torstai 30. kesäkuuta 2016

Sisäinen rauha

Mä opin tänään itsestäni jotain äärettömän tärkeää. Luulen, että vihdoin ymmärsin mikä aiheuttaa mun välillä hyvinkin kuormittavan levottomuuden.
Koska oon niin saakelin herkkä tuntemaan kaikki satakertaisena kuin mitä normaalisti muut ehkä tuntevat. Niin hyvässä kuin pahassa.
Esimerkiksi, saatan itkeä ilosta kun aurinko paistaa aamulla kun herään. Tai saatan itkeä jos se ei paistakaan. Ja tämä ei ole mikään ihmeellinen asia edes. Kuvitelkaa kun kyseessä on oikeat asiat tai aidot tunteet.
Tämänpäivän ymmärrys itseä kohtaan tuntuu kuin olisin saavuttanut jotain todella todella isoa. 
Vaikka se onkin vain ajatus.

Ja miten se oikein sitten tapahtui. Päädyin sattumalta paikkaan jossa tunsin oloni kotoisaksi. Niin, ei tän ihmeempää. Ei ehkä useimmille. 
Niinkuin oikeasti, ei vain että "onpas täällä kotoisaa." Koska olin ulkona. 
Mutta mulle joka oon vuosikausia taistellut levottomuuteni kanssa, löysin siinä hetkessä sisäisen rauhan.
Vihdoin tajusin mistä se johtuu kun en ole yksinkertaisesti pystynyt olemaan missään missä ikinä olen asunut. Vaan olen aina paennut pois.
Mikään niistä paikoista ei ole koskaan tuntunut siltä, että olisin tullut kotiin. Turvapaikkaan, missä voin olla vain minä ja sisäinen rauha. Minne välillä täytyy vain päästä.

Vaikka tämä ei tällä sekunnilla ratkaise "ongelmaani", jo se että tiedän mistä tämä kaikki on johtunut ja miten se loppuu, helpottaa älyttömästi. 
Koska mikään ei tapahdu sormia naksauttamalla mun pitää vain kärsivällisesti odottaa ja etsiä missä se mun paikkani on. Mutta nyt sillä ei ole kiire.
Sen kyllä tuntee kun sen löytää.
Ja koska nyt tiedän mikä mua on vaivannut ja miten sitä lähden työstämään, on mulla nyt sairaan hyvä fiilis olla itseni kanssa. Ja kun mulla on sairaan hyvä olo olla itseni kanssa, on mulla myös hyvä olla ihmisten kanssa ketkä on mun lähellä. 
Te ette oo ollu ärsyttäviä, se olinkin vain minä joka ei viihtynyt itsensä kanssa!
Se olotila mikä mulla oli eilen ja mikä nyt samaan aikaan, niillä on eroa kuin yö ja päivä.
Se, että oon kärsinyt erityisen voimakkaista ahdistuksista viime viikkoina, kärjistyi eilen vielä sillä kun olin aamulla aikaisin menossa fillarilla joogaan ja olin joutua pahempaankin onnettomuuteen. 
Olin ajamassa vihreillä valoilla suojatietä yli kun bussi kääntyi siihen, eikä huomannut mua. Ehdin ajatella että nyt sattuu kovasti ja ehkä kuolen. Se on ollut senteistä kiinni että pystyin väistämään ajamalla liikenteenjakajaa päin ja onni onnettomuudessa etten kaatunut siinä enkä törmännyt toisella kaistalla olevaan autoon.
Selvisin säikähdyksellä, vain pyörä hajosi. Illalla kun yritin saada unen päästä kiinni, en muuta nähnytkään kun suljin silmät kuin sen keltaisen bussin keulan. Koko ajan. 
Ja mun oli niin paha olla. 

