sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Onnellinen tyttö Lapin erämaassa

Kun kuulin jokunen vuosi sitten, että Muotkatuntureiden erämaassa asuu eräs tyttö, ilman sähköä ja juoksevaa vettä, seuranaan (nykyisin) 85 koiraa ja 15 hevosta, tunsin palavaa halua ja mielenkiintoa päästä jonain päivänä tutustumaan häneen ja hänen kotiinsa. 
Ja nyt vihdoin tämä toteutui, ja sain viettää Lapin talvisessa ja kylmässä erämaassa muutaman päivän, ja olin todella onnellinen.
Mulle luonto on aina ollut todella tärkeä, ja tällä reissulla opin paljon mitä todella tarkoittaa olla ja elää luonnossa. Se, kun asuu luonnon ehdoilla, on myös luontoyhteys ihan eri tasoa, kuin mitä se on silloin, kun vain käydään luonnossa ja oleillaan vaikka muutamia päiviä. 

Onnellinen koira

Olin niin ihmeissäni voiko se todella olla mahdollista, asua niin vailla meidän tuntemaa
arjen mukavuuksia, vieläpä noin ison eläinlauman kanssa? Mutta kyllä vaan voi. Ja se, jos mikä vaikutti muhun. 
Olen tässä jo jonkin aikaa haaveillut ja uskonut eläväni paljon onnellisemmin, mitä vähemmän mulla on ympärilläni. Ja täällä jos missä, viimeistään tiedän sen. 
Rakastan kun pitää nähdä vaivaa asioiden eteen. Ihan niiden arkisten asioiden. Mökin lämmitys, pitää hakata puita. Ruuan valmistus, pitää lämmittää hella. Veden juominen ja peseytyminen, pitää hakea vesi sankoilla joelta. 
Se, että nämä asiat eivät saa meitä tavallisia ihmisiä enää onnelliseksi, johtaa siihen, että tarvitsemme aina vain isompia ja isompia asioita onnellisuuteen. Mikään ei enää riitä meille. Ja se aiheuttaa pahoinvointia. Ainakin siis mulle. Tuskin kaikki näin kokee, ja se on ookoo, mutta mä koen. Siksi, tämä reissu erämaahan, oli mulle niin mieletön kokemus.

Myös se, miten tuolla eletään eläinten kanssa, oli jotain sanoinkuvaamatonta. Minä, joka olen pitkään harrastanut hevosia, mutta samalla ollen aina epävarma niiden kanssa, sain nähdä ja kokea ihan erilaista hevosyhteyttä, mitä ikinä olisin uskonutkaan. 
Harjoiteltiin tuolla muutaman päivän ajan mm. miekkailua (puumiekat) sekä jousiammuntaa maasta ja ratsailta. 
Kävimme myös täydenkuun aikaan metsässä ratsastamassa kahlaten syvällä lumessa. Hevosilla ratsastetaan ilman satuloita sekä kuolaimia. 
Nämä hevoset esim. eivät välitä siitä, mitenpäin sinne selkään noustaan. Hypätään vain vaikka intiaanityylillä. 
Alaskin sai tulla vaikka konttaamalla ensin pyllyn päälle ja siitä liukuen maahan. 
Tai rentoudutaan ja makoillaan hevosten päällä ja katsellaan tähtitaivasta sekä kuunnellaan hiljaisuutta. Ne kyllä ovat aloillaan.
Niiden kanssa käytiin "miekkataisteluita", pidettiin meteliä ja mentiin lujaa. Silti, 
jokainen hevonen toimi ja oli kuuliainen. 


Osa hevosista (mustangit) olivat tulleet villeydestä, Amerikasta ja Siperiasta. Ei niin, että ne olisi julmasti vangittu vapaudesta, vaan koska niitä olisi uhannut kuolema syystä tai toisesta. 
Nämäkin "villit", olivat Tinjan käsissä lempeitä ja onnellisia. Ne saavat elää hevosenelämää. Kaikki eläimet tuolla olivat onnellisia. Ne elävät yhteydessä luontoon niiden omalla tavalla, vaikka ovatkin koulutettuja olemaan ihmisten kanssa.

Koiria tuolla oli tosiaan noin 85. Niin siperian- kuin alaskanhuskyja sekä koirasusia. Koirasudetkin olivat pääasiassa tulleet ihmisiltä, jotka eivät olleet pärjänneet niiden kanssa. Osa niistä oli edelleen vieraille arkoja, mutta osan kanssa kävimme illalla joella juoksemassa. Koirat nauttivat sydämensä kyllyydestä. Kaikki olivat alfauroksia, mutta nokkimisjärjestys oli jo selvä. Välillä kuului kahnausta ja hurjaa suden murinaa, kun uhiteltiin toisille. Mutta en tule ikinä unohtamaan sitä näkyä, miten onnellisina sudet viilettivät siellä menemään täydenkuun valaistessa lumista maisemaa. 

Taianomaista todella, unohtumaton kokemus ja omaa elämää avartava erämaaseikkailu. Varmasti tulen lähtemään vielä uudelleen. 

Erämökki, jossa asuin
Tinja
Valjakoilla tuntureille

Polku veden hakuun
Kynttilät valaisivat mökkiä
Aikasta hieno nuoliviini!

Muotkatuntureiden erämaa


maanantai 18. helmikuuta 2019

Viikonloppu hyvän ruuan ja ulkoilun merkeissä

Vietettiin mukavaa viikonloppua kun Markku palasi reissultaan. Lauantaina meillä oli alunperin ajatuksena lähteä kaupungille ystävänpäivän treffeille, mutta tiesin ettei Markkua huvittaisi heti lähteä hälinään kotiin tultaessa. Olen itse ihan samanlainen. Reissuilta paluu vaatii aina pienen palautumisen omassa rauhassa.
Siispä lauantaina kokkailin itse aasialaistyylistä ruokaa, kun taas Markku väsäsi meille jälkkäriksi tämän kevään ensimmäiset laskiaispullat.
Oli jälleen niin kivaa panostaa vähän ruokailuun, ja tehdä yhdessä.
Muuten lauantai sujui kevyesti ulkoillen sekä vain oleillen kotona.

Sunnuntaina kun edelleen mielettömät kelit vaan jatkuivat, lähdimme Kurjenrahkan kansallispuistoon kiertämään retkilatua. Ladun kunnostus oli jo lopetettu, mutta ihan hyvin sen silti pääsi hiihtämään.
Otettiin eväitä mukaan myös. Keiteltiin sosekeitot lämmittämään vatsaa ja jälkkäriksi edelleen niitä mun lemppareita. Laskiaspullia.
Meillä oli ihan superkivaa käydä pienellä retkellä ja viettää aikaa yhdessä, kun minä vuorostani lähden reissuun tällä viikolla. 

Seuraavaksi vuorossa onkin sitten kuulumiset Lapista 💓

Mieletön sunnuntai!
Parasta!
Alkupalaksi thaisalaatti, ruuaksi possua valkosipulisoijakastikkeessa.

torstai 14. helmikuuta 2019

Keväthangilla

Kevät tuli rymisten tänne. Viime viikonloppuna sateli vettä kaksi päivää yhtäsoittoa, joten lumet saivat kyytiä. Tai no, onhan sitä vielä esim. pelloilla hyvä kerros. 61 cm kuulemma oli tänä talvena tänne Pöytyälle lunta kertynyt. Ihan kiva määrä! Kun vertaa sellaiseen normi talveen, hyvä jos 10 centtiin päästään.
Loppuviikoksi lupaili lähemmäs kymmentä astetta lämpöä. Aikamoista.
Ihana kuitenkin kun ensi viikolla pääsen taas talven ja lumen makuun kiinni oikein kunnolla, kun seikkailen Lapissa.


Eilen kuitenkin oli mitä mahtavin ilta hiihdellä pellolla. Hanki kantaa mukavasti ja voi mielin määrin hiihdellä kun tilaa on. 
Kaunis auringonlasku ja ilta usva. Mieletöntä!
Tänään aamulla ajattelin, nyt on todellakin viimeisetkin "kaamoksen" rippeet selätetty, ja kevättä ja kesää kohden mennään.
Huh, kun muistelee marras- ja joulukuun pimeitä sadepäiviä, mutta taas niistä selvittiin!

