sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Lunta etsimässä/Isojärven kansallispuisto

En ole ennen huomannut kärsiväni kaamoksesta vaikka rakastankin aurinkoisia aamuja niin olen hyvin jaksanut aiemmin pimeät talvet mutta nyt tänä syksynä se iski. Näköjään kun täällä maalla pimeys tarkoittaa todellakin pimeää. Kaupungissa asuessa sitä ei niin huomannut kun katuvalot kumminkin valaisevat yötäpäivää. En pelkää pimeää, välillä siinä on jopa oma viehätyksensä liikkua pimeässä. Mutta kun siihen yhdistää jatkuvat vesisateet, tuulen ja jäätävät tienpinnat, alkaa olla ulkona liikkuminen jo kaukana nautinnosta. Muutama päivä sitten tuli testattua luiden lujuus kun yllättäen liukastuin tiellä. En ehtinyt reagoimaan yhtään mikä toisaalta saattoi olla myös pelastukseni. Yleensä se rannemurtuma tulee juuri siitä kun yrittää ottaa vastaan kaatuessaan. Nyt ranne sai vain lievän osuman jäädessään alle sekä pääni löin mutta siinäkin onni onnettomuudessa ilmeisesti ponnari hiuksissa esti pahimman koska en tuntenut takaraivossa minkäänlaista kipua vaikka tärähdys oli todella kova. Tämä sattumus pisti tosin nastakengät ostoslistalle. Niin, ja en ainakaan niistä heikoista luista kärsi 😄

Täältä sitä lunta löytyi!

Koska olen enemmän ja vähemmän ikävöinyt lunta, päätti Markku että nyt ajetaan niin pitkälle että löydetään lunta. Eikä loppujen lopuksi tarvinnut kuin reilu pari tuntia ajaa ja johan löytyi kinokset! Eilen siis olimme koko päivän Isojärven kansallispuistossa ulkoilemassa :)
Jätimme auton Heretyn parkkikselle ja sieltä suuntasimme lumisille poluille. Päätimme kiertää reitin Heretty-Latokuusikko-Vahterjärvi josta kertyi matkaa 10 kilometriä. Koska lunta oli paljon, eikä polkua juuri tallattu, oli reitti melko raskas jopa. Mutta mie tykkäsin!
En edes muistanut milloin oli ollut niin valoisaa kun lumi ja rakoileva pilvipeite kirkasti metsän. Jäätä ei ollut yhtään mutta märkää jonkinverran paikoitellen. Isojärven kansallispuiston yksi nähtävyys on majavien padot, joiden takia on jonkin verran tehty reittimuutoksia. 
Hurjan näköisiä ne isot puut joita majavat ovat yrittäneet kaataa. 

Niin pieni mutta reipas Sisu
Majavan tekosia

Hieman yli puolen välin pysähdyimme laavulle pitämään taukoa. Tässä vaiheessa jalat olivat jo aivan litimärät mutta se ei minua haitannut. Sisu kulki reippaana mukana ja jaksoi keposesti hyppiä lumisilla poluilla. Tietysti pahimmat märät kohdat aina kannoimme pikkukoiran sylissä. Tauon aikana Sisulla oli makuupussi jossa sai lämmitellä ja levätä. 
Eväänä meillä oli tällä kertaa makkaraa sekä sämpylät. Olin myös leiponut edellisenä iltana omenapiirakkaa reissuherkuksi. Kuuma kaakao myös lämmitti niin mieltä kuin varpaita.

Ehdimme ennen pimeää takaisin metsästä vaikka olin ihan varma siinä tarpoessa että täällä menee pitkään. Mutta hieman yli viidessä tunnissa kiersimme lenkin. 
Itse en ollut aiemmin käynytkään tuolla Isojärven kansallispuistossa ja koska meiltä ei pitkään edes sinne aja, on kesällä tarkoitus mennä uudestaan yön yli vaellukselle :) Siellä on runsaasti eri kokoisia vesistöjä joten on varmasti hieno kohde kesäaikaan.

