tiistai 30. maaliskuuta 2021

Huikea yöretki Kurjenrahkan kansallispuistossa

Lähdin viime viikon lopulla yhden yön retkelle Kurjenrahkalle. Ajatuksenani oli herätä aikaisin aamulla ja kuunnella jahka pöllöt innostuisivat huhuilemaan. Ja kyllähän sainkin aamulla herätä jännittäviin huhuiluihin, mutta sain myös kokea jotain aivan ainutlaatuista illalla auringon laskiessa.

Jätin auton Kurjenpesän parkkikselle ja sieltä lähdin kulkemaan kohti Lakjärveä, jossa en ennen ole kuin käynyt kerran piipahtamassa. Matkaa sinne tulisi olemaan noin 7-8 kilsaa. Polut olivat paikoitellen vielä melko jäässä, joten varovaisesti sai askeltaa. Ilma oli kuitenkin todella kaunis, tyyni ja aurinkoinen ilta tuloillaan. 
Olo oli innostunut, sillä viime yöretkestä sulan maan aikaan oli jo vierähtänyt pitkä aika ja olin kaivannut tätä. Kovin montaa muuta retkeilijää ei sattunut samoille poluille. Pidin puolessa välissä matkaa pienen tauon istuskellen puun juurella kevätauringon jo lämmittäessä. Lakjärvelle kun kuuden maissa saavuin, mulle tuli heti sellainen tunne, että tänään siellä tulee tapahtumaan jotain. Jotenkin koin luonnon niin vahvana ympärilläni, hyvin hiljaisena ja kaukaisena kaikesta muusta "hälinästä". Ehkä siellä ei ole ollut hetkeen ihmisiä tuumin, joten siksi tuntui että luonto on tänään hyvin läsnä.



Kun kävelin erämaisen lammen rantaan, näin jo heti, että jokin iso lintu hypisteli pienessä sulavesi kohdassa. Päättelin sen olevan kotka ison kokonsa puolesta, ja varsinkin kun se lehahti lentoon suoraan kohti ilta-aurinkoon, näin sen valtavat siivet. Ihastelin pientä lampea keskellä metsäistä suomaisemaa, niin kaunista. Teltalle löysin paikan läheltä rantaa ja ehdin pystyttää sen ennen kuin aurinko laski. Tämän jälkeen aloin tekemään iltaruokaa trangialla. Kurjet mekastivat suolla äänestä päätellen. 

Syömisen jälkeen laitoin pedin valmiiksi telttaan ja hetken huilailin. Vielä mulla oli lettutaikina valmiiksi tehtynä pulloon, ja aloinkin vielä siinä iltahämärässä lättyjen paistoon. Siinä kun trangian viimeiset liekit lepattivat, aloin kuulemaan jälleen ääniä lammen takaa. Eikä mennyt kauaa, kun tajusin että siellä on susilauma! Ensin kuului aina yhden suden pitkä kuuluva ulvonta, johon yhtyivät sitten monet muut sudet. Mulle tuli mielikuva hämärtyvästä suosta, jossa vampyyrit ovat heränneet uniltaan ja ovat lähdössä liikkelle.., haha. Mutta se susien naurumainen "kakatus" oli niin erikoista. En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut itsekin, kun pohdin olevani yksin metsässä, jossa sudet ovat juuri lähdössä saalistamaan. Tottakai se pelotti, mutta järkeilin kyllä etteivät ne minua teltasta syö :)

Ja yllätyin ihan itsekin, että nukuin oikein hyvin enkä edes nähnyt susista sinä yönä unta, vaikka yleensä aina näen kun olen yksin yötä metsässä.
Aamulla heräsin viideltä ja kuulin heti, että viirupöllö huhuilee lähellä. Jossain vaiheessa hipsin teltasta ulos rantaan ja siinähän se pöllö lensi lammen yli! Olin ihan pakahduksissa. Uskomaton luontoretki mulla ollut. Myöhemmin kuulin vielä helmipöllön puputusta. 

Siinä aamutoimien ja teltan purkamisen jälkeen lähdin kyllä niin hymyssä suin takaisin kohti autoa. Voi että kuinka olin onnellinen!

Kurjenrahkan kansallispuisto
Lakjärven vastarantaa, jossa sudet ulvoivat


keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

Lintubongari

Viime viikolla kävin ostamassa itselleni kiikarit lintujen tarkkailuun. Kiikareista en juuri mitään tiedä, mutta hiukan tein taustatutkimusta ja päädyin Nikon prostaff 7s 8x42. Ne olivat saaneet hyviä arvosteluita ja ovat kevyet kantaa. Ostin kiikarit ihan kivijalkamyymälästä, niin pääsin vielä vertailemaan mutta nämä tuntuivat parhailta tälläiseen peruskäyttöön. Ja hyvät ne ovat olleetkin, olen kantanut niitä nyt kaulallani aina kun käyn esim kävelyllä. 

Innostus on vain kiikareiden myötä kasvanut ja eilen lähdinkin Kurjenrahkan kansallispuistoon varta vasten lintuja katselemaan. Päivä oli tosin melko tuulinen, mutta ensimmäisen kurjen bongasin sekä hanhia. Kotona illalla kun käytiin vielä kävelyllä, lensi ylitsemme hauska parvi, kun hanhiaurassa mukana oli neljä joutsenta! Sain myös tietää, että meidän koti sijaitsee merkittävällä lintujen tarkkailupaikalla muuttoaikoina. Ilmankos ollaankin aina ihmetelty, kun täällä keväisin ja syksyisin on runsaasti bongareita kaukoputkien kanssa. Mutta pelloilla tosiaan on aina runsaasti niin kurkia, hanhia ja joutsenia sekä haukkoja. 

Tästä lintulajien tunnistamisesta on tullut kyllä eräänlainen uusi harrastus mulle, ja aionkin yrittää opetella tunnistamaan monenmonta lintulajia ja niiden lauluäänet. Olen kirjannut ylös kaikki lintulajit, jotka olen tavannut tänä vuonna. Mutta ennen eräkoulun lintutenttiä ei parane sen listan ulkopuolisia lintuja hirveästi opetella, jotta pystyy keskittymään ensisijaisesti nyt niihin 95 lintuun. Onhan siinäkin jo ihan mukavasti opeteltavaa tälle keväälle.


Savojärvi vielä jäässä

Keväistä, eilen oli jo plus 12

Kurjenrahkan kansallispuisto


perjantai 19. maaliskuuta 2021

Ystävänpäivän yllätystreffit

Tänä vuonna oli jälleen minun vuoroni järjestää perinteiset helmikuun treffimme. Viime vuonna Markku vei minut navettahommiin ja yövyttiin hauskassa lasikattoisessa pikkumökissä. No tänä vuonna ei koviin suuriin yllätyksiin ollut mahdollisuuksia, mutta jotain pientä kuitenkin sain järjestettyä. 

Sauvossa on paikka nimeltä Elämysämmi, jossa on tarjolla sanansa mukaisesti elämyksiä. On majoitusta hauskoissa vinokeno mökeissä, erilaisia kursseja, ruokaa sekä pieni savusaunamaailma. Mie päätin, että mennäänpä savusaunaan, koska niitäkin ollaan tykätty käydä kiertämässä ympäriinsä. Varasin siis meille oman savusaunavuoron, johon kuului myös vieressä olevat kylmäpalju sekä lämmin poreallas. Ja oli ihan mukavaa. Erityisesti poreallas tuntui luksukselta, kun ympärillä oli luminen metsä, joten fiilis oli kuin oltaisiin oltu jossain Lapin luksuslomalla 😀 

Mökkeihin emme jäänet yöpymään tällä kertaa, vaan suuntasimme viikonlopuksi omaan mökkiin. Saunomisen jälkeen kävimme vielä ruokailemassa pizzabuffassa, jossa jälkkärinä sai syyä niin paljon kuin jaksoi pehmistä, joten herkuttelu oli taattu :)


sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Kevään odotusta

Heipähei pitkästä aikaa, huomasin että on yli kuukausi kun olen viimeksi tänne raapustanut. Syy on edelleen sama, niin runsas muu tietokoneen käyttö, että yksinkertaisesti ei enää kykene avaamaan konetta blogia varten. Olen panostanut nyt enemmän youtube videoideni parissa sekä helmikuussa aloitin graafisen suunnittelun opinnot, jotka käydään vallan verkossa ja siinä nyt muutenkin kaikki työskentely tapahtuu koneella.

Olen ollut ihan innoissaan vaikka täysin uutta oppia se on minulle. On ollut jo ihan näin valo- ja videokuvausharrastelijan kannalta paljon mielenkiintoista tietoa. Graafinen suunnittelu on laajalti monenlaisten tekniikoiden käyttöä, mutta kyllä se mulle tulee olemaan vahvasti silti nimenomaan valokuvien käsittelyä ja esimerkiksi nettisivujen tekoa. Varsinaiset graafiset piirtämiset eivät ole omaa juttuani. Mutta jännä nähdä mitä tästä vielä seuraa. 


Pilkillä käytiin mutta ei tullut saalista

Myös eräkoulu vaatii aikaa jonkin verran, sillä valmistaudun toukokuussa pidettävään lintutenttiin. Sitä varten työn alla on yli 90 lajin tunnistamista. Lisäksi huhtikuun lopulla on nisäkäs, matelija ja hyönteislajitentti. Myös siihen pitää valmistautua, vaikka niistä edes osa on jo tuttuja. Linnuista olen kyllä niin innostunut ja sitä myöden tehnyt jo runsaasti havaintoja. Ostoslistalla on vielä kunnon kiikarit, joita en sitten kaulastani sen jälkeen riisu pois. Nimittäin on niin monta tilannetta tullut vastaan, jossa kiikarit olisivat olleet eri hyvät. Esim viime kuussa olin jälleen hiihtämässä Kuhankuonolla ja uskon bonganneeni maakotkan lentämässä ylläni. Voi miten hienoa olisi ollut katsoa sitä kiikareiden läpi! Mökillä hömötiaisten lisäksi on lintulaudalle saapunut pieni parvi punatulkkuja. Niitäkään en ole sitten lapsuuteni nähnyt. Kotona tinttien ja varpusten lisäksi on viherpeippoja, järripeippoja ja käpytikka sekä nyttemmin saapuneet mustarastaat. 

Todennäköinen maakotka havainto
Puusavottaa kotona

Meillä talvi väistyi kertaheitolla ja ilmassa oli jo kevään tuntua kun lämpö kohosi miltei 10 asteeseen. Mutta se jäi hetken iloksi ja melko runsaatkin pakkaset tulivat takaisin, mutta lumi ei oikein. Nyt ollaan taas siinä nollan tuntumassa. Kotona Markku on kaatanut valtavan kokoisia pihapajuja tallivajan takaa, joten puu- ja risusavottaa taas riittää. Tänään jatkammekin taas niitä hommia. Myös mökillä ollaan kaadeltu hieman puita lammen rannasta sekä minä omiani kodan rakennusta varten. Seuraavaksi mulla olisi siellä kunnon urakka parkkuuraudalla, kun pitäisi kuoria kaikki ruodepuut. 

Eilen Markku teki mulle vanhoista lattialankuista uuden työpöydän, sillä sellaistahan mulla ei oikein ole ollut. Nyt kun vietän paljon aikaa koneen äärellä, on pakko panostaa myös hyviin työskentelyolosuhteisiin. Vielä täytyy hankkia hyvä työtuoli. Mutta pöytä on todella upea ja säästyi iso raha kun ei tarvinnut sellaista ostaa ja tuli hyödynnettyä vanhaa puutavaraa. 

Kevään reissuista vielä ei osaa varmuudella sanoa. Korona se näyttää jylläävän todenteolla täällä, joten saa nähdä. Haaveissa kuitenkin olisi vielä pieni lumiloma pohjoiseen. Työrintamalla mulle on tulossa muutoksia, sillä tein päätöksen siirtyä osa-aikaiseksi ainakin toistaiseksi. Tarkoitukseni on kuitenkin etsiä jotain pientä keikkatyötä, jahka muutos astuu voimaan uuden työntekijän opastamisen jälkeen. 

Eilen minä tein karjalanpiirakoita ja raparperipiiraan, ja Markku pöydän :)

Ja kuinka hieno pöytä tulikaan!