Mitä tapahtuu viiden vuoden päästä?

Minun oli tarkoitus pohtia tätä jo viime vuoden lopulla, mutta silloin tuntui elämä olevan aikamoista kaaosta, kun meillä oli yht´äkkinen muutos kohti Lappia - mikä sittemmin peruuntui. Myös talvi oli monenmoista tekijää ja suhmurointia, mutta ehkäpä nyt on paljon parempi mahdollisuus ennustaa ja esittää toiveita tuleviin vuosiin. 

Erona kun viimeksi mietin tätä, vuonna 2016 marraskuussa, on tällä kertaa ajatuksia tulevaan huomattavasti vähemmän. Tai ainakin tuntuu siltä. Kenties nyt on elämäänsä niin tyytyväinen ja elämä kulkee tasapainossa, ei ole syytä muuttaa asioita. Toki iso muutos on tuloillaan, kun muutamme Kuopion seudulle, missä kumpikaan ei ole ennen asunut eikä omaa mitään yhteyttä sinne. Joten katseet voipi suunnata ainakin sinne :)

Missä asun?

Hyvin todennäköisesti Pohjois-Savossa asumme vielä viiden vuoden päästä. Tarkoitus on ihan pysyvä koti täältä saada ja juurtua savolaisiksi. Unelma on löytää oma viehättävä koti vesistön ääreltä, jossa on laituri minulle aamupulahduksia varten sekä Markulle mahdollisuus lähteä kalalle omasta rannasta. Toiveisiimme kuuluu hyvin rauhallinen sijainti, ei lähinaapureita, mutta nykyisestä poiketen, emme ainakaan tarkoituksella hae ns. työlästä pihapiiriä tai remontoitavaa taloa. Metsää kuitenkin pitää olla niin, että metsässä saapi puuhailla ja hakea polttopuut. Ja (pieni!) kasvimaa pitää olla. 

Mutta kaikki muu, nurmikko, haravointi, kunnostusta vaativat piharakennukset ja sen sellaiset koitamme välttää tällä kertaa. Eli toiveissa on löytää metsäinen talo. Näin meillä on aikaa enemmän tehdä asioita, joista olemme haaveilleet sekä meillä on myös energiaa käydä metsämökillä etelässä puuhailemassa. En silti poisulje muitakin vaihtoehtoja - edelleen haaveilen maatilan eläimistä, mutta en oikeasti tiedä mitä tekisin sen suhteen. 

Mitä teen työkseni?

Itseasiassa toivon, että teen edelleen samoja töitä mitä nyttenkin. Viihdyn tällä hetkellä erinomaisesti työssäni, jossa ei tarvitse stressata sen kummempia ja aikaa jää runsaasti myös muuhun elämään. Siinä ohella puuhailen varmasti Youtube videoiden parissa, mutta en ehkä usko että enää viiden vuoden päästä kuvaan :) En ainakaan haaveile tubeurasta, minusta sitä on ilo tehdä omaksi huvikseen ilman mitään suuria tavoitteita. 

Hierontatöitä tuskin myöskään enää tulen tekemään. Tavoittelen leppoisaa elämänviettoa ja mahdollisimman tyhjää kalenteria. 

Josta päästäänkin aiheeseen; Mitä haluan tehdä?

Haluan ehdottomasti retkeillä paljon, niin pidempiä kuin lyhyitä reissuja. Itä-Suomessa on aivan mahdottoman upeaa luontoa, joten retkeily lienee ykkösharrastus. Myös marjastaminen kuuluu loppukesän rientoihin. Lisäksi meillähän on Kirppu retkeilyautomme, joten Suomen maalla reissaaminen yhdessä, koirat mukaan lukien, tulee varmasti lisääntymään. 

Mutta yleisesti toivon arkeni koostuvan edelleen rauhallisista aamunvietoista, pitkistä kävelylenkeistä ja aamupulahduksista. Kasvimaalla puuhastelusta ja polttopuiden tekoa sekä pitkistä viikonlopuista mökillä. Ei sen kummempaa. Koetan välttää kaikenmaailman opiskeluita ja yhdistystoimintaa ja käyttäväni aikaa enemmän vaikkapa roskien keruuseen tien varsilta. Vähän minua on silti kutkutellut ajatus metsäalan opinnoista ensi vuoden puolella, mutta katsotaan nyt...

Ulkomaille matkustaminen ei ole varsinaisesti mielessä ollut, mutta toisaalta voisin kuvitella että seuraavan viiden vuoden aikana tulee todennäköisesti joku matka tehtyä. Onko se sitten yhteinen lomareissu vai oma kiipeilymatka tms. 

Tälläistä. Tämän perusteella voisin päätellä elämäni olevan aikalailla mallillaan, enkä edelleen sen kummempia haaveile. Tavallista elämää sellaisten asioiden keskellä, jotka saavat elämän tuntumaan omanlaiselta. 

Tästä pääset vielä lukemaan millaisia ajatuksia minulla oli vuonna 2016. 

Elämää Pohjois-Savossa, osa 1

Ajattelin muutamia ajatuksia kirjoittaa niin sanotusti ensimmäisestä vaiheesta Pohjois-Savosta. Tämä muuttohan menee ikään kuin sykleissä, kolmessa osassa. Ensimmäisessä osassa muutin huhtikuun alussa yksin asumaan Varkauteen, Kangaslammelle. Päädyin tänne ihan vain edullisen asunnon perässä, sillä maksan vuokraa rivitaloasunnostani vain 220e kuussa. Alkuun olin todella ahdistunut, enkä meinannut millään sopeutua yht´äkkiä asumaan taajamassa, kylän keskellä sijaitsevassa pienessä asunnossa. Myöskään pitkittynyt talvi ei helpottanut asettautumista kun tuntui, että aina on harmaata ja tuulista. Nukuin todella huonosti ensimmäisen viikon ja juuri kun pääsiäisloma läheni, huomasin oloni parantuneen ja aloin viihtymään edes joten kuten.

Kangaslammin lähiluontoa

Nyt yli kuukauden asuttuani täällä, en voi edelleenkään sanoa viihtyväni tässä asunnossa, mutta ympärillä oleva luonto tekee kyllä tehtävänsä ja auttaa parhaansa mukaan. Luonto on täällä uskomattoman upea ja lukuisat vesistöt saavat haukkomaan ihastuksesta. En malta odottaa, että päästään kunnolla asettautumaan ja retkeilemään uusissa paikoissa. Niin upeat kohteet ovat vain kivenheiton päässä, verrattuna kun asui etelässä. Onhan etelässäkin tietysti kaunista, mutta täällä on omanlaisensa, erilainen luontomaailma tutkittavana. 

Myös tämä Kangaslammin seutu on ihastuttavaa. Olin viikonloppuna retkellä yhden yön verran läheisellä luonnonsuojelualueella. Ihan tuli jo kesäiset fiilikset ja päätin että tänne muuttaessa alan ehdottomasti retkeilemään taas enemmän. Olen harmitellutkin sitä, kun retkeily on jäänyt vähemmälle kaiken muun ulkona vietetyn ajan myötä. Ja onhan ne kaikki koti- ja mökkihommatkin niin mukavia, mutta retkeily on ajanvietteenä ja harrastuksena sellaista leppoista hyvän mielen puuhaa. Ehkäpä se Markkukin innostuu taas uudelleen retkitouhuista täällä. Ainakin ylipuhuin sen jo ensi kesäksi 133 kilometrin Karhunpolulle itärajalle :)
Lintulajeja olen nähnyt ja kuullut paljon, mm. kaulushaikaran, käen, kuikan, harmaapäätikan, punakylkirastaita ja vaikka mitä.

Kävin Kolilla viime työreissulla Joensuussa!