Sisun taukovarustus
Vahterjärven laavu

Huomasin että nämä molemmat metsäretket jotka teimme viikon sisään ovat piristäneet niin paljon, että aion jatkossakin käydä joka viikonloppu (nyt kun kerran ne mulla on aina vapaat!) jossain päin metsäretkellä. Se voi olla pienempi lähiseudulla tai sitten laitan runsaasti eväitä reppuun ja lähden pidemmälle. Mutta pääasia että lähtee reippailemaan luonnonhelmaan. Se jos mikä auttaa tämän kaamoksen yli :)

Tänään onkin uudenvuodenaatto mutta meille ei mitenkään ihmeellinen. Illalla syömme hyvää ruokaa ja kenties juomme lasilliset kuohuvaa mutta muuten vain nautimme kotoilusta. Mielenkiinnolla silti odotamme miten paljon tänne peltojen keskelle näkyy raketteja vai näkyykö ollenkaan. Meillä ei kuitenkaan ole yhtään ostettuna kun ne eivät ole niin tärkeitä. 
Rauhallista uuttavuotta <3

tiistai 26. joulukuuta 2017

Torronsuon päiväretki

Tänään lähdimme Torronsuon kansallispuistoon retkeilemään. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin siellä käynyt mutta katseltiin etukäteen että kymmenen kilometrin rengasreitti on mahdollista tehdä vaikka reitti sisältää melko paljon tiellä kulkemista.  
Aloitimme reitin Kiljamon parkkipaikalta vastapäivään joten näin kuljimme ensin tylsät tienpätkät pois. Ja tosiaan, päälle kilometrin kuljetaan maantien laitaan ja siitä käännytään Torron kylän raitille ja se itseasiassa oli ihan mukava hiekkatie kuljeskella katsellen vanhoja taloja.
Tämän jälkeen alkaakin sitten metsäosuus. 
Reitin puolessa välissä sijaitsee Idänpäänkallion hieno laavu ja näkötorni jossa pidimme evästauon. Perinteisesti meillä oli mukana mun lemppari vaellusruokaa eli hernekeittoa ja tällä kertaa paistimme myös lettuja jälkkäriksi. Nams :)


Tauon jälkeen jatkoimme matkaa. Laavun jälkeen kuljetaan vielä jonkin aikaa metsäpolkuja pitkin (ja pieni pätkä hiekkatietä..) kunnes sitten lopulta alkaa suon ylitys. Pitkospuita riittänee mukavasti parin kilometrin matka ja vaikka tieosuuksia on runsaasti, korvaa tämä komea suo kyllä harmistuksen siitä. 
Tosin ei huono vaihtoehto sekään, jos päättää kulkea vain edestakaisin pitkospuita pitkin laavulle. Kyllä niitä maisemia jaksaa katsella kahteen kertaan ;)
Pitkospuiden päätyttyä ennen parkkialuetta löytyy vielä toinen näkötorni sekä nuotiopaikka.
Neljä tuntia meillä meni yhteensä tähän kierrokseen evästaukoineen ja hyvin pääsi kulkemaan hieman jäisestä kelistä huolimatta.
Ehdottomasti pitää tulla uudestaan ihastelemaan valtavaa suoaluetta myös kesällä.

Idänpäänkallion laavu
Joululahja reppu <3
Joulukinkun jämät hyötykäyttöön :p

maanantai 25. joulukuuta 2017

Meidän joulu

Tämä jouluaatto on ollut yksi elämäni rauhallisimmista päivistä. Ei kiireen häivää, ei huolehtimista mistään, ei aikatauluja eikä ketään missään. Ei odotuksia, ei paineita. Vain me ja meidän karvaystävät. Teimme mikä tuntui hyvältä, söimme kun ruoka oli valmista. Kävimme rauhassa lenkillä. Katsoimme jouluisia ohjelmia, kävimme kirkossa. Saunoimme kaksi kertaa, aamulla Järvelässä samalla pulahtaen muutaman kerran avantoon ja illalla oman pihan ulkosaunassa. Avoimme lahjoja ja nautimme olosta. 
Mikä ihana ensimmäinen joulu kodissamme <3

Aurinko paistoi koko päivän joten ei ollenkaan huono keli vaikka lunta ei nyt ollutkaan. Pieni pakkanen on kuitenkin jäähdyttänyt maan kuuraan mikä lisää tunnelmaa. 
Ja järvivesi oli tietysti kylmää kun avannossa käytiin 😄
Illalla kun saunoimme Markun kesällä remppaamassa navettasaunassa, pohdimme milloin on mahdettu viimeksi tässä saunassa löylyjä heitelty. Mahdollisesti siitä voi olla aikaa jopa kolmekymmentävuotta! Tämäkin toi omanlaista mystiikkaa ja tunnelmaa jouluiltaamme.


Saunan jälkeen oli lahjojen vuoro ja sain ihan mielettömän lahjan Markulta! Hän antoi minulle lahjakortin tammikuun lopulla pidettävälle viikonloppuretriitille, eikä ihan mihin tahansa vaan retriitti on kuin pieni miniloma hienoissa puitteissa luonnon keskellä Hauhossa. Vaikka viihdyn ja sopeudun vallan mainiosti askeettisemmissa majoituksissa ja edullisilla retriiteillä, niin tottakai on välillä ihan huippua päästä kokemaan jotain ylellisempää ja ainutlaatuista. En malta odottaa! 
Sain myös toisen lahjan mikä ällistytti perinpohjaisesti kun Markun sisko oli lähettänyt pohjoisesta paketin jossa oli kaunis, valkoinen pieni matto jota olin ihastellut kun olimme siellä kylässä syksyllä. 
Kaikki lahjat joita sain, olivat kyllä ihania ja tuiki tarpeellisia. Pyyhkeitä, lakanoita, sukkia, päivärepun metsäretkille, termosmukin ja arvan josta tuli voittokin vielä :)
Markulle minä annoin avantotossut, merinovillaiset kalsarit, pari kirjaa ja partatrimmerin. 

Tänään ollaan jatkettu rauhallista kotoilua. Olen ottanut jopa kahdet päikkärit sekä lukenut kirjaa ja lehtiä sekä katsonut leffaa. Olen myös käynyt kahdella pitkällä lenkillä Sisun kanssa. Toisella kertaa keksin lähteä kiertämään näitä peltoja ympäriinsä nyt kun maa on jäässä. On ollut mielessä joskus tutkailla mitä peltojen taa löytyy. Huomenna lähdemme sitten yhdessä meidän jouluvaellukselle Torronsuolle :)

Aurinkoinen jouluaatto

Jouluruokia

Ja luntakin löytyi vielä metsän siimeksestä <3

lauantai 23. joulukuuta 2017

Aaton aatto

Muutaman päivän joululoma on alkanut. Tarkoitus on viettää rauhallisia ja rentouttavia päiviä ja on ihana kun voimme vain olla. Tänä jouluna emme lähde kylään mihinkään koska meille on tärkeää myös viettää omaa joulua ensimmäistä kertaa omassa kodissamme. Eilen ja tänään teimme hieman joulusiivoa, Markku on huolehtinut kinkun paistosta ja minä olen tehnyt (taas) saaristolaisleipää sekä sen bataattilaatikon. Näin huomenna ei tarvitse hirveästi tuvan puolella häärätä.
Aamulla tein pitkän lenkin Sisun kanssa kun oli vielä tunnelmallisen utuinen ilma ja luntakin sateli. Iltaan mennessä se kuitenkin muuttui vedeksi mutta pitää koittaa olla välittämättä. Huomenna lupasi kuitenkin aurinkoa joten mikäpä siinä kun kerran avantouimaan ollaan menossa 😄

Eilen käytiin myös kyläyhdistyksen avannossa ja saunassa tuossa lammella. Siitä oli niin rauhoittavaa aloittaa joulun vietto. Se kun on päättänyt viettää nämä muutamat päivät ihan omalla painollaan ilman sen kummempia aikatauluja ja odotuksia (pois lukien Lumiukko ja joulukirkko) olo on todella levollinen. Koitan sen pitääkin näin. 
Katseltiin leffaa keskellä päivää ja ollaan syöty mitä milloinkin tekee mieli. Koristelin kuusen valmiiksi ja Markku teki aiemmin pihahommia. Nyt voisin käydä vielä iltalenkillä ennen iltapalaa ja aamusta sitten riisipuuron keittoon. Ihanaa joulunaikaa 💗

torstai 21. joulukuuta 2017

Kolme yötä jouluun

Tänä jouluna aiomme olla kaksistaan kotona. Aamun aloitamme riisipuurolla ja lähdemme Järvelään perinteiselle jouluaaton avantouinnille ja saunalle. 
Iltapäivällä ennen jouluruokien syömistä käväisemme kenties kirkossa ja ilta sitten vietetään rauhassa herkutellen pöydän äärellä ensimmäistä kertaa meidän omassa kodissa ja oman pihasaunan löylyissä.
Joulupäivänä meillä olisi sitten mielessä lähteä pienelle kinkunsulatus vaellukselle. 

Tänään on ollut mahtava iltapäivä kun kotiuduin töistä. Lähdin heti Sisun kanssa juoksulenkille kun kerrankin ehdin valoisaan aikaan. Fiilistelin mielessäni kuinka huippua lenkittää koiraa täällä kun se saa juosta vapaana ja nuuhkia rauhassa hajuja kun ketään ei missään. Lenkin jälkeen aloin leipomaan ensin pekoni-leipäjuustopiirakkaa sekä jälkkäriksi tein luumurahkaa. Tämän jälkeen kun oli vatsansa saanut täyteen, otin uudestaan esiin leipomistarvikkeet ja tein vielä pari saaristolaisleipää. Olen innostunut nyt enemmänkin niitä leipomaan ja ne ovat oivia joulutervehdyksiä läheisille. Varsinkin kun minä en niin materiaalisista lahjojen ostamisista välitä. Paitsi Markulle on pakko ostaa, se ei ehkä niin arvostaisi näitä minun omin kätösin tehdyistä luomuksista lahjoina 😄
Mutta olen hällekin keksinyt kivoja lahjoja mitkä ovat myös hyödyllisiä (edes vähän armoa mulle..).

Stressiä tulevasta joulusta ei ole, edes kaupassa ei tarvitse enää sen koommin käydä. Huomenna töiden jälkeen käyn moikkaamassa iskää ja sieltä menen sitten Pakelle syömään ja viemään jouluterveiset. Lauantaina saa rauhassa valmistella jouluruokia. Aion tehdä jotain itse, esim bataattilaatikon mutta ostin myös valmiita ruokia kuten maksa- ja lanttulaatikon. 
Lunta jos vielä saisimme tänne etelään niin johan ois täydellinen joulu :)

Pororyynäriä grillaamassa kodassa

Pari viikkoa sitten kun oli vielä lunta..

maanantai 18. joulukuuta 2017

Mikä viikko!

Viime viikko oli pitkästä aikaa hyvin tapahtumatäytteinen ja kiireinen. Selvisin kyllä melko stressittä jokapäivästä, tosin eilen olin jo iltaan mennessä niin väsynyt että jonkinasteista kiukkupuuskaa taisi esiintyä.. Mutta sallittakoon. Tänään on tuulenvire kuitenkin taas myönteinen.
Viime keskiviikkona olin pitkästä aikaa ratsastustunnilla ja se tuntui tosi kivalta. Aikoinaan sitä vain hiipui innostus säännölliseen heppailuun mutta nyt oli pientä kipinäntunnetta jälleen havaittavissa. Kävin tässä melko lähellä sijaitsevalla pikkutallilla. Meitä oli vain kaksi ratsastajaa ja tallinpitäjä tuntui mukavalta ihmiseltä. Talli oli myös ihan juuri rempattu joten tilat tuntuivat myös luksukselta. Sieltä löytyi jopa pienen pieni maneesi mikä näillä keleillä on ihan huippu. Tunnille sain vanhan kilpaponin mikä on viime aikoina toiminut lasten "pullaratsuna" mutta jo vain löytyi ponista draivia kun oltiin lämmitelty.
En vielä tiedä aionko käydä viikoittain tunneilla mutta ainakin silloin tällöin tekee hyvää päästä hieman hevostelemaan :)


Turpaterapiaa :)

Ja hevosista tulikin mieleen, että lauantaina meillä oli heppatätien pikkujoulut, nyyttärimeiningillä jälleen eli ruuasta ja juomasta ei puutetta ollut. Ilta oli tuttuun tapaan hyvin naururikas ja oli ihanaa päästä taas kuulemaan kunnolla mitä kaikille kuuluu. Hevosharrastus on ollut tosiaan monelta hiipumaan päin mutta nyt oli havaittavissa uutta nousua myös muillakin kuin minulla joten juttua piisasi myös hevosista. Puoleen yöhön asti jaksoin kemuissa olla, johtuen seuraavan päivän ohjelmista sekä myös edellisen päivän kekkereistä. 
Tosiaan, perjantaina lähdin suoraan iltapäivällä töiden jälkeen ajelemaan kohti Helsinkiä. Meillä oli meidän työporukan kesken illanviettoa ensin Flamingo Spa:ssa altailla löhöten jonka jälkeen menimme ruokailemaan. 
Koska minä edustan Turkua yksinään oli paikalla vain Helsingin porukkaa joita en ollut vielä tavannut joten oli todella kiva päästä tutustumaan heihin ja näkemään minkälaisia naamoja siellä oikein on. 
Ilta oli railakas ja uskoisin että useimmat ottivat pitkän kaavan mukaisesti mutta minä poistuin hotellihuoneeseeni kymmenen jälkeen. Minulle oli varattu huone ettei tarvinnut yötä vasten lähteä ajamaan pitkää matkaa kotiin. Mikäs siinä, kyllä hotellissa kelpaa aina yöpyä kun aamulla on tiedossa hotelliaamupalaa 😄


Heppatädit <3

Lauantaina kun saavuin kotiin, poikettiin yhdessä katselemassa kylän joulutoria mutta melko piskuinen tuo oli. Markku tosin yllätti ja halusi käydä ostamassa mulle kukkakaupasta kukkia! Valitsin kivan joulukukka-asetelman keittiön ikkunalaudalle. 
Sunnuntaina lähdettiin leffaan katsomaan uutta Star Warsia. Leffan jälkeen vuorossa olikin yhteinen joululounas Krookilan juhlamummolassa. Äiti oli kutsunut koko konkkaronkan syömään, joten näin tuli aloitettua viimeisen jouluviikon tunnelmointi :)

Töissä on mennyt mukavasti ja olen vieläkin ihan fiiliksissä työstäni. On tehnyt mulle niin hyvää päästä tekemään pitkästä aikaa työtä jossa joutuu ajattelemaan niin paljon etten muuta enää muistakaan. Oikeasti, olen alkanut hirveästi unohtelemaan niitä arkisia asioita kuten kauppareissua ja sovittuja asioita. Mutta kyllä se tästä taas tasapainottuu aikanaan kun työ alkaa kulkemaan enemmän rutiinilla.


Vanhanajan joulutunnelmaa juhlamummolassa 

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Ravintola Kaskis

Eilen menimme Markun synttäreiden johdosta syömään ehkä Turun kuuluisampaan ravintolaan Kaskikseen. Kaskis on tunnettu monen kuukauden jonoista sekä Turun ainoasta Michelin tunnustuksen saaneesta ravintolasta. 
Odotukset olivat siis korkealla. Eikä alku ainakaan pettänyt. Alkupalat maistuivatkin taivaallisilta mutta loppua kohden jotenkin maku hiipui. Molemmat pääruuat sekä jälkkäri eivät enää tehneet yhtä isoa vaikutusta vaikka tottahan toki ruoka hyvää oli. 
Mutta hieno kokemus kaikenkaikkiaan sekä muutenkin oli ihana viettää iltaa kaksistaan hienossa ravintolassa syöden. Ja sain myös yllätettyä Markun. 
Eikä se loppujen lopuksi niin kovin kallista ollut, varsinkin kun minä tykkään uusista elämyksistä ja kokemuksista joten niihin suostun rahaa laittamaankin. Mutta siis noin 160 euroa yhteensä, sisältäen kahdelle kuuden ruokalajin menun sekä alkuglögit sekä yhdet alkoholittomat ruokajuomat. Tällä kertaa jätimme viinipaketin juomatta koska a) olimme autolla sekä b) olen vieläkin edelliskerran viininjuomisen jäljiltä nollatoleranssissa alkoholin suhteen 😄 
Kaskis

Tänään vietetään päivää rennosti kotona, minäkin nukuin puoli yhdeksään mikä on todella harvinaista mutta mikäs siinä, varsinkin näin talvisaikaan. Oli kiva lähteä lenkille heti noustuaan kun olikin valoisaa. Eilen satoi vettä lähes koko päivän kaatamalla, nyt se on muuttunut räntäsateeksi joten maa on paikoitellen valkea. Tuulista tosin on mutta se ei haittaa kun päivällä meinaamme mennä kotaan grillaamaan pororyynimakkaraa. Siellä kelpaa olla tuulensuojassa ja tunnelmoida tulen äärellä.

Eilen askartelin joulukoristeen havuista, jäkälästä ja kanervista ilostuttamaan keittiön pöydälle. Minusta siitä tuli ihan hauska ja se tuo kivasti tunnelmaa. Ja oli kyllä nopea ja yksinkertainen tehdä.  Joulukuusesta en oikein tiedä vielä tuleeko laitettua. Ehkä ei kun on noita vilkkaita elukoita pyörimässä. Nyt meillä on sellainen minikokoinen olohuoneen sohvapöydällä jonka alla meillä on jo muutamia paketteja :)


perjantai 8. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivän metsäretki

Kun molempien viikkoon tuli Itsenäisyyspäivän johdosta vapaapäivä keskelle arkea, päätimme viettää sen retkeillen "Pikkulapiksikin" kutsutulla Säkylän Harjureitillä. Minulle kyseinen paikka on tuttu jo lapsuudesta kun olen isän kanssa useasti ollut hiihtelemässä niillä main. Minulla on vieläkin tallessa diplomi, minkä olen saanut 9-vuotiaana jolloin hiihdin 21 kilometriä Huovinretkellä. Olin siitä silloin niin ylpeä. Huovinretkiä järjestetään edelleen vuosittain, tosin hiihtotapahtuma heikolla menestyksellä lumettomuuden vuoksi. Katsotaan, miten on tämän talven laita.
Mutta siis meidän retkeen. Keskiviikkona oli keli mitä mainioin. Pikkupakkanen, kevyt lumipeite maassa sekä aurinko näyttäytyi taivaalta. Täydellistä!


Lähdimme liikenteeseen Toimintaloman parkkikselta. Lähtöpaikalla on varmaan Suomen suurin laavu, on meinaan kokoa sillä. Usein siinä on runsaasti ihmisiä mutta nyt ei näkynyt ketään missään. Muutoinkin saimme melko rauhassa kulkea, silloin tällöin näkyi muutamia muita reippailijoita.
Lähdimme kohti Porsaanharjun näköalalaavua, josta ainakin vielä kolme vuotta sitten oli upeat maisemat mutta nyt olivat puut sen verran kasvaneet rinteessa, ettei maisemista ollut tietoakaan. Jatkoimme matkaa kohti Vampulan ulkoilumajaa josta otimme suunnan Erä-Veikkojen majalle. Päätimme kuitenkin olla menemättä majalle asti, vaan käännyimme Klemelaavulle missä pidimmekin evästauon.
Laavu sijaitsee kivasti reitiltä syrjässä joten saimme olla rauhassa nuotion äärellä. Aurinko pilkotteli puiden lomasta kun lämmitimme hernesoppaa trangialla. Jälkkäreiksi meillä oli kuumaa kaakaota ja pullat.
Sisu ei vielä ole niin tottunut eräkävijä, joten hieman hämmästeli nuotiosta tulevaa savua ja muutenkin alkoi tietenkin palelee kun oltiin paikoillaan. Markku otti Sisun takkinsa alle lämmittelemään ja oli kyllä koira tyytyväinen lämpimästä pesästään ja pian jo nukkuikin sylissä. Reippaasti kulki kyllä meidän matkassa ja vaikutti oikein innokkaalta jälkiä nuuhkiessa.
Evästauon jälkeen oli vielä pari kilsaa kuljettavana. Yhteensä taisi noin 14 kilometriä reitiltä tulla, joka oli oikein hyvä päiväretken pituudeksi. Itse maasto on myös todella helppokulkuista, jonkin verran oli nousuja ja laskuja. Reitit olivat merkattu hyvin sekä karttoja tuli vastaan vähän väliä.


Itsenäisyyspäivän vietto ulkoillen oli oikein onnistunut. Illalla teimme vielä pitsaa kotona ja katselimme leffaa sekä ihan vähän myös Linnan juhlia. 
Tämä viikko oli kyllä niin mukava eikä se vielