Voi mahoton mikä talvi!

Nyt sitä piisaa. Lunta taivaan täydeltä! Tammikuu on ollut ehdottomasti lumisin pitkiin aikoihin. Lähes joka päivä on sadellut lisää lunta. Ainakin tuntuu siltä, kun päivittäin saapi kolata pihaa. Mutta en valita. On tämä niin huippua.

Peltohiihdot olen jo suosiolla luovuttanut, niin monesti meni aina latu umpeen ja nyt siellä on jo polviin asti lunta, niin eihän siitä enää mitään tulisikaan.

Mutta onneksi täällä meillä tehtyjä latuja on riittämiin, aina lähialueen kuntoladuilta kansallispuiston retkilatuun.

Sunnuntaina kauniin aurinkoisen kelin saattelemana, lähdinkin Kurjenrahkan kansallispuistoon hiihtämään.

Siellä keskellä upeita suoalueita kiersi 9 kilometrin pituinen retkilatu.

Luulin, että se olisi ollut suositumpikin, mutta kun saavuin paikalle, ei parkissa ollut kuin muutama auto. 

Ladullakaan en juuri muita tavannut, joten sain todellakin nauttia "erähiihdosta" kunnolla.

Olin ottanut myös pienet eväät, ihan vain fiilistelyn vuoksi. Puolessa välissä reittiä, istahdin aurinkoiselle mäen nyppylälle juomaan kuumaa kaakaota sekä korvapuustilla herkuttelin. 

Reilu kaksi tuntia meni aikaa kierrokselle, välillä tosin oli pakko pysähtyä nauttimaan mielettömistä maisemista ja ihanasta hiljaisuudesta mikä ympärillä vallitsi.

Myös hurjia pakkasia on runsaasti nyt ollut, 20-30 astetta. Nyt tosin näyttää jatkuvan maltillisesti, ja viikonloppuna saattaa tulla jopa vettä/räntää...

Mutta onhan tässä vielä talvea jäljellä, ties miten pitkään saamme vielä nauttia näistä lumisista maisemista <3

Talvi 2019

Kurjenrahkan kansallispuisto

Köyhän naisen hiihtovaellus

Niin kova kaipuu ulkona yöpymiseen oli, että todella lähdin viikonloppuna laavulle nukkumaan. Nimesin retkeni "köyhän naisen hiihtovaellukseksi" syystä, että se oli niin yksinkertainen ja helppo toteuttaa. 

Ei vaatinut etukäteisvalmisteluja juurikaan. Illalla tuntia ennen keräsin kamppeet rinkkaan. Tarkoituksella jätin ruuanlaittovermeet pois, ja pakkasin helposti syötävät eväät ja keitin termariin teen valmiiksi.

Alunperin oli tarkoitus, että olisin testannut ostamaani ruokatermaria, siten että olisin vain kuumentanut veden sinne ja laittanut pastapussin tekeytymään.

Mutta siinä päiväsaikaan intouduin laittamaan pihakotaan tulet ja tein hernaria ja lättyjä semmoset annokset, ettei olisi millään enää kyennyt syömään lämmintä ruokaa illalla siellä laavulla.

Siispä otin iltapalaksi vain sienipiirakkaa ja suklaapatukan.

Myös aamuksi olin tehnyt voileivän vaan, koska tarkoitus oli hiihdellä siitä sitten kotiin aamupuurolle.

Iltakymmeneen asti laavulla loisti hiihtoladun valot..

Keksin mennä yöksi lähilaavulle, eli noin kymmenen kilsan päähän Hevonlinnaan. Siellä on talvisin aina ajetut ladut ja korkean harjun päällä tönöttää laavu, missä ei varmasti liiemmin yöpyjiä koskaan ole.

Sain siis ihan rauhassa olla.

Sen verran vielä helpotin retkeäni, että illalla Markku heitti minut sinne alueelle, josta sitten hiihdin loppumatkan. Mutta aamulla tosiaan hiihtelin takaisin kotiin. Näin sain treeniä myös rinkka selässä hiihtoon.

Rinkkaan olin pakannut kaksi makuupussia plus ohuen puuvillalakanan. Alustaksi perus solumuovin, koska ilma-alustani ei toimi pakkasilla. Ja koska kovalla alustalla on hirveintä nukkua mitä tiedän, otin "luksuksena" mukaani fleece- ja villahuovan sekä lampaantaljan! Ai että, kyllä kelpasi nukkua.

Ja todellakin, sain jopa nukuttua suht hyvin. 

Sekä jälkiseurauksena, olen nyt nukkunut aivan älyttömän hyvin myös kotona, eli jatkossa aina kun mulle tulee huono unikausi, menen retkeilemään vähintään yhdeksi yöksi luonnon helmaan 😄

Ihan mielettömän kiva ja onnistunut pikku "hiihtovaellukseni" oli, että mieli jo tekisi uusille retkille.

Olenkin nauttinut nyt niin paljon näistä lumi- ja pakkaskeleistä. Tänä aamuna meillä oli jo -30 astetta!!! Ja mää tykkäsin <3

Mutta yöllä metsän valaisi kirkas kuu!

Rakkaudesta talveen (ja Lappiin!)

Oi ihanuutta, minkälainen talvi meillä tällä hetkellä vallitsee. Lunta on sadellut 30-40 centtiä ja viime yönä pakkasmittari huiteli jo kahdenkympin tuntumassa! Eipä ole vähän aikaan moista ollut.
Tässä tuli parin päivän aikana kaksi lumimylläkkää, ensimmäinen kinosti meidän pihatien niin pahasti, että mulla ei ollut mitään toivoa päästä autolla läpi. Mutta onneksi meillä on lähellä naapureita, jotka tarvittaessa tulevat jeesaamaan aurauskalustolla.

Hiihtämistä olen edelleen jatkanut tuolla pellolla rämpien, siellä on vaan parhaimmat maisemat nautiskella vaikka vauhti ei kovaksi ylly.
Olen suunnitellut tulevaksi yöksi lähteä laavulle yöpymään, ja haaveilenpa vielä suksilla sinne menoa. Ensi yöksi ei ihan paukkupakkasia pitäisi olla luvassa, mutta saa sitä silti varustautua huolella. Katsotaan nyt mitä keksin.

Eilen illalla kävin avantosaunassa, ja oli kyllä ehdottomasti talven paras avantokerta. Mitä kylmempää näemmä ilma on, sitä mukavempaa koko touhu on. Ai sitä lämmön tunnetta mikä valtaa kehon, kun nousee avannosta. Kirkas kuun loiste valaisi koko lammen kauttaaltaan, ja ympärillä kohosi valkeat isot kuusipuut. Ja se hiljaisuus.. ah!


Ja niin,.. on mulla talvireissu uutisiakin, niin kuin vähän vihjasin tuossa otsikossa. Nimittäin, maaginen Lappi kutsuu jälleen! 
Helmikuussa menen muutamaksi päiväksi erämaahan koirien ja hevosten keskelle. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä. Vain Lapin luonto, hiljaisuus ja lumi. 
Yöpyminen tapahtuu erämökissä.
Tarkoitus on nauttia askeettisesta elämäntyylistä, ajella koiravaljakolla ja hevostella lumihankien hohtaessa ympärillä. En voisi olla innostuneempi ! !
Lennän Ivaloon ja sieltä sitten matkaan Muotkatuntureiden juureen. Tulee varmasti unohtumaton reissu <3

Lempeä pakkaspäivä

Ihastuttava ilma tänään ollut. Ei liian kovaa pakkasta, vain muutama aste. Tuuli ei ole riepotellut, niin kuin eilen. Ja aurinko on paistanut koko päivän. Noin aamu yhdeksästä iltapäivä neljään. 
Ulkoiltua on tietysti mahdollisimman paljon.
Aamulla jo hieman ennen auringonnousua, olimme juoksulenkillä. Ja kyllä, Markku oli mukana siihen aikaan! Harvinaista herkkua saada juoksuseuraa aamusta. Eipä se kuulemma silti innostunut, mutta kaikki ei ole aamuihmisiä :D 

Päivällä kävimme ratsastamassa läheisellä heppatallilla. Minulle varattu hevonen olikin kipeä, joten sain pikkuisen ponin, mikä ponimaiseen tyyliin osasi temput tehdä.. Nimittäin humpsahdin kuperkeikan ponin pään yli alas pukittelun seurauksena! Pehmeästi laskeuduin kyllä, eli mitään ei sattunut. Tämä oli ehdottomasti lempein pudotukseni hepan selästä ikinä! 
Sillä aikaa kun minä humputtelin ponilla menemään, sai Markku puolestaan harjoitella ratsastuksen saloja. Tämä taisi olla nyt kolmas kerta, kun hän hevosen selkään (minun ideasta..) nousee. Hyvin heillä sujui, ja hevonenkin oli komea kuin mikä! 
Oli ratsastaja myös :) 
Hauskaa yhdessä oloa, varmasti mennään joskus toistekin.

Komia parivaljakko

Tai no, minä menen jo huomenna taas hevostelemaan, kun ilmoittauduin ex tempore ratsastusjousiammunta kurssille! Ajattelin, jos siitä syttyisi uusia kimmokkeita heppailun saralla. Mutta katsotaan kuinka käy. :D

Käväisin myös hiihtämässä vielä valoisan ajan päätteeksi ja fiilistelemässä päivän sinistä hetkeä. Ei tuolla pellolla mitkään huippulumet ole hiihtoon, mutta kyllä siellä tuntumaan pääsee. Ja ihana rauha ja hiljaisuus mikä siellä vallitsee.

Rauhallisesti uuteen vuoteen

Tässä minun mottoni alkaneelle vuodelle. Tämä tosin vaatinee minulta melkoista ponnistusta ja mielen hallintaa, mutta yritys on kova 😄
Huomasin nimittäin mitenkä stressi taas nosti päätään, kun työhön paluu koitti. Joten nyt on vapaapäivät otettu suht iisisti. Ja töissäkin koitan muistaa laskea kymmeneen ja hengittää syvään, kun jokin asia koittaa kaatua päälle.

Ongelmani on vaan se, etten millään osaa vain olla. Saatan suorastaan kauhistua ajatusyhtälöstä vapaa ja kotona. Ja näin pimeän aikaan tämä vielä korostuu, kun ulkona olo on aika rajoitteista. Kesällä sitä kun häärää piha-askareissa vaikka vielä iltakymmeneltä.
Silti saan itseni nopeasti puhkipoikki kaikella touhuamisella, ja sitten ihmetellään kun kaikki kiukuttaa ja väsyttää. 

Mutta nyt viikonloppuna olen ottanut ainakin mieleltäni tyynesti. Vähäsen tein kotiaskareita, kuten joulukoristeiden keräily, pientä (kaappien) siivousta, ruuan laittoa, kaksi kertaa pitkällä kävelyllä (tiedän, olen mahdoton) mutta myös teeveen katsomista ja pleikkarin peluuta! Ja illalla meditointia ja joogaa, jospas se auttaa nukkumisessa..
Hmm, tältä näyttää siis tyypillinen "älä tee mitään"-päivä minulla.. 

Maailman paras <3

Tänään myös melko rauhallinen päivä jatkui, vaikka käytiinkin hiihtämässä "pikku-Lapissa", eli Harjureitillä. Noin 15 kilsan lenkki sivakoitiin, ja pidettiin myös evästauko laavulla. Pakkohan se oli pitää ulkosalla kaakao ja pulla hetki, kun kerran Markku eilen leipoi kaksi pellillistä korvapuusteja :)
Mutta ai että, hiihto oli ihanaa. Toivottavasti lumikelit jatkuvat, jotta voi käydä enemmänkin. 


Vaikka nyt maltilla pitää elellä päivä kerrallaan, ajattelin huomenna mennä kokeilemaan Zumba tuntia. Ja jos tykkään, tulisi siitä mulle uusi harrastus maanantai iltoihin. 
Pari kertaa viikossa pyrin käymään salilla. Keskiviikkoisin on venäjän oppitunti. Joogaa harrastan pitkälti kotona itsekseni, mutta tilaisuuden tullen käyn aina viikolla ohjatulla tunnilla. 
Avannossa haluaisin käydä myöskin pari kertaa viikkoon, sekä juoksemassa tai pitkillä kävelyillä/(hiihtämässä), jotta saa ulkoilmaa reippailen.
Jossain vaiheessa keväällä pitäisi aloittaa kuntokeskuksen pyörä/spinning tunnit, jotta kunto nousee syksyn pyörävaellukselle. Niin ja keväällä starttaa taas suunnistukset..
Ratsastamassa olisi myös ihana ehtiä käymään (ensi viikonloppuna mennään yhdessä tunnille!).
Ja kaiken tämän lisäksi, haluaisin mennä kansanopiston "Rakenna oma nukkekoti" kurssille. Ja ties mille kurssille. 

Eli ei mikään ihme, jos välillä kärsin pienestä stressistä. Ja kirjoituksen otsikko oli näemmä myös harhaanjohtava 😄 
Onneksi vain pari näistä olisi viikossa vakipäivinä, joten muita voi ja pitää säätää oman jaksamisen mukaan :)