sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Takaisin vuoteen 2016 - Mitä tapahtui viidessä vuodessa?

Sain lukijalta ihastuttavan toiveen tehdä samanlaisen postauksen, minkä tein viisi vuotta sitten. Siihen olin kirjoittanut ajatuksia ja toiveita, mitä haluaisin tapahtuvan seuraavan viiden vuoden kuluttua. Ennen kuin mietin, mitä toivoisin seuraavilta vuosilta, palaan takaisin viime vuosiin ja katson, kävikö kuten ajattelin.


Ensimmäisenä kirjoitin asumiseen liittyvistä toiveista. 

Toivon että meillä on Markun kanssa kiva yhteinen koti lähellä Turkua. Sen pitää olla luonnon läheisyydessä, hyvät yhteydet kulkea, helppohoitoinen ja ennenkaikkea koti, mikä tuntuu kodilta.
Toivon että meillä olisi lemmikkejä. Kissa ja koira. Koirasta olen haaveillut niin kauan. Tiedän että se rajoittaa elämää mutta tiedän myös kuinka paljon se antaa. Musta olisi vaan niin ihanaa ulkoilla metsässä koira seurana. Ja lemmikit tuovat myöskin eloa ja lämpöä meihin.

Ja täytyy todeta, että aikalailla tämä on mennyt juuri siten, miten toivoinkin.
Muistan, miten tuohon aikaan viisi vuotta sitten etsimme yhteistä omaa kotia. Kävimme muutamissa näytöissä, eikä se ollut kiveen hakattu että sen pitää olla omakotitalo, vaan myös rivitalo kiinnosti silloin. No nyt olen erittäin iloinen, että muutimme tähän, missä nyt asumme. Vanha rintamamiestalo, punainen tupa ja perunamaa. On tämä tuntunut kodilta, todella. Olin kirjannut mm. että talon pitää olla helppohoitoinen, luonnon läheisyydessä ja hyvät kulkuyhteydet. Kyllähän nämä kaikki täyttyy. Emme ole ainakaan kokeneet, että tässä talossa ja pihapiirissä olisi liikaa hoidettavaa. Vaikka hoidettavaa toki on. Mutta me myös pidämme siitä. Myös kissa(t) ja koira(t) ovat rikastuttaneet elämäämme, juuri niin kuin toivoin. Ja kanat!


Toisena asiana pohdin työasioita.

Toivon että meidän kodissa olisi huone jossa olisi mahdollista tehdä hierontahoitoja. Ajatuksissani tiedän jo miten sisustaisin huoneen. 
Toivon että voisin työllistää itseni jopa tällä. Mutta pidän mahdollisuutena sitäkin, että tekisin hierontatyötä palkkatyön ohella. Tiedän että pidän vaihtelevasta työstä. Voisin tehdä jopa useaa työtä kerryttäen niistä kokonaisuuden mikä pitää mielenkiintoani yllä.

Silloin olin juuri valmistumassa myös hierojaksi, mutta työskentelin laitoshuoltajana terveysasemalla. No, tämä hierontahaavekin kotioloissa on käynyt toteen aikalailla, mutta palkkatyön ohessa. Nyt en tosin ole korona aikaan enää juurikaan hierontoja tehnyt, mutta aina silloin tällöin edelleen teen yksittäisiä keikkoja. Ja se on ollut mukavaa vaihtelua arkeen. Myös palkkatyö on vaihtunut toiseen, viihtyisämpään.
Pohdin useampaa tulonlähdettä, ja sekin todella pitää paikkansa nyt! Palkkatyö, satunnaiset hieronnat sekä some/youtube. 


Ja lopuksi kirjoitin ajatuksia minkälaista elämää yleisesti haluaisin elää. 

Toivon että elämäni koostuu hyvästä parisuhteesta, meidän lemmikeistä, työstä josta nautin, harrastuksistani eli joogasta, ulkoilusta sekä yhteisestä crossfitistä.
Toivon että matkustelisimme kerran vuodessa joko kotimaassa tai ulkomailla pidemmän reissun.
Toivon että pidämme yllä meidän juttua siitä, että lähdetään yhdeksi tai kahdeksi yöksi silloin tällöin uusiin paikkoihin.
Toivon että käyn myös yksinään pienillä irtiotoilla vaikka joogan tai vaelluksen merkeissä.

Jo vain, kyllähän meidän elämä näin on soljunut eteenpäin.
Alkuvuosina jatkoimme yhteisiä harrastuksia juoksun ja kuntosalin merkeissä. Crossfit piti lopettaa, kun täälläpäin ei sellaista ole tarjolla. Jooga on muuttunut joka aamuiseksi venyttelytuokioksi, mutta Turku työpäivinä kävin vielä useasti joogatunneilla. Ulkoilu kuuluu vahvasti elämäämme eri tavoin.
Matkustelu on nykyään pitkälti kotimaan matkailua ja mökkeilyä. Uskon kylläkin, että vielä joskus lähdemme ulkomaillekin, vaikka ei se tosiaan tunnu enää niin tärkeältä. Myös tälläiset pienet irtiotot ovat luonnollisesti vähentyneet koirien takia, mutta kyllä niitäkin aina jokunen on vuodessa tullut tehtyä. Myös kun ostimme metsämökin, on sekin vähentänyt tarvetta matkusteluun.
Ja kyllä, molemmat panostamme myös omiin juttuihin, sillä se on meille kummallekin tärkeää. Minä käyn paljon omilla vaelluksilla ja kävin jopa siellä joogaretriitillä Thaimaassa. Markku ei ehkä käy yksinään missään ihan niin paljon kuin minä, mutta hänelle tärkeää on taas saada viettää kotona omaa aikaa. Ja tämähän meillä meneekin kivasti yks yhteen.

Että tälläistä. Kyllähän ne unelmat ja toiveet hyvinkin käyvät toteen. Katsotaan mitä seuraavan viiden vuoden aikana voisi tapahtua. Seuraavaksi kirjoittelen sitten niitä pohdintoja 😊

Elokuussa 2021 mustikkametsässä ❤




maanantai 29. marraskuuta 2021

Äitin kanssa kylpylälomalla Tampereella

Läksimme äitini kanssa Tampereelle viime viikolla pariksi yöksi. Meillä oli lahjakortti Holiday clubin kylpylähotelliin, joka oli menossa vanhaksi. Meillä oli oikein mukava rentoutusloma, johon kuului kaupungilla kiertelyä, syömistä, uimista ja kuntosalilla käyntiä. Vaikka kävimme katsastamassa niin ideaparkin, koskikeskuksen sekä ratinan, eipä sitä onnekseen tullut juurikaan shoppailtua. Näemmä ei enää juurikaan mitään tarvitse ja enemmän nautintoa tuo juuri esimerkiksi ravintolassa syöminen. 
Käytiin tutustumassa myös kuuluisaan kissakahvilaan, mikä olikin oikein soma paikka. Ja mikä idea! Siellä siis tosiaan oli muutamia vapaana kulkevia kissoja, joiden rapsuttelun lomassa sai herkutella kahvilan antimilla. Kahvilaan on itsessään myös pääsymaksu, mikä on ihan ymmärrettävää. 

Löysin minä kirpputorilta hatun ja villapaidan :)

Meidän hotellihuone ei uutuuttaan hehkunut, vaan oli suoraan 90-luvulta. Mutta ei se mitään, huone oli kuitenkin tilava ja ainakin itse sain nukuttua ihan makoisat unet. Myös kylpylä ei kovin hääppöinen ollut, tosin siellä oli hyvin lämmin vesi, mikä ei aina ole mikään itsestäänselvyys. Mutta siellä kelpasi tovin jos toisenkin lillua. Suihkuosasto oli kyllä hienosti remontoitu.
Myös kuntosali oli todella iso ja kaiken kattava. Niin, ja aamupala oli oikein kelpo. 
Viime viikolla ei vielä näin hurjia pakkaslukemia ollut mitä nyt, sillä ollaan saatu kärvistellä täällä etelässäkin ihan oikeita lukemia. Eikä loppua näy. Tosin lunta ei sittenkään ole tullut. 

Matkalla käytiin hesellä

Kissakahvilassa
Meidän huone



keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Mökkimetsässä

Ollaan vietetty aikaa taas hiukan enemmän myös mökillä, joko yksinään tai yhdessä. Etenkin taas syksyn tullen oli ihana palata puuhailujen pariin ja saatiinkin aika paljon tehtyä muutaman päivän aikana. Poltettiin esim risukasoja, jotka ovat lojunneet siellä ties kuinka kauan sekä jo pilalle menneitä puukasoja. 
Markku myös alkoi työstämään lammelta johtavaa patoa kestävämmäksi, sillä savimaata kun tuokin on, syö jatkuva veden virtaus maata ihan kiitettävästi ja aiheuttaa sen, että koko lammen reuna saattaa joskus sortua. Lampihan on tehty tai ainakin laajennettu sinne metsään ja aina kovien tulvien aikana, ollaan ihan hermona kestääkö pato tai vuotaako vedet yli äyräiden. No, sitä ei ehkä kovin helpolla tapahdu, mutta on toki mahdollista.

Aina myös mökillä ollessa tulee tietysti saunottua ja käytyä kylmäpulahduksilla lammessa. Ollaan saatu nauttia myös kirkkaasta tähtitaivaasta. Nyt myös lampi on saanut jääkerroksen pakkaspäivistä. 
Lintujen ruokinnan olen aloittanut sekä kotona että mökillä ja tämänkin vuoksi pitää mökillä käydä nyt viikoittain täydentämässä ruokinta-astiat.
Toiveissa olisi nähdä talven aikana taas hömötiaisia sekä punatulkkuja. 

Tänään ja huomenna on luvassa lauhaa keliä, minkä vuoksi vähäinen lumi sulaa, mutta ihana yllätys tosiaan, että ennusteet povaavat talven tuloa jo heti viikonloppuna uudestaan.

Pyhäinpäiväviikonlopun tunnelmaa
Metsä täynnä puukasoja
Tämän kasan siirsin..
Tähän

Risujen polttoa
Tähtitaivas
Aamutunnelmaa


Puuhommia
Keräsin kotaan nuotiokiviä
Vielä löytyi suppiksia
Omalta mökkireissulta parin viikon takaa


maanantai 22. marraskuuta 2021

Lapinkodan pystytys

Kirjoittelen taas heti perään uuden tekstin, nyt kun on aikaa hetki istahtaa. Videoiden tekeminen vie selvästi niin paljon tietokone energiaa, ettei yksinkertaisesti huvita olla sen enempää koneella. Mulla on koulujuttujakin, jotka vaatisivat koneella istumista, joten ehkä pieni videopaussi tekisi terää. 

Tosiaan, viime keväänä aloittamani kouluprojekti, eli kodan tekeminen metsään, on vihdoin ottanut suuren askeleen eteenpäin. Saimme nimittäin pystytettyä Markun kanssa se muutama viikko sitten. Ihan helppoa se ei ollut, vaikka hyvin yksinkertaista se muuten kyllä on. Mutta minä olin ollut liikaa huolissani ruodepuiden kestävyydestä, jonka takia katkaissut oksista latvat pois ihan turhan pitkälti. Kun olisi riittänyt vaikka 20cm, niin itse poikkasin ne metrin verran. Tämä tarkoitti sitä, että ruodepuiden latvat ovat turhan paksut, jolloin kangas ei istu niin hyvin kuin pitäisi. Mutta kyllä se siinä nyt ihan ookoo on, mutta hyvä tietää tämä jos vielä joskus teen toisenkin kodan. 


Muuten pystytys meni ihan kivasti. Alkuun kannoin kaikki ruodepuut lähemmäs, sen jälkeen tehtiin mittanauhaa ja narua avuksi käyttäen maahan ympyrä ruoteille merkiksi. Sitten otettiin kolme puuta, jotka sidottiin yhteen kolmijalaksi ja nostettiin pystyyn. 
Tämän jälkeen kolmijalan varaan laskettiin loput ruoteet, kaikki paitsi kaksi, joihin taas kangas sidottiin kiinni. Sitten vaan kangas pystyyn ja rullaamaan auki ympäri kotaa. 
Kota sopii täydellisesti sinne metsään ja oon kyllä niin iloinen siitä. Se on ollut pitkä haave, että olisi tuollainen perinteinen kota, jossa voisi tulistella ja yöpyä. Vielä kodasta puuttuu nuotiokivet, jotka tosin olen kyllä jo kantanut siihen lähelle. Jäin miettimään, olisiko viisasta vielä kaivaa nuotiolta pari putkea maata pitkin, joka edistäisi ilmanvaihtoa. Muuten saattaisi käydä niin, että savu tupruttaisi liikaa sisälle, eikä siellä voisi olla. 

Onnellinen kodan omistaja


Tunturikerhon karpaloretki

Viime kuussa oli perinteinen tunturikerho Login karpaloviikonloppu. Silloin lähdetään porukalla Kurjenrahkan kansallispuiston suolle kerämään karpaloita sekä viettämään aikaa yhdessä. Tänäkin vuonna karpaloita on runsain mitoin, itsekin sain kerättyä pari kipollista. Suo oli kyllä poikkeuksellisen märkä, mutta tarkkaavaisesti kun kulki, välttyi märiltä sukilta. Saappaat olivat kyllä ehdottomat. Ostin tuossa taannoin lasten osastolta Viking merkkiset lämpösaappaat ja ai että kun ne ovatkin hyvät! Tuntui, ettei naisten osastolta löytynyt mitään vastaavaa, mutta näemmä lapsille tehdään toimivia ja lämpimiä kengiä. Samalla voisin lisätä tähän, että pari viikkoa sitten tilasin myös lasten lämpöhaalarit koossa 160, ja sekin istui kuin nakutettu päälleni. Nimittäin aikuisten haalarit ovat auttamattomasti liian suuret päälläni. 

Mutta takaisin aiheeseen. Suolla viivyimme vajaa kolmisen tuntia, jonka jälkeen läksimme tulistelemaan nuotioeväitä laavulle. Sieltä vielä halukkaat siirtyivät tunturikerhon metsäkämpälle ruokailemaan yhdessä, saunomaan ja yöpymään. Itse jäin saunaan asti, mutta en yöksi tälläkään kertaa, sillä suunnitelmissa oli seuraavana päivänä pystyttää minun ikuisuusprojektini, eli lapin kota mökkimetsään! 

Mutta niin antoisa päivä oli jälleen kerholaisten kanssa ja muutenkin pitäisi saada aikaiseksi tehdä vielä toinen keruureissu. Karpaloitahan voi kerätä vaikka talven yli, mikäli lunta ei tule. Viime yönä oli hitusen verran sadellut ja tällä hetkellä pakkasta on kahdeksan astetta. Ihanaa :)

Karpaloretkellä
Töykkälän laavulla


perjantai 29. lokakuuta 2021

Meidän eka pakureissu!

Kirjoitanpa heti perään tuosta kolmen viikon takaisesta pakuretkestämme. Meidän piti lähteä jo torstaina, mutta se lupaili silloin niin hurjaa sadetta, joten suosiolla läksimme perjantai päivällä matkaan. Otimme tosiaan suunnaksi Pohjanmaan ja Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuiston. Tämäkin valikoitui vasta lähtöpäivänä, mutta sattumalta luin, että tämä on kenties Suomen hiljaisin kansallispuisto, joten se sopi enemmän kuin hyvin meille. Ja totta tosiaan, eipä siellä juuri muita ollutkaan.

Alueella oli varta vasten pieni parkki matkailuautoille, johon jätimme pakun. Läksimme kiertämään noin kolmen kilometrin reittiä koirien kanssa. Koirat kun nukkuvat aina ajomatkalla, on tärkeää saada niille vielä kunnon aktiviteettiä ennen yöpuulle menemistä. Maistuu sitten uni kaikille paremmin. Halli on osoittautunut olevansa oikein reipas ja kulkee yllätävän nätisti hihnassa. Myös ruokailut sujuivat, toisin kuin Sisulla, joka saattaa ensin nyrpistellä nokkaansa ruokaa tarjottaessa. Lopulta kuitenkin syö viimeistään muutaman tunnin kuluttua.

Tosiaan, odotukset yöstä eivät olleet järin korkeita unien suhteen, mutta ihan voi sanoa, että normaalisti sitä tuli nukuttua. Pakun sänky ei järin leveä (tai edes pitkä) ole, mutta hyvin mahduimme. Sisu nukkui oman peittonsa kanssa pienellä "sohvalla" ja Halli lattialla.
Ilta- ja aamupalat oli hauska kokkailla kaasuliedellä sekä jääkaappi pakusta myös löytyy. Lisäksi kasetti wc. 

Aamulla minä hipsin kuvamaan kaunista Kauhanevan suoaluetta. Kylmä ja kova tuuli oli, mutta ihanasti aurinko välillä tuli näkyviin. Kävinpä myös pikaisesti pulahtamassa lammella! Siinä vielä hetken nautimme luonnonläheisyydestä, kunnes jatkoimme matkaa kohti Tuurin kyläkauppaa. Halusimme tosiaan viettää yön myös oikealla karavaaniparkilla, ja tuo Keskisen parkki oli ainakin melko perinteinen ja edullinen. Mutta luontoa ei siinä ollut lähelläkään, joten oli aika ankeaa tepastella koirain kanssa ympäri parkkipaikkaa. 
Käytiin myös syömässä ja Markku teki kalastustarvikeostoksia.

Todella onnistunut retkiviikonloppu ja luulenpa, että tähän vielä hurahdamme kunnolla! Loistava tapa viettää yhdessä aikaa ja kiertää paikkoja kun "mukavuusboksi" kulkee mukana matkassa.

Retkiautoelämää
Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto