torstai 22. lokakuuta 2020

Rauha maassa

Jostain syystä olen tänä syksynä suorastaan lumoutunut lintujen talviruokinnasta. 
Aloittelin sen muutama päivä sitten kotosalla sekä myöskin mökin pihapiirissä. Voisin katsoa tuntikausia pikkulintujen riemua, kun ahneina käyvät ruokinta paikoilla. 
Mielenkiintoista on myös seurata mitä eri lajeja talvikaudella ruokailemaan ilmaantuu. Tällä hetkellä olen havainnut talitiaisia, sinitiaisia, pikku varpusia, viherpeippoja, peipposen ja punarinnan. Mahdollisesti aiemmin näin kaksi hömötiaista, joista iloitsin kun ovat tätä nykyä niin harventuneet. 
Lintu innostukseni on myös laajentunut uusien pönttöjen ripustamiseen. Laitoin kylmän varalle niihin sahanpurua sekä sammalta, jospa joku pikkulintu hakeutuisi talvea viettämään niihin.
Oletan että tämä uusi "harrastukseni" sai sysäyksen kun ostin hyvän lintukirjan ja aloin määrätietoisesti harjoittamaan lintujen tunnistusta ensi kevään eräkoulun lintutenttiä varten. Ja kas kummaa, kun asia mistä on kiinnostunut muutenkin, on oppiminen myös huomattavasti mieluisampaa :)

Myös muutenkin luonto on alkanut kiinnostamaan laajemmin. Ennen luonnossa oli vain ihanaa ja hyvä olla sellaisenaan, nyt haluan tutkia ja oppia niin paljon lisää kasveista, puista, eläimistä jne.. Kenties kun jätti valokuvaamisen vähemmälle, näkee ympärilleen paljon laajemmin.

Mökkilampi

Vietettiin viime viikonloppu mökillä pitkästä aikaa. Myös mökin ympäristö oli syksyn tullen muuttunut maagiseksi. Jotenkin sinne erämökkiin sopii niin hyvin sellainen hämyisä tunnelma kuin kesän helteet. Saunottiin molempina päivinä sekä käytiin tietysti pulahtamassa lammessa monta kertaa. Vaikka mökin lämpötila oli tultaessa vain kuusi astetta, saatiin takan lämmityksellä nopeasti lämpöä pirttiin.
Markku kävi myös kalaonnea kokeilemassa ja minä intouduin hakkaamaan klapeja puoli päivää. Hirvenmetsästäjät olivat ihan lähinurkilla, joten metsäkävelyt jäivät tällä kertaa välistä.

Sunnuntaina käytiin yhdessä myös salilla treenaamassa. Ollaan molemmat hommattu hiljattain salikortit uuteen paikkaan naapurikylästä. Näin syksyn tullen kun ei enää ulkopuuhia juurikaan ole, joutaa taas käyä kuntoilemassa ihan oikealla salillakin, vaikka eipä tuo treenaaminen ole enää niin intensiivistä mitä se joskus aikoinaan oli. Mutta pohdinpa tällä tavoin ainakin jaksavani paremmin talven hiihtovaelluksilla.


Tämä viikonloppu ollaan taas kotosalla, huomenna mennään lähilammelle saunomaan ja ehkäpä autokaupoilla käyään kans. Minä menen taas lauantaina tunturikerhon retkelle, kun käydään etsimässä karpaloita Kuhankuonon laajoilta suoalueilta.

Aloittelin jo muuten "joulua" laittamalla jouluista liinaa ja verhoa tupaan


Tästä fisusta tehtiin herkulliset haukipullat



perjantai 9. lokakuuta 2020

Mietteitä

Tulin kirjoittelemaan vähän yleistä höpinää viime päiviltä. 

Viime viikonloppuna saimme talkooapua kun kaveripariskunta tulivat meille viikonloppua viettämään. Markku kaverinsa kanssa reerasi kanalan päädyn uuteen uskoon. Myös kanalan ikkunat otettiin irti ja korjailtiin särkyneet lasit tarvittaviin. Ensi kesän kynnyksellä voimme sitten maalata laudat. Ja varmasti kevään aikana tulee rakennettua uusi ketunkestävä tarha kanoille sekä sisätilat eristettyä paremmiksi. Luulen, että otamme silti ainakin alkuun vain kolmesta viiteen kanaa, sillä muuten jälleen hukumme kananmuniin!

