perjantai 28. kesäkuuta 2019

Lähiretkeilyä

Viime viikolla tein kesäisen myöhäisillan/yöretken noin viiden kilometrin säteeltä meidän kotoota. Mulla oli pari yökeikkaa töiden puolesta (jonka seurauksena varmaan sain ne uniongelmatkin taas..), joten päätin käyttää hyödyksi "pakollisen" valvomisen.
Lähdin hieman ennen 11 ensin tuohon laajalle suoalueelle. 
Joskus on tullut mietittyä, minkälainen suo siellä oikein onkaan, kun autolla on vierestä ajellut.
Tien ja suon välissä on kuitenkin pieni kaistale metsää, joten suo on jäänyt lähes kokonaan piiloon.

Yllätyin, kun rämmin ensin metsän lävitse ja eteeni avautui todella iso ja kaunis suoalue. Ja näin lähellä meitä. Tähtäsin auringonlaskuun, mutta taivaalla oli hitusen pilviä, sillä muuten olisi ollut varmasti upeaa katsella auringon laskeutumista suon taakse.
Hirven jälkiä näkyi siellä täällä kulkevan, ja suo olikin itsessään melko upottava. Ja varmasti märkä jos ei olisi näin kuivaa. Hetken aikaa ihastelin maisemia ja kuuntelin hiljaisuutta, ennen kuin jatkoin matkaa.

Seuraava etappi olikin lähellä sijaitseva Mellilän järvi. No, se nyt on tuttu paikka mutta kesäyönä ei ole sielläkään tullut käytyä.
Kuumina kesäpäivinä ranta kuhisee auringonpalvojia sekä uimareita, mutta näin yöaikaan, sain olla omassa ylhäisyydessäni. Paitsi, poliisit!! sattui jostain syystä tekemään kierroksen juuri samaan aikaan siellä, mutta eivät ne ainakaan tulleet kyselemään mitä minä siellä toimitan keskellä yötä.. 😄
Olin varuilta ottanut uikkarit ja pyyhkeen mukaan, jos kumminkin tekee mieli pulahtaa, ja tottakai teki! Siispä uikkarit päälle ja uimaan kesäyön hämärässä peilityyneen järveen.
Ihan super!
Ja tämä oli senkin puoleen hyvä veto, koska nyt viimeistään virkistyin ja jaksoin tässä välissä lähteä tekemään pikaisesti yötyökeikan.

Kotimatkalla kuljin takaisin kotiin pieniä hiekkateitä ja yöretkeni kruunasi iso ja kirkas kuu, mikä mollotti taivaalla. Pysähdyin vielä ihastelemaan ja hämmästelemään kesäyön kauneutta, tuoksuja ja hiljaisuutta, ennen kuin palasin kotiin hissukseen piilopirttiin nukkumaan. 
Ihana luontoretki ja näinkin lähellä kotia. Aina ei tarvitse lähteä kauas 💓

 
Yöretki suolle

Tyyni ja lämmin järvivesi 
Kesäyön tuoksut..
Kuu loistaa kotimme päällä
Piilopirtti..

Nyt viikonlopuksi meillä ei olekaan piiitkästä aikaa mitään ohjelmaa. Tai Markusta ei vielä tiedä, joutuuko jäämään työreissulle vielä viikonlopun yli, mutta mulla ei ainakaan ole mitään ohjelmistossa. Ja hyvä niin. Olenkin joutunut latailemaan akkujani nyt pari päivää, koska väsymys ja stressi painoi päälle, joten luulen, että pari lisäpalautumispäivää ei olisi pahitteeksi. Ainakin tämän loppupäivän vedän nyt oikoselleen lueskellen kirjoja vaan :)


torstai 27. kesäkuuta 2019

Juhannus luonnon helmassa

Vietimme tällä kertaa juhannusta mukavasti kahdessa eri ympäristössä. Perjantaina eli aattona lähdimme Vehmaalle mökkeilemään kaveriporukalla. 
Mökki sijaitsi ihanasti metsän keskellä todella rauhallisella paikalla järven rannalla. Suorastaan täydellinen!
Saavuimme puolenpäivän jälkeen mökille, jossa oltiinkin jo aloiteltu lounaan grillausta. Meilläkin oli grillattavia mukana; pihviä, ryynimakkaraa, grillitassuja... Joten nälkäiseksi ei kukaan jäänyt. Vein mukanani myös salaattia ja oman maan raparperistä tehtyä piirakkaa.

Lounaan jälkeen oli vuorossa perinteisiä pihapelejä, joiden ajaksi tosin minä menin nukkumaan! Olin herännyt jo kolmelta edellisyönä (uniongelmat taas vaivaavat), joten pienet tirsat tekivät kyllä paikkansa.
Siitä hiljalleen kuuden maissa läksimme läheiselle yleiselle sauna- ja uimapaikalle, jotta mahduimme kaikki saunomaan samaan aikaan. 
Ilta oli täydellinen myös kelien suhteen, aurinko paistoi eikä ollut muuten edes hyttysiä lähes ollenkaan. 
Uimisen jälkeen suuntasimme takaisin mökille, ja ehkä hieman vilkkaasti aloitimme jälleen grillaamisen, sillä meille oli kyyti tilattu kymmeneltä juhannustansseihin!

Lämmin ja aurinkoinen Juhannus 2019!

Siitä olin kyllä super innoissani! Ihanat perinteiset juhannuslavatanssit. No, jostain syystä tanssilavalla oli jotenkin valju meno ja myös musiikki. Oltaisiin kaivattu ehkäpä menevämpää tahtia ja meininkiä, mutta kyllä me kaikki siellä monet tanssit tanssattiin. Nyt myös Markku oli ihan innoissaan ja tykästyi, ja vihdoin taidamme lähteä sinne lavakursseillekin. Ainakin elokuun alkuun ollaan sovittu tanssitreffit ystäväpariskunnan kanssa :)

Tanssien jälkeen palattiin mökille, ja minä painuin nukkumaan ja muut taisivat vielä hetken jaksaa valvoa.
Aamulla virkeänä tottakai kun olin, vietin pari tuntia viileässä mutta aurinkoisella laiturilla rauhoittumisaikaa. Ai että, vielä jonain päivänä meilläkin on varmasti jossain oma laituri hiljaisen rannan äärellä ;)
Jahka kun muut heräsivät, nautimme yhdessä yllättävän kivasti aamupalaa (pisteet siitä, koska rakastan herkullista ja ajatuksella laitettua aamiaista 😄)

Lähdössä tansseihin
Juhannuspäivän aamu


Lauantaina meillä oli osa porukalla idea jatkaa juhannuksen viettoa telttaillen. Siispä näin myös teimme. Lähdimme Markun kanssa koti kautta hakemaan varusteet sekä Sisu matkaan, ja suuntasimme iki-ihanalle Melkuttimelle. Päivä jatkui aurinkoisena, joskin tuulisena mutta löysimme mukavan suojaisan paikan teltoille ja pistimme leirin pystyyn.
Tämä taisi muuten olla eka kerta kun retkeillään kaveriporukalla. Mutta oli kyllä kivaa sekin. Selkeästi retkeily on mun makuuni, koska tunsin oloni huomattavasti kotoisammaksi telttailessa kuin mökkeilessä.. :)

Ilta sujui kokkailujen parissa eikä kukaan jaksanut valvoa erityisen myöhään. Taidettiin jo ennen yhtätoista olla kaikki nukkumassa. Sisun puolesta jännitettiin, miten Sisu tykkää teltassa viettää yön, mutta se sujui paremmin kuin hyvin! Ei kertaakaan yöllä herättänyt, pyörinyt tai haukkunut. Makoisasti tuntui nukkuvan mun makuupussin lämmössä. 

Meillä oli myös testissä (jälleen) uusi teltta, jonka ostin edullisesti tarjouksesta "kesäteltaksi". Oikeasti se on kyllä niin hyvä, että pärjää kyllä huonommillakin keleillä, mutta se on siitä kiva, kun siinä on kivasti verkkokangasta, josta voi ihailla maisemia mutta on kuitenkin suojassa myös katseilta. Nukuttiinkin tosiaan ilman ulkotelttaa, ja voi mahoton mikä auringonnousu mut herättikin aamulla aikaisin.
Hiippailin Sisun kanssa hetkeksi käppäilemään ja ihastelemaan herävää luontoa ja nauttimaan hiljaisuudesta. 