Oon saanut viettää koko viikon itekseen kotosalla, kun Markku on ollut työreissulla Norjassa. Illat olen viettänyt rauhallisesti oleskellen vaan. Lämmittänyt kotia, käynyt ulkoilemassa Sisun kanssa ja lueskellut paljon kirjaani. Teevee on ollut ehkä puoli tuntia päällä.
Niin sekä pakannut. Paljon tosin ei pakattavaa ole, kun matkustan käsimatkatavaroilla. Olen varmasti huvittava näky sitten kentällä, kun joudun pukemaan kaikki mahdolliset toppavaatteet matkustuksen ajaksi, kun ei laukkuun mahdu. Mutta taitaa pohjoisessakin jo ilmat vähän lämmetä, ettei ainakaan paukkupakkasia ole luvassa. 

Nyt lenkille! Kivaa ystävänpäivää <3


lauantai 9. helmikuuta 2019

Minne tie vie tänä vuonna?

Ajattelin vähän kirjoitella, millaisia ideoita mulla on tänä vuonna reissujen suhteen. Ja ehkä vähän muidenkin tekemisten suhteen. Minähän olen aina kova suunnittelemaan, touhuamaan ja no, reissaamaan. Ainakin ajatusten tasolla. Toteutuksen päätös lopulta tapahtuu yleensä viime hetkillä, jos on tapahtuakseen. Mieleni kun muuttuu aina niin useasti. Mutta en pidä sitä enää huonona ominaisuutena. Teen asioita, joista pidän ja koen sillä hetkellä tärkeäksi, ja se on pääasia.

Mutta aloitetaan. 
Reilun viikon päästä lähden Lappiin Muotkatuntureille muutamaksi päiväksi. Elämyksiä, rauhaa ja luontoa, nämä asiat yleensä minua elämässäni viehättää. Ja näitä tulen varmasti tältäkin reissulta saamaan.

Maalis-huhtikuun taitteessa mahdollisesti olisi tiedossa MPK:n kurssiviikonloppua Rovaniemellä, mutta siihen olen jonopaikalla, koska olen jo näillä kursseilla käynyt, ovat etusijalla ymmärretysti uudet halukkaat.

Mutta huhtikuun lopulle on suunnitteilla pienen naisryhmän kanssa hiihtovaellusta todennäköisesti Lapissa Käsivarren erämailla.  Toteutuessaan olisi tämä varmasti unohtumaton kokemus ja myöskin itsensä ylittämistä. Toivon todella, että päästään lähtemään, mutta jotain säätöä on nyt ollut millaisen retken tekisimme.. joten jään odottamaan, että kaikki varmistuu.

Jokatapauksessa, olen kuitenkin kesällä menossa samaan paikkaan perinteiselle jalkapatikka vaellukselle! 
Minut valittiin yhdeksi jäseneksi 10 hengen ryhmään, jonka on tarkoitus vaeltaa viikossa 100 kilometriä lähtien Norjan puolelta, ja käydä huiputtamassa Halti. Ihan mieletöntä! 
Olen niin innoissaan tästä. 
Tulee olemaan super rankkaa, ja samalla super hienoa! Tähän pitää valmistautua huolella. Ei ole ihan leikin asia lähteä pitkälle erämaa vaellukselle, joten kaiken pitää olla kunnossa. 

Tämän myötä skippasin lopulta viimeisetkin ajatukset lähteä syksyllä valloittamaan Venäjän korkeinta vuorta. Mutta sen sijaan, aloin haaveilemaan "prinsessamatkasta" (eli täysylläpito plus ohjelma) Marokkoon marraskuussa jooga- ja seikkailumatkalle. Tähän on kuitenkin vielä pitkä aika, joten se jää hautumaan mielen sopukoihin. Olisi kuitenkin ihanaa joskus mennä tuollaiselle "ylelliselle" hemmottelulomalle.

Syksylle haaveilen myös osallistuvani viikonlopun mittaiselle pyörävaellukselle Ylläs-Levi akselille. Uskon, että tämän myös toteutan, ellei mitään ihmeellisempää eteen tule. 

