sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Syksyn sävyjä ja uusia tuulia

Ollaan saatu nauttia superlämpimästä syksystä, sillä eilenkin mittari kipusi 23 asteeseen. Mikäs sen mukavempaa iloita syksyn väriloistosta. Kesä on tuntunut ainakin minulle ennätyksellisen pitkältä ja hyvältä. Nyt kun hiljalleen aamut ja illat alkavat pimentyä, aiheuttaa se pientä haikeutta ja jännitystä, millainen talvi sieltä tullee. Toivon ainakin, että saataisiin lunta ja pakkasta tänne eteläänkin. 

Mutta niin, aloitin viime maanantaina iltaopinnot maatalouskoulussa syksyn iltojen iloksi. Sattumalta päädyin juttusille koulun opettajan kanssa, joka sitten houkutteli minut sinne, vaikka kyseessä on enemmänkin tilanjatkajien koulutus. Mutta ei se mitään, kyllä siellä pärjää vaikka ei mitään oikeaa taustaa maataloudesta ole. Mun pitää vaan käydä enemmän koululla harjoittelee esim traktorilla ajoa kun taas muut voivat treenata kotioloissa ja antaa kaikki näytötkin siellä. En ota tästä mitään ressiä, vaan menen oikeastaan fiiliksen mukaan, sillä nämä opinnot ovat muutenkin hyvin joustavat. Aikomus mulla on edelleen jatkaa myös eräopintoja tammikuussa. Mutta selvästi nautin, kun saa olla itselleen luontevissa ympäristöissä, eli ulkona ja eläinten parissa. Eli taidan olla vihdoin oikeilla jäljillä... 

Teijon kansallispuisto

Viikko sitten olin tosiaan Teijolla retkellä sekä sieltä menin mökille yhdeksi yöksi. Aamulla lämmitin saunan ja siivosin mökin kunnolla, koska sinne oli tulossa vuokralainen pariksi päivää. Edellis sunnuntaina osallistuin myös sieniretkelle, sillä eräkoulua varten pitää osata tunnistaa niitä. Sekä olisihan niitä kiva keräillä myös syötäväksi. Retkeltä sain kyllä innostuksen, sillä löysin ihan itsenäisesti ekat syötävät sienet ikinä (suppilovahveroita), joten nyt vain pitää löytää ne omat sienipaikat lähimetsistä. Toin myös kotiin viemisiksi orakkaita sekä koivunkantosieniä, joista Markku teki meille superhyvän sienikastikkeen. Minä kävin kaivamassa viimeisiä perunoita vielä maasta, josta kastike sai kaveriksi pottumuusia. 

Mökkimetsää

Eilen osallistuin pienelle metsämeditaatio- ja joogaretkelle, sillä halusin käydä hieman nuuhkimassa omaa mahdollista näyttöä varten, minkälaisia nuo voisivat olla. Ja sainkin hyviä vinkkejä, vaikka en nyt ihan suoranaisesti tuota kopioikaan, mutta ainakin vähän tiedän millainen se omanlainen ohjattu metsähetki voisi olla. Ajattelin kyllä, että voisin käydä jonkun minikurssin tälläisistä metsärentoutumisharjoituksista, niin olisi varmasti paljon varmempi ja ammattimaisempi olo vetää itsekin niitä.

Tänään vietetään kotipäivää, aloitellaan kanalan päätyseinän reeraus ja saatanpa käyä vähän katselemassa tuossa lähimetsässä, löytyiskö vielä puolukkaa ja niitä sieniä.

Mökillä

Traktorin ajoharjoituksia
Tein rieskoja retkelle pottumuusin jämistä :)



torstai 17. syyskuuta 2020

Arki-illan retkihetkiä

Tänään on ollut isosti puhuttu myrskypäivä. Täällä meillä näyttää, että selvisimme ilman suurempia tuhoja. Yhdestä puusta oli isohko oksa katkennut pellon laidalle mutta ei sen kummempaa. Myöskään sähkökatkoja ei ole ollut. Mökistä ei vielä tietoja, mutta huomenna menen katsomaan ja viettämään yhden yön siellä. Ajattelin samalla käydä Teijossa päiväretkellä.

Myös tämän kirjoituksen aiheena on jälleen retkeily, nimittäin kävimme yhdessä maanantai iltana pienellä retkellä Marttilan eräkorvella. Ihanan virkistävää tälläiset arjen retkihetket. Otettiin evääksi mehua ja omenapiirakkaa, jotka nautimme laavun suojissa. Muita kulkijoita ei reitillä näkynytkään, joten saimme vallata metsän ihan itsellemme pariksi tuntia. Reitti lähtee ja palaa uimalammelle, joten kun palasimme takaisin, oli tietysti ihan pakko käydä pulahtamassa retkipölyt lampeen.

Minä painuin myös tiistai iltana metsään ja sillä kertaa puolukoita poimimaan. En ole koskaan ennen niitä haalinutkaan mutta tuumasin, koska viinimarjatkin ovat muuttuneet näin aikuisiällä huipppuhyviksi, saattaa olla että puolukoille on käynyt sama juttu.. Ja kappas, niin olikin 😄 Tein illalla niistä smoothien ja aiettä kun maistui hyvältä. Siispä puolukkatalkoot saavat jatkua tässä huushollissa.


Loppuillan vietänkin tänään kirjastosta haalimani kirjapinon äärellä sekä kyläsaunassa taian myös käydä löylyttelemässä sekä jo viilenevässä lammessa pulahtamassa. Olen muuten joka viikko aina muutamana aamuna käynyt lenkin jälkeen siellä pulahtamassa, vitsit kun siitä saa niin hyvän startin päivälle :)


Aamukylpy <3


torstai 10. syyskuuta 2020

Yön yli retkellä

Pari viikkoa sitten lähdin yhdeksi yöksi retkeilemään omalle suosikkipaikalleni, eli Iso-Melkuttimelle. Tänä kesänä en vielä siellä ole ehtinytkään käymään, mutta oli ehdottomasti käymisen arvoinen näin alkusyksyynkin. Tykkään sen paikan kauniista maastoista, poluista ja kirkkaista vesistä. Itse kun rakastan pulahtaa vesiin, on Melkuttimen järvi täydellinen siihen hommaan. Melkein joka kohdasta on helppo mennä uimaan. Itse suosin tietysti sellaista, mihin aamuaurinko mukavasti lämmittää.

Nyt on ihanteellinen aika retkeillä, kun ei ole liian kuuma eikä ole enää hyttysiä. Korkeintaan hirvikärpäsiä on jossain, mutta niistä en juuri välitä eikä niitä tosin edes tuolla ollut. En ainakaan huomannut 😄 Pimeä tulee myös sopivaan aikaan. Sainkin nauttia loisteliaasta tähtitaivaasta retkelläni. Aamulla heräsin tovin ennen auringonnousua, järvi oli kauniin usvan peitossa ja hiljaisuus oli jälleen lumoava. Kun aurinko nousi, hipsin veteen pulikoimaan. Vesi oli uskomattoman lämmintä vielä. Ihan eri kuin meidän suolammella. Päivän valjettua valmistin aamupalaa, jonka jälkeen purin leirin. Majoitteena mulla oli kevyt pyramidi telttani, ja siitäkin vain verkollinen sisäosa, kun olin varmistanut ettei ollut luvannut sateita. On ihanaa nukkua kuin taivasalla.

Tällä hetkellä odottelen syysretkiä. Pohjoisessa olisi parhaillaan loistelias ruska, mutta tänä syksynä jäänee Lapin ruska näkemättä kun on näitä työ- ja koulukiireitä. Kyllähän luonto täälläkin jossain vaiheessa väriloistoa meille tarjoaa 💛




tiistai 8. syyskuuta 2020

Maalaiselämää

Oletettavasti nämä pitkälle elosyyskuuhun asti hellineet lämpöiset ilmat ovat tehneet tehtävänsä, eikä sisällä ole juuri tullut oleiltua. Vielä eilenkin ilta oli niin aurinkoinen ja lämmin kun puuhailtiin ulkosalla. Purettiin vanha ja risainen kanatarha pois, sillä tarkoitus on rakentaa uusi ja (ketun) kestävä ulkoilutila kanoille. Myös kanalan päädyn lahot laudat vaihdetaan uusiin ja ikkunat ehostetaan. Myös kanalan sisätilat on tarkoitus rempata, jotta meillä on mahdollisuus pitää kanoja myös talvisin. 

Viime aikoina on tullut enemmän taas takerrettua näihin maalaishommiin, siitä myös kirjoitukseni otsikko. Viikonlopun nimittäin vietin pohjanmaalla eräässä maalaistalossa kehruukurssilla. En oikein tiedä mistä se ajatus kehruun opetteluun lähti, mutta ainakin nyt on yksi hyvä syy selittää isännälle, miksi meidänkin olisi hyvä ottaa lampaita 😄 Markku nimittäin ei vielä ole niin lämmennyt minun pienelle lammaslauma haaveille. 

Mutta siihen kehruuseen. Enpä olisi ikinä uskonut sellaistakin taitoa vielä osaavani, mutta eilen jo ihan itsenäisesti sain rukin kehruu kuntoon ja aloitin työstämisen. Kurssilta sai vähäsen lampaanvillaa ja karstat ostin edullisesti torista. Nyt mulla on jo pieni rulla omaa tekemää lankaa. Vielä kun jaksaisi kunnolla opetella neulomisen salat.. Mutta jos tuota kehruuta jaksaa kärsivällisesti harjoitella, ei se pois suljettua ole ollenkaan, jos joskus tulevaisuudessa pienenä sivubisneksenä kehräisi lankaa tilauksesta. Joka tapauksessa, on hieno oppia vanhoja taitoja. Ja lankaa voi myös tehdä vaikka koirankarvoista!


Edellisviikonloppuna vietimme yhdessä kotiseutumatkailua. Kiersimme lähiseudun mielenkiintoisia paikkoja sekä kävimme myös Kuhankuonolla saunomassa. Poikkesimme mm. kotieläintilalla, kesäkahvilassa, Myssyfarmilla, Pöytyän museolla, lammastuote myymälässä, riihipuodissa sekä vanhassa myllyssä. Se oli oikein mukava viikonloppu. 

Niin, ja osallistuimme myös kylän minitriathloniin! Se oli mieletön kokemus. Matkat siinä oli uinti 150m, pyöräily 16km sekä juoksu 4km. Uintia pelkäsin eniten mutta se meni yllättävän hyvin, enkä edes noussut viimeisenä altaasta. Tosin seuraavassa osiossa, eli pyöräilyssä kaikki menivät mun ohitse, koska eihän jopolla kovin lujaa pääse 😄 Mutta se ei minua haitannut. Pääasia että oli kivaa. Ja juoksussa tein kuitenkin omat ennätykseni vaikka pohjalla olikin jo pari muuta suoritusta.

Mutta vielä palatakseni maalaisaiheisiin. Pohdin hartaasti aloitanko lähihoitaja opinnot nyt syksyllä, johon olin päässyt sisään. Jokin minussa kuitenkin empi asiaa. Satuin näkemään paikallislehdessä ilmoituksen Loimaalla sijaitsevan maatalouskoulun ilmoituksen aikuislinjasta ja otin yhteyttä sinne. Ja kas kummaa, nyt aloitankin maatalousalan opinnot iltaopiskeluna! Se opettaja oli niin kannustava ja innostava, vaikka eihän minulla mitään kokemusta juuri ole esim traktorin ajosta saatika puimurin. Mutta sinne minä nyt sitten vaan olen parin viikon päästä menossa opettelemaan. Työssäni kun kierrän usein maatiloja, on mielessäni kaiho ollutkin tehdä jonkin sortin maalaishommia, esim navetta tai  hevos. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Päätin myös aiemmin, että suoritan eräopinnot loppuun, alkaen ensi tammikuussa. Että tälläisiä uusia tuulia syksyyn :)

Ensimmäinen lankarullani

Triathlon kisoista :)