Maatalouskoulussa ollaan tutustuttu perus traktorin käytön jälkeen puintiin sekä maan muokkaukseen eli kyntöhommiin. Itse kuitenkin odotan eniten päästä tutustumaan eri eläintiloille, sillä sinne sitten suuntaudunkin jos jatkan opinnot maaliin asti. Kaikki on kuitenkin hieman avoinna, kun jälleen töissä kuohuu, joten siitä ei taas tiedä mitä se tuo tullessaan. Mutta tammikuussa haluaisin kuitenkin myös jatkaa ne eräopinnot loppuun. Tosin saattaa tämä korona tilannekin vielä radikaalisti muuttaa tulevaisuuden suunnitelmia.

Havahduin kuitenkin siihen, että periaatteessa olen kohta jo puolivälissä työvuosiani, enkä vieläkään oikeasti tiedä mitä haluaisin tehdä isona. En tiedä sitten onko se mitenkään merkittävää, vai voiko olla tyytyväinen ihan vain tekemällä jotain töitä? Hmm. Toisaalta en haluaisi murehtia tälläisestä mutta kyllä sitä välillä vaan miettii kuinka kiva olisi tehdä työtä, joka merkitsee itselleen enemmän kuin vain työstä saatu palkka. Välillä haaveilen tekeväni vain esim. sijaistuksia terveydenhuollossa, koska pysyvä työpaikka tuntuu kovin ahdistavalta. En tiedä onko näinkään fiksua sanoa, kun työttömiä on vaikka kuinka. Mutta näin olisi enemmän aikaa niille itselleen tärkeille asioille, kuten luonnossa olemiselle ja niille muille jutuilleen, jolla elämästään tekee itselleen merkittävää. Mutta, sitten taas saattaa olla rahasta tiukkaa. No, toivottavasti ainakin onnistuisin ensi vuonna pitämään hieman väljempää töistä opintojen vuoksi. :)


Tänään onkin iltasella luvassa uintia ja saunomista sekä huomenna osallistun yhteiselle ulkoiluretkelle Tunturikerhon seurassa. 



lauantai 3. lokakuuta 2020

Vajosuon vaellus Vol.2

Nyt oli vihdoin korkea aika lähteä uudestaan kiertämään Kurjenrahkan kansallispuistoon 30 kilometrin Vajosuon vaellusta. Siitähän on nelisen vuotta kun kuljimme Markun kanssa tämän, ja se olikin silloin miun ensimmäinen yön yli vaellukseni. Voih, niin ne vuodet kuluvat, ja luonnossa vietettyjä öitä onkin tuon jälkeen kertynyt niin kesältä kuin talvelta aika monia :)

Tällä kertaa lähdin yksin matkaan, tosin Markku kuskasi autolla minut Kurjenpesälle, josta siis aloitin retkeni. Lähdin melko myöhään liikkeelle, neljältä iltapäivällä. Vaikka reittisuositus on kulkea vastapäivään, menin itse kuitenkin myötäpäivään eli Töykkälän suuntaan, sillä halusin viettää yöni Vajosuon laavulla. Telttaa en edes ottanut mukaani, sillä tuudittauduin ajatukseen ettei siellä muita retkeilijöitä ole arki-iltana. Eikä juuri ollutkaan, ja se olikin parhautta koko vaelluksen ajan, saada nauttia omasta ihan omasta rauhasta. Tämä oli kuin omanlaiseni pyhiinvaellus.