Näiden omien reissujen lisäksi, tottakai reissataan yhdessä Markun kanssa. Myöskin on Lappi haaveita jälleen näkyvissä, ja puhetta on ollut myös ulkomaanreissusta erään lahjakortin vuoksi.
Vuoteen varmasti mahtuu myös lukuisia pieniä, mutta sitäkin ihanempia retkiä niin metsiin kuin ihmisvilinäänkin. 
Joogafestarit, Metallican konsertti, metsä- ja mökkireissut, ystäväreissut ja vaikka mitä.

Myös maalaiskotimme tulee viemään suuren osan ajasta, ja se on ihanaa. Kun kevät ja kesä tästä taas koittaa, päästään jatkamaan ikuisuusprojekteja pihamaalle. Ehkäpä ne kanat vihdoin saadaan myös 😄


sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Mökkeilyä susimailla

No nyt vihdoin ja viimein sain "joululahjani", eli vietimme yllätysviikonloppua. Markku oli varannut meille luonnon helmasta tunnelmallisen mökin, jossa oli savusauna pihalla!
Perjantai iltana kun saavuimme mökille, johon muuten ei edes kovin pitkä matka kotoa ollut, kävimme ulkoilemassa juuri ennen pimeää. Nuuhkimme vähän paikkoja ja löysimme myös hiihtoladun metsätieltä.
Ilta muuten kului toistatuntia ihanassa savusaunassa. Tämä olikin ollut kriteerinä mökille. 
Lampikin pihasta löytyi mutta emme viitsineet ryhtyä avantohommiin, joten tällä kertaa sai lumikylvyt kelvata. Hauskaa ja kylmää sekin :)
Iltapalaksi söimme savuporokeittoa ja pehmoista hyvää leipää. Oli niin ihanaa ja rentouttavaa vain olla ja katsella takkatulta. Mökissä ei ollut edes teeveetä, joten oloni oli ihan superzen 😄
Pihviä laavulla

Lauantaina lähdimme hiihtoretkelle metsään. Mökki sijaitsi lähellä Marttilan eräkorven reitistöjä, joten muutaman kilometrin päässä oli laavu ja nuotiopaikka. Sinne siis. Alkumatkan pääsimme joutuisasti latua pitkin, mutta sitten oli siirryttävä metsään ja umpihankeen. Tämä oli retkemme rankin ja hauskin osuus. Kuntoilusta kävi tämä tarpominen, mutta ai että mikä tunne, kun laavu alkoi häämöttää ja olimme kartan avulla löytäneet perille. 

Markku valmisti meille jo perinteikkäät metsätreffitarjoilut, eli naudan filepihvit.. Maistuu muuten niin hyvälle myös metsässä. Naureskelin, että kohta taidetaan saada susia seuraan, kun niin hyvät tuoksut ilmassa leijuivat. 
Jälkkäriksi oli suklaakeksejä ja vaahtokarkkeja. 
Paluumatka mökille sujuikin huomattavasti kevyemmin vanhoja jälkiä seuraten.
Monen tunnin ulkoilun jälkeen maistui taas sauna ja rentoilu mökin lämmössä.

Savuporokeittoa, nams!
Mökki
Savusauna

Yöunet olivat todella makoisat, joten olo on niin levännyt. Aamutkin osasin rauhoittaa, ensin vain loikoilemalla pari tuntia vielä peiton alla, ennen aamupalan valmistamista. Tykkäsin hirmuisesti tästä yllätyksestä, on ihan minun tyyliäni viettää "lomaa" vailla ihmeellisiä mukavuuksia. Myös kun ajatuksissa on viime aikoina pyörinyt oman pienen erämökin hankinta mahdollisuus pohjoisesta, oli tämä kivaa pohtia siltäkin kantilta. 
Viihtyisin luonnon helmassa mökkeilemässä. Päivät ulkoillen ja illat olemista hiljaisuudessa. Tästä jäi itselleni juuri sellainen zen olo, kun mikään ei stressaa, murehduta tai ärsytä. Huippulahja Markulta. Ihanaa kun hän todella tietää, mistä tykkään <3