Työt ovat lähteneet käyntiin hyvin. En tiedä voiko sanoa, että olisi helpompaa täällä, mutta siltä tuntuu. En tiedä. Toki sitten kun tulee jotain mistä en selviä, ei apujakaan oikein ole saatavilla sillä esimieheni on Tampereella ja muu tiimi. Mutta muuten viihdyn mainiosti. Työalue on laaja ja huomenna lähdenkin Joensuuhun ja Lieksaan, jossa joka kuukausi tulee käytyä muutaman päivän reissulla. 
Ja tuolta palattuani, aloitankin jälleen pakkaamisen sillä muutan seuraavaan osoitteeseen sunnuntaina! Ja tähän paikkaan Markkukin muuttaa sitten kesän aikana ja tämä tulee olemaan elämänmuutoksemme toinen vaihe. Löysin meille ihastuttavan pikkumökkerön metsän keskeltä, joten saan sanoa hyvästit pian "cityelämälle". Mutta tästäpä kirjoittelen lisää sitten myöhemmin.

Ensimmäisten päivien kuvia

Paljon uusia "lähilintuja"

Viikonlopun retkeltä, alkaa kesä saapua tännekin :)

Vapusta pääsiäiseen

Koska sain nyt aikaiseksi siirtää yli kahdelta kuukaudelta kuvia koneeseen, tulin kirjoittamaan pääsiäisen vietosta mökillä. Vaikka valokuvaaminen toisinaan ärsyttää sen viedessä niin paljon huomiota ja läsnäoloa hetkistä, on siinä kyllä puolensa ensinnäkin että muistaa mitä on tehnyt. Ilmeisesti sitä nykymaailmassa on vaan niin hektistä menoa, että ei asiat kauaa pysy enää muistissa.

Mutta niin, muistaakseni lähdimme pääsiäislauantaina mökille ajelemaan ja tarkoituksena oli ryhtyä raivaamaan ja siistimään talven aikana katkenneita latvapuita. Niitähän meni poikki kymmeniä, lähinnä kuusipuita painavan lumikuorman seurauksena. Nyt oli hyvä vielä kulkea metsässä kun maa oli kohmeessa, joten emme saaneet maaperään ikävää kulumista. Kaikkea puita emme saaneet kerättyä parissa päivässä, mutta melkoisesti kylläkin. Tuntuu kyllä, että mökkimetsässä riittää elämänmittaiseksi ajaksi puuhastella puuhommien parissa. 

Koirat olivat myös mukana ja teinkin heidän kanssaan mukavia metsälenkkejä. Alkuun pohdimme, että olisimme olleet vain yhden yön, mutta onneksi jäätiin ja lähdettiin vasta maanantaina takaisin kotiin. Itse nukuin molemmat yöt ulkona, tällä kertaa savusaunan terassilla maate. 
On mökillä kyllä ihanaa viettää aikaa.

Koti vappu ja tulevaisuuden suunnitelmia

Tajusin juuri, etten ole yli kuukauteen kirjoitellut mitään ja jos en tänään rustaa, jää huhtikuu kokonaan välistä. Siispä tuumasta toimeen. Suurin syy miksi en ole kirjoittanut mitään, johtuu tietenkin siitä että muutin Pohjois-Savoon Kangaslammille, enkä ottanut tietokonetta mukaan. En näemmä kokenut että sille olisi käyttöä :) Mutta nyt olen viettänyt kotona tämän viikon, myös pääsiäisen olin täällä mutta silloin olimme mökillä tekemässä puuhommia. Haaveilin, että vappukin menisi saman kaavan mukaisesti, mutta ne suunnitelemat vaihtuivat kotoiluun ja siivoukseen! 

Tänään nimittäin teimme sopimuksen välittäjän kanssa talon laittamisesta myyntiin, joten vappu kuluu siivouksen merkeissä tulevaa valokuvausta (ja näyttöjä) varten. Vappuaatto siivoamme sisäpuolelta ja huomenna siirrytään ulos siistimään pihaa. Pihalla ollaan kyllä saatu jo suurimmat ja esimerkiksi kaikki piharakennukset on raivattu sekä viimeiset kaatopaikkakuormat viety. Jännittäviä aikoja siis elämme, mutta siitä huolimatta meneekö talo heti vai myöhemmin kaupaksi, muutamme (tai siis Markku muuttaa vielä, minä jo siis asun) heinäkuussa Kuopion seudulle. 