Seiskalta nousin taas uudestaan ylös ja kävin uimassa. Tuolla on niin kirkkaat vedet, ettei tosikaan. Aivan mieletöntä!
Koska muut eivät vieläkään heränneet, läksin Sisun kanssa pidemmälle lenkille, kun kierrettiin viereinen pikku-järvi. Oli jännittävää seikkailla tuntemattomilla poluilla ja välillä piti ihan metsässä rämpiä, kun ohiteltiin rantamökkejä. 
Kun saavuin takasin, olivat muut vihdoin jo nousseet ja aloimme tekemään aamiaista. Innostuin paistamaan koko porukalle lättyjä, koska no siitä on tullut mun bravuuri ja suosikkipuuhaa aina retkellä 😄 Ja hyvin tuntui lätyt maistuvankin kaikille :)

Siitä hiljalleen aloimme purkamaan leiriä ja suuntasimme takaisin parkkikselle. 
Juhannusretkemme oli oikein onnistunut ja toivottavasti päästään vielä toistekin tällä porukalla. Ainakin suunniteltiin myös ensi vuoden juhannuksena samanlaista komboa :)

Kiva kesäkoti
Juhannusvaellus 2019
Huomenta sanoo Sisu
Kattomaisemat teltasta!
Niin kirkkaat vedet!!
Ihana aamu <3
Lettumestarit

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Bodomilla suppailemassa sekä yllätysten yö Nuuksiossa

Lähdin vähän extempore viime lauantaina Espooseen. Olen pitkään jo haaveillut kokeilevan sup-lautailua, ja sattumuksien kautta päädyin suppailemaan Bodom järvelle, eli Oittaan ulkoilualueelle. 
Siellä Suomen Latu vuokraa näitä lautoja, sekä pitää kursseja suppauksen saloihin. Tosin nyt jäi kurssit käymättä ja suoraan laudalle vaan.

Luulin, että mua olisi jännittänyt ja huimannut laudalla ihan älyttömästi (koska toisinaan pelkään vedessä oloa hieman liikaa). Mutta kenties kun järven pinta oli niin tyyni, nautin vain olostani ja totesin suppailun olevan todella rauhoittavaa puuhaa.
Voi kunpa jonain päivänä olisi se oma ranta, niin ehdottomasti ostaisin oman laudan. 

Tunnin verran suppailin, jonka jälkeen kävin kiertelemässä Oittaan luontopolkuja sekä ihmettelemässä vuosikymmeniä tapahtunutta telttamurhamysteeri paikkaa. Tosin ei siellä mitään poikkeavaa ollut, paljon kalastelijoita ja no, telttailukielto.. 
En kyllä olisikaan uskaltanut jäädä Bodomille telttailemaan, vaan hetken mietittyäni, päätin antaa Nuuksion kansallispuistolle uuden mahdollisuuden ja riskillä lähdin kesäviikonloppuna sinne telttani kanssa.

Ihana kesä!
Suppailua 
Polku "murhaniemelle"
Bodom järvi

Tarkistin toki parkkivahti palvelusta, onko Nuuksiossa parkkitilaa, ja näytti olevan (Kyllä, siellä on semmoinenkin palvelu).
Koska olin jo iltasella liikenteessä, ajattelin ainakin päiväretkeilijöiden lähteneen pois. Ja ihan rauhallista siellä oli kulkea, ainut että itse Haukkalammen telttailualueella oli pilvin pimein telttoja, sekä nuotiopaikat aivan täynnä. 
Laskeskelin, että ainakin 60 telttaa hyvinkin oli pienelle alueelle saatu mahtumaan ja läksin etsimään josko löytäisin jostain syrjästä itselleni rauhallisen paikan.

Kapusin polkua ylös metsään, josta laskeuduin lammen rannalle ja sieltä löysin kuin löysinkin oman pienen piilopaikan, minne pieni telttani mahtui. Hihkuin riemusta! 
Niin taivaallinen olo. 
Ilta-aurinko osui suoraan kohdille, eikä leirin meteli kuulunut yhtään. 
Ja koska keli oli pelkkää selkeää koko yön, pystytin telttani ilman pääliosaa, joten käytännössä nukuin "taivasalla". Ihanaa! Ja oli muuten parhaat telttaunet sitten vähään aikaan :)
Kesäyöt <3
Aamulla heräilin kyllä viiden aikaan, ja nousin ylös. 
Nuuksio oli jälleen hiljentynyt, kun kävin hieman kävelemässä ja aamu-uinnilla. Hetken mietin, alanko jo valmistaa aamiaista ja lähtisin aikaisin kotiin ajelemaan, mutta päätin hetken aikaa vaan loikoilla teltassa ja kuunnella lintujen laulua. 
Kunnes nukahdin, ja kello olikin seuraavaksi kahdeksan kun heräsin! 
Ah, niin autuas olo. 
Luonnossa oleminen on vaan niin hyvää mielelle ja parhaat retket todellakin syntyvät juuri ilman sen kummempia suunnitelmia.

Hiljainen Nuuksio

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Kesäkanat ovat saapuneet

Juhannusviikkoa elellään, ja vitsi mikä kesäinen kuuma ilma, tuolla ulkona vallitsee! Taitaa kerrankin olla lämmin juhannus meillä.
Itse en juurikaan välitä juhlistaa näitä "pakkojuhlia" mitenkään, mutta tänä vuonna tulee poikkeus, kun luvattiin mennä kaveripariskunnan mökille yhdeksi yöksi. 
Varmasti tulee olemaan hauskaa, ollaan nimittäin ainakin menossa perinteisille juhannuksen lavatansseihin! Ihan superia.
Seuraavaksi päiväksi ollaan mietitty myöskin porukalla jotain telttaretkeä, kenties Melkuttimille :)

Mutta nyt ollaan saatu naisvahvistusta tähänkin torppaan, kun viime viikolla kävin hakemassa meitin kanarouvat. Ainakin alustavasti kanaset viettävät kesän ajan meillä, katsotaan sitten talvea myöhemmin.
Ovat ne kyllä ihan mielettömiä! Hauskoja seurattavia, ja niin helppohoitoisia. Muutama päivä meni, että uskalsivat myös ulkotarhaan, mutta nyt jo siellä reippaasti tepastelevat. Pihalle ei olla vielä uskallettu päästää, mutta kuulemma parin viikon tottumisen jälkeen, sekin on ookoo.
Munia ollaan saatu parisen kipaletta. 

Sisu on ollut ihan täpinöissään, mutta ihan kiltisti tuo vaikuttaa niiden seurassa olevan. Luulenpa, että topakka kananen antaisi kunnon pöllytyksen Sisulle, jos mitään yrittäisi 😄
Mutta niin kivasti kanaset tänne meidän farmille kyllä passaavat. Ajateltiin jo, jospas seuraavaksi muutama lammas otettaisiin, niin saataisiin nuo meidän pikkuniityt käytölle. :)



lauantai 15. kesäkuuta 2019

Maaginen kesäyö Torronsuon kansallispuistossa

I don´t need the whole world - I have everything right here

Viime viikonloppuna päätin tempaista, ja lähdin keskellä yötä ajamaan kohti Torronsuon kansallispuistoa. Nukuin piilopirtissä yön, jotten häiritse muita ja laitoin kellon soimaan puoli kolmelta.
Noin tunnin päästä olin perillä, meiltä kun ei ole matkaa tuonne mielettömään paikkaan kuin 50 kilsaa.
Katsoin, ettei parkkiksella näkynyt muita autoja, joten tuumin olevani kenties ainut ihmisotus sinä yönä Torrolla.
Pohdin kyllä illalla, jos olisin lähtenyt sinne laavulle yötä viettämään, mutta oli se erilaista näinkin toteuttaa. 

Pimeää ei tietenkään ollut kun kesäyö parhaimmillaan, oli myös suhteellisen lämmintä vaikka tosin suolla tuli alueita aina välillä eteen, missä tuntui hyvinkin kylmältä. Kunnes taas lämpöaalto jostain tuulahti takaisin iholle.

Otin kengät pois, ja lähdin kulkemaan suon lävitse pitkospuita pitkin. Auringon nousuun oli vielä jonkin verran aikaa, ja pysähdyin välillä kuvailemaan. 
Kuljin hiljaa, ja nautin ympärillä vallitsevasta hiljaisuudesta ja taianomaisesta tunnelmasta.
Kun olin kävellyt pitkospuiden toiseen päähän, oli aurinkokin jo noussut taivaanrannalta näkyviin. Kesäaamun lämpöaalto valtasi, ja voi ihanuutta kuinka hyvältä tuntui olla maagisella suolla ihan yksinään ja saada kaikki se energia, minkä luonto antaa 💚

I walk as the sun rose and healed my spiritual wounds and I was feeling balanced again