Mutta nyt kaikki on hyvin. Ei huolta. <3
"Niin mä kerran tieni aloin, niin mä kuljen paljain jaloin"

P.s Mun on pakko olla vähän skeptinen näille mun ajatuksille koska vaikka kuinka oon varma mitä nyt puhun, saatan huomata kohta ettei se mennytkään kuin Strömsössä ;D
Silti, peace and love mulle!




sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Keskikesän juhlaa

Ja muutakin juhlaa on tässä tullut vietettyä. On vain taas vierähtänyt tovi kun olen viimeksi saanut päiviteltyä tapahtumia tänne. 
Tuossa pari viikkoa sitten oli koulun päättäjäiset. Juhlistettiin sitä koulun virallisten juhlien ohessa joidenkin koulukavereiden ja avecien kanssa ruokailemalla Svarte Rudolfin ravintolalaivassa.
Tosin mulla ja muutamalla muulla jäi jokunen työharjoittelutunti vielä syksyyn, joten niissä merkeissä nämä hommat jatkuvat.

Niin se koulukin suhahti nopeasti. Nyt aion tehdä sivutoimisena hierontatyötä kotona, sen verran mitä kykenen kaiken muun ohella tekemään.
Näin pystyn edelleen hieromaan hieromisen ilosta eikä siitä tule pakkopullaa.
Se saa mut hyvälle mielellä kun voin tarjota halukkaille rentouttavan hetken huokeasti ja helposti.
Koulun päättäjäiset

Uusia tuulia on jälleen havaittavissa tulevaisuudessa, enhän mä olis mä, ellei mulla aina ole jotain uutta mielessä.
Pitää koittaa kääntää tämä piirre vain positiivisena asiana vaikka välillä oottelenkin sitä päivää kun vihdoin huomaan löytäneeni oman paikkani työmaailmassa.
Viimeksihän kirjoitin pahasta olosta töissä, eikä se tilanne ole oikein parempaan suuntaan kääntynyt. Vielä.

Koska en pysty ikinä enää olemaan kauaa hiljaa huonoista oltavista, menin rohkeasti juttelemaan pomolle asiasta. Arvostan miten hän sen otti. 
Kuunteli, ymmärsi ja ennen kaikkea yrittää ainakin tehdä asialle jotain. Jos hän ei pysty tarjoamaan muuta vaihtoehtoa, olen jo kiitollinen siitä yrityksestä.
Saan myös muulta taholta jeesiä asiaan, joten mitä tästä opimme?
Aina kannattaa avata suunsa. Ja puhua. Puhua kunnes helpottaa.

Ihanaa kesän aikaa ollaan saatu viettää. Aurinkoista ja lämmintä on ollut ja ennenkaikkea itsellä noista tietyistä asioista huolimatta ollut älyttömän hyvä mieli. 
Ollaan tehty Markun kanssa kivoja juttuja. Treenattu, käyty Flowparkissa, leffassa ja viime viikonloppuna oltiin kavereiden järjestämässä suopotkupallo turnauksessa!
Sama meininki mitä viime vuonnakin, superhauskaa ja supermärkää. Voitto napsasti tiimille missä mä olin, jee :D
Mahtavaa kun he viitsivät järjestää joka vuosi tämän hauskan illanvieton.




Keskikesän juhlaa eli juhannusta vietettiin kolme päivää mökillä. Mentiin yhdessä sinne toisen pariskunnan kanssa. 
Syötiin, juotiin, uitiin, lököiltiin riippumatossa, rakennettiin telttasauna ja vaikka mitä. Tää oli mulle eka kerta ikinä kun pääsin viettää mökkeilyä näin perinteisesti. Ja mä tykkäsin. Ei haitannut hyttyset, murkut ja muut mönkijäiset. Tai alkeellisemmat olosuhteet.
Ihana oli olla huippuseurassa kolme päivää pois arjesta. Omaa aikaa sain viettää aamuisin kun muut nukkuivat pidempään. Silloin kävin joko kävelemässä tai vain istuskelin meren äärellä ajatuksieni kanssa.



tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kirjoittamisen ilo

No niin, täällä taas jotain rustailemassa. Mulla ei ole ollut yhtään mielenkiintoa viime aikoina kirjoittaa mutta tänään vihdoin ja viimein se fiilis ilmestyi jälleen. Liekö syynä sitten ollut se, että päivä on ollut mitä mahtavin pitkiin aikoihin. 
Siis ei mulla mitään huonoja juttuja ole sattunut, päinvastoin. Kaikkea kivaa on tullut tehtyä ja ihania ihmisiä elämässä..
Mutta.

Viime aikoina töissä on ollut erityisen raskasta. On ollut jopa niin huono olla siellä, että vähän jo olen pelästynyt että mitä nyt. Miksi.
Siellä on ollut henkisesti niin vaikeaa, että melkeen jo itkettää. Ja harmittaa. Ja ylipäätään pitäisi olla kiitollinen että on töitä, ja ihan ok töitäkin vielä. Palkka on hyvä, joustavuutta löytyy. En vain tiedä mikä on. Ja se ahdistaa. 
Jo pelkästään tästä kirjoittaminen tuo ne fiilikset niin pinnalle että lopetan tästä tähän.
Ehkä olen vain loman tarpeessa.

Siksi halusinkin tänään tämän yhden vapaapäivän aloittaa sillain, että olisin lomalla. Kuvitellen vieläpä jossain muualla.
Heräsin tosi aikaisin ja lähdin fillarilla kaupungille Pure Moveen hotjoogaan. Siellä kun sulkee silmät ja aistii vain lämmön ja vaimean musiikin, voi tuntea itsensä kauas pois. 
Joogan jälkeen menin aamiaiselle kahvila Helmeen, sekin tuo fiiliksen lomailusta.
Sieltä suuntasin jokirantaan, jossa istuskelin vajaa pari tuntia nautiskellen kauniista maisemista ja auringosta.
Siinä penkillä istuessani sain hetkeksi seuraa vanhasta rollolla kulkevasta miehestä, joka jäi sätkälle siihen. Tuli juteltua kaikennäköistä hänen kanssaan. 
Tämäkin oli ihan kuin aiemmilla reissuillani yksinään, on kivaa puhua joskus tuntemattomien kanssa. 
Tämän jälkeen palloilin vielä hetken kaupungilla ja ajelin kotiin. 
Ihanaa kun tunsi jälleen itsensä tänään.

Mutta palataanpa viime viikkoisiin tapahtumiin. Edellisviikon viikonloppu tuli vietettyä heppatyttöjen kanssa Huittisissa. Oli kyllä hurjan hauskaa ja pieni lomafiilis sieltäkin tuli.
Enemmän nautin seuralaisistani kuin ratsastuksista, mutta se oli ihan odotettavissakin. En vain enää ole niin innostunut hevostelusta. Se jopa tuntui raskaalta ja tunnit menivät niin hitaasti. Mielummin olisin humputellut maastossa nauttien luonnosta samalla.
Kivaa oli silti :)
Heppaleirin aloitus :)

Sitten niihin ihan huippujuttuihin. Nimittäin oon palannut takaisin Crossfitin pariin, tuttuun paikkaan Eastille. Ensimmäinen wodi minkä tein puolentoistavuoden tauon jälkeen tuntui jokapaikkaan ja olin ihan loppu mutta olo oli mitä mahtavin. 
Niin siistiä treenata siellä taas! Ja kivaa kun nyt näkee vanhoja treenikavereita.
Onneksi Markku sai mut houkuteltua sinne takaisin. Kivaa käydä yhdessä siellä kans.
Nyt vain pitää muistaa treenata maltilla. Hiljaa hyvää tulee ja suunta on näin vain ylöspäin.

Toisena uutena harrastuksena olen aloittanut hot joogan. Aiemmin olen pitänyt tylsinä tälläisiä tunteja mutta nyt oon kyllä vähän hurahtanut! Ja se johtuu siitä lämmöstä. On vain niin paljon parempi tehdä tuollaisia harjoitteita lämpöisessä. Se toimii mulla niin fyysisesti kuin henkisesti. Lihakset venyvät, ei tule vilu ja voi kuvitella itsensä muualle. Niinkuin minä matkaan aina tunniksi Aasiaan. Helppoa :D