut ihan valtavasti, varsinkin eilisestä purkamisesta joten iso siivous urakka on vielä edessä. Mutta pääasia että kohta on kunnon puuhella.

Aurinkoinen ilta

Eipä voi sanoin kuvailla kuinka autuaalta tuntui eilisillan aurinko alakuloisen mielen ja sateisen viikon jälkeen! Aamulla kun oma surkeus jopa itketti, niin on tuolla valopallolla taivaalla ihan äärimmäisen suuri merkitys elämään, noin muutenkin että se on elinehto tietysti maapallolle. Mutta on se vaan ihmeiden tekijä mielialallekin.

Syyskuun ensimmäinen

Tänään jo luulin että olisin ollut täysin tervehtynyt, koska eilen oli niin hyvä päivä mutta aamulla olo oli taas karhea ja suhmuinen. Ehkä kun töissä olen kuitenkin käynyt joka päivä, on paraneminenkin hidasta.. Joten vähän alakuloa, kun ei ole oma energinen itsensä. Ehkäpä myös pitkään jatkuneet sateet ja yleinen harmaus onpi saanut mieltä matalaksi. Onneksi näköpiirissä on vihdoin havaittavissa aurinkoa ensi viikolle. Ja ehkä vähän jo viikonlopulle. 

Aamun maisemaa 

Eilen kävin mökillä ja siellähän olikin alkuviikkona sadellut 65mm. Huomasi miten kallioilta laskeva purokin oli mennyt yli äyräiden mutta ei onneksi ollut mitään sen kummempia tulvavahinkoja sattunut. Jossain täällä oli kuitenkin tiekin sortunut kokonaan ja oli mökkitielläkin aika paha sortuma, mutta toistaiseksi siitä pääsi vielä autolla ohi.

On ilmoja pidellyt

Huh hei millainen vedenpaisumus eilen olikaan. Vettä satoi taivaan täydeltä koko illan, noin 40-50 mm.

Itse alan hiljalleen toipumaan flunssasta, onneksi se oli vaan tälläinen pikatauti, mutta vielä on sen verran tukkoinen olo, etten liiemmin mitään rehki. Jotain kevyttä ajattelin kyllä ulkona tehdä nyt kun tänään on kiva, aurinkoinen päivä.

Flunssan tuomat pakotetut lepopäivät saivat taas kerran miettimään, miten hyvästä olisi jos ymmärtäisi ilman flunssaakin joskus levätä! Se on kyllä suuri kompastuskiveni. Olen aina vähän "kireä" ja stressaantunut kun "koko ajan pitää tehdä jotain". En ehdi edes ihmisiä tapaamaan kun päivät täyttyvät puuhastelusta. Tykkään kaikesta touhuamisesta tosi paljon, mutta se myös väsyttää kun ei lepää. Ja harvemmin saan edes mitään kunnolla aikaiseksi, kun tietysti yhtä aikaa on monta rautaa tulessa. Ehkä vielä joskus opin..

Isoja määriä töyhtöhyyppiä pelloilla

Eilistä päivää

Eilinen oli kerrassaan ihana päivä mikä päättyi yllättäen niin, että tulin kuin salama kirkkaalta taivaalta kipeäksi, flunssaan! Yleensä flunssa kun lähestyy sitä miettii useamman päivän olenko tulossa kipeäksi. Mutta nyt, illalla huomasin että vähän paleltaa ja parin tunnin päästä oli jo kurkku ihan liekeissä. Ihmeellistä. Tällä hetkellä olo ei onneksi ole erityisen paha, karhea kurkku ja pientä lämpöä. Varmaan sain jonkun pöpön Ahvenanmaan reissulta.

Lähdettiin eilen tosiaan mökille puuhastelemaan mutta ei jääty yöksi kun tänään satelee vettä reippaasti. Vietiin mökille uusi (vanha) pirttipöytä kalusteryhmä siellä olevan pyöreän valkoisen pöydän tilalle. Heti tuli erämökkimaisempi tunnelma ja enemmän tilaa. Samalla lastattiin mökkimetsästä puukuorma tänne kotiin, kun siellä niitä kerran riittää.

Lämmitettiin myös sauna ja minä kävin katsomassa josko nyt löytäisi tuttuja sieniä ja löysinpäs kanttarelleja ihan omasta metsästä ja jopa keskellä pihaa näytti olevan tuloillaan. Mutta niinhän nyt sanotaan olevan oikea sienisyksy. Myös vielä pieniä vaalea orakkaita oli näkyvissä runsain mitoin. Kiva kiva 🍄🍂

Puolukkaa olisi myös vaikka kuinka!