Huikean lämpimät ja kauniit kelit saattoivat minut matkaan, kun läksin kulkemaan kohti Vajosuota. Surullisen kuuluisat pitkospuutkin suo osuuksilla olivat vihdoin kunnostettu, joten oli oikein mukavaa talsia eteenpäin. 
Kävin piipahtamassa Töykkälän laavulla sekä luontotornilla katselemassa ruskansävyistä suota. Tämän jälkeen tuli pieni hiekkatie osuus käveltäväksi, mutta minä itseasiassa tykästyin juuri tämän reitin monipuolisuuteen. On metsäpolkuja, pitkospuita, hiekkateitä, metsäteitä, pellonlaitaa... Ainoastaan vesistöjä on vähän, oikeastaan vain Savojärvi ja pieni Lakjärvi. Siksi vedetkin pitää käytännössä kantaa mukanaan. Itse otin kaksi ja puoli litraa, mikä riitti mainiosti.

Samankaltainen kuva löytyy neljän vuoden takaisesta kirjoituksestakin


Laavulta

Vajosuon laavulle saavuin seiskan maissa. Saapuessani oli paikalla yksi retkeilijä, joka oli tullut tulistelemaan illaksi. Mutta yön sain tosiaan itsekseni laavulla viettää. Valmistin iltaruuaksi muusia sienikastikkeella, johon heitin sekaan vielä pienen salamipötkön. Oli kyllä hyvää. Ilta menikin siinä sitten höpötellessä nuotion äärellä, mikä itseasiassa oli ihan mukavaa. Olen nimittäin ollut viikon nyt poissa kaikista somekanavista, niin oli piristävää jutella ihan oikeasti jonkun kanssa.

Nukkumaan aloin kymmenen maissa ja yö menikin ihan mukavasti. Muutaman kerran heräilin, mutta kauas on tultu niistä ajoista kun ensimmäisen yöni vietin näillä main neljä vuotta sitten  Silloin en nukkunut juuri ollenkaan kun paleli ja pelkäsin kaikenmaailman mörköjä.. 😄
Nyt kuu valaisi metsän ja kurjet raikuivat suolla ja olo oli mitä rauhallisin.



Aamulla heräsin seiskalta ja jo varttia yli kahdeksan olin lähtövalmiina. Minulla olisi matkaa vielä noin 20 kilsaa jäljellä, ja Markku tulisi hakemaan iltapäivällä töistä tullessaan. 
Seuraava etappi oli Rettun laavu, jossa nukuimme siis silloin viimeksi. Tätä laavua ei tosin ole merkitty karttoihin, sillä se ei ole Metsähallituksen ylläpitämä. Matkaa tuonne Rettulle on semmoinen puolitoista tuntia Vajosuon laavulta. Tällä kertaa laavulla näkyi myös olevan kivasti puita. Hetken pidin siinä taukoa ja muistelin vanhoja aikoja kunnes jatkoin matkaa. 

Seuraavaan etappiini olisi matkaa noin kymmenen kilsaa, sillä ajattelin pitää lounastauon Takaniitynvuoren nuotiopaikalla, jonne saavuinkin puoli kahdentoista maissa. Eväänä mulla oli mantelijauhecouscouscurry sekoitus ja jälkkäriksi keittelin vielä teet ja nautin korvapuustin. 
Täällä näin myös pari muuta retkeilijää, sillä Pukkipalon luontopolku kiersi täältä. 
Seuraavaksi kun saavuin Rantapihalle, oli ihmisiä jo hyvinkin runsaasti liikkeellä. Hetken taas istahdin, sillä kyllä tämä alkoi omissakin jaloissa jo tuntumaan. Mutta hyvällä tavalla.

Rettun laavulta

Vielä viimeiset kilometrit Savojärven rantaa myödäillen ja olen perillä taas Kurjenpesällä. Koska päivä on aurinkoinen ja mulla oli vielä puoli tuntia aikaa ennen kuin Markku tulisi hakemaan, kävin pulahtamassa järvessä. Aijai kuinka hyvältä tuntui raikas vesi vaelluksen jälkeen.
Reissu sujui siis hyvin ja se mihin erityisesti kiinnitin huomiota oli se, kun ei käytä puhelinta kuin muutaman kuvan ottamiseen, jää aikaa niin paljon enemmän ja ennenkaikkea se oma läsnäolo luonnolle ja itselleen on kyllä vaan tuhat kertaa vahvempaa :)

Aamu laavulla



Vajosuo