Muutin tosiaan huhtikuun alussa Varkauteen Kangaslammille, mutta irtisanoin sen asunnon jo! En sitten yhtään viihtynyt siellä ja alku oli melko ahdistavaa, lopulta kuitenkin jo hieman sopeuduin kyllä sinne. Luonto ympärillä nimittäin on aivan älyttömän upeaa! Nyt jo vähän harmittaa kun muutankin juuri ennen kesän alkua pois, mutta toivottavasti uusi paikka on myös hieno. En meinaan ole nähnyt tätäkään vaikka lupasin sen jo ottaa. Mutta tällä kertaa kyseessä on pieni ok-talo, tarkemmin punainen mummonmökki lähempänä Kuopiota, johon sitten Markku ja hauvat muuttavat kesällä perästä. Menen ensi torstaina käymään siellä ja jos ei mitään ihan kamalaa tulee vastaan, otamme kyllä sen uudeksi vuokrakodiksi. Sieltä käsin sitten lähdemme etsimään meidän unelmien kotia, jonka ehdottomat kriteerit ovat luonto ja rauha ympärillä sekä oma vesistö.

Mutta nyt takaisin siivoilun pariin, hauskaa vappua! 

Kuva ensimmäiseltä kesältä, kun olimme muuttaneet tänne 2017

Kohti Pohjois-Savoa!

Niin todella, me muutamme Pohjois-Savoon! 

Nyt on aika ottaa elämässä uusi suunta hieman ylemmäs pohjolaa. Vielä viime vuoden lopulla kuvittelimme muuttavan Lappiin, mutta se peruuntuikin. Ja hyvä niin. Sillä jälkeenpäin ajateltuna tuumasimme, että Lappi on meille ehkä kuitenkin liian pohjola. Sillä nautimme pitkästä kesästä ja itse erityisesti kasvimaalla puuhailuista ja se jäisi kyllä Lapissa aina hyvin lyhyeen. Tämän peruunnuttua, ajattelimme ensin hengähtää ja lähteä sitten rauhassa etsimään omaa paikkaa Itä-Suomesta. Mutta kuinkas kävikään, että sieltä suunnin vapautui minulle työpaikka ja parin kuukauden varoitusajalla sitä ollaan nyt muuttamassa Kuopion seudulle. 

Tulevat Savolaiset

No itseasiassa minä muutan ensin yksinään ja Markku tullee sitten perästä kesällä. Myös hän sai Kuopiosta jo töitä syksystä alkaen. 

Toki alkuun sitä pyöritteli ajatuksia tarttuako tilaisuuteen vai ei, mutta hitsi vie. Elämme täällä vain kerran ja olen haaveillut edes joskus muuttavani ihan uusiin ympyröihin ja aloittamaan kuin puhtaalta pöydältä. Suurin mieltä myllertävä ajatus on nykyisen talon myyminen sekä tietysti omat läheiseni, jotka jäävät tänne. Mutta ei sitä omaakaan elämää voi elämättä jättää. Eikä välimatka ole kuin viisi tuntia, kyllähän sen ajaa useamminkin. Mökki jää meille vielä ainakin niin pitkäksi aikaa, että kotiutuminen on varmaa. Mutta toisaalta, on se hyvä etelän tukikohta myös aina täällä käydessä.Tarkoitus olisi Savosta sitten löytää oma unelmien koti. Eli sellainen kuin nyt on, mutta lisänä ne pari seikkaa, jotka täältä nykyisestä kodista uupuvat. Eli metsä ja oma vesistö. 

Tänään olen aloittanut jo muuttopakkaamisen, sillä ensi viikon lopulla lähden kohti uutta, väliaikaista kotiani. Alkuviikosta menen työn puolesta Kuopiossa käymään sekä hakemaan avaimen uuteen kotiin. Sekin on jännittävää, sillä olen vuokrannut asunnon näkemättä sitä. Mutta kyseessä on hyvin pienen kylän pieni rivitalon päätyasunto, lähellä luontoa ja järvimaisemia. Eiköhän sitä siellä toimeen tule. Ikävä on tietysti hurjan kova kun koiratkin jäävät tänne kotiin, mutta minulla on tarkoitus tulla aina joka kuukausi viikoksi tekemään töitä tänne. Saapi Markkukin huilata koirien ja talon hoidosta välillä. 

Eli uusia jännittäviä muutoksen tuulia luvassa! 

Rakas koti <3

Kevät on täällä!

Ehkä en enää vaan pidä niin paljoa reissaamisesta kuin ennen, sillä tekee mieli sanoa että vihdoinkin talven reissut on tehty 😀 

Viikko sitten palasin kotiin eräkoulun hiihtovaellukselta ja olihan se toki hieno reissu, mutta jostain syystä sekä se, että tammikuun tunturikerhon Saariselän reissut eivät jääneet mieleen pelkästään siitä, että oli toki kivaa mennä Lappiin hiihtämään. Molemmat uuvuttivat ja syynä saattaa olla liika ihmispaljous ja sosiaalisuuspakko. Minun ei tee mieli edes kirjoittaa niistä, mutta katsotaan jos saisin jossain vaiheessa kuitenkin sen tehtyä.

Sen sijaan palan halusta kirjoittaa keväästä, ja siitä että se vihdoin on oikeasti täällä. Töyhtöhyypät, laulujoutsenet ja jopa kiurut ovat tulleet ilostuttamaan elämää pelloille. Ja se kun aamut ja illat ovat valoisia taas. Se energia mikä siitä tulee.., voi että olen niin kaivannut sitä tunnetta! 

Tänään ollaan innosta piukeena puuhailtu ulkona. Olen siivoskellut pihaa sekä tallia, vähän myös pirttiä. Poltettiin risuja ja Markku kävi viimeisiä kertoja ajamassa kelkalla. Linnut ovat lähes tyystin jo lopettaneet talviruokinnalla käymisen, mutta pidän toki siemeniä tarjolla vielä tovin jos toisen. Lupaili se taas nimittäin kylmempää keliä. Nythän ollaan saatu nauttia aurinkoisista ja lämpimistä päivistä jo pitkään.

Eilen käytiin syömässä ja juhlistamassa meidän uusia tulevaisuudensuunnitelmia, sillä olemme muuttamassa Pohjois-Savoon! Minä jo parin viikon päästä ja Markku sitten myöhemmin. Haikeaa mutta myös jännittävää. (kirjoitan tästäkin toivottavasti pian lisää)

Kevätiloa!

Perinteiset ystävänpäivän treffit

Tänä vuonna oli taas isännän vuoro järjestää meidän vuotuiset yllätystreffit. Koska näitä karvaisia lapsosia on siunaantunut nyt enemmänkin, on meidän nykyisin hankalampi järjestää yön yli treffejä koirien vuoksi. Siispä vietimme mukavan ulkoilutuokion lähimetsässä ja itseasiassa Halli koira mukana. Halli kuitenkin on säänkestävä jos joku. 

Olin juuri palannut omalta yön yli telttaretkeltäni Kurjenrahkalta, kun isäntä ilmoitti että seuraavaksi onkin ulkoilutreffit. Hän oli jopa suunnitellut että mentäisiin telttaan yöksi, mutta helpottui kun minulle kävi ihan vain parin tunnin retki 😀
Lähdimme siis suksilla tuohon viereiseen metsään ja Markku valmisti illallisen trangialla. Meidän ensimmäiset ulkotreffithän oli aikoinaan metsässä pihviä paistaen :) Ja sama oli nyt tälläkin kertaa. 

Ruoka oli hyvää ja oli kiva käydä pitkästä aikaa tälläisellä perinteisellä pikkuretkellä. Ja varsinkin siis yhdessä. Yleensä kun pruukaan käydä omillani.

Lähiretkeilyä parhaimmillaan, koti näkyy taustalla

Pihvi ja grillattua perunaa ja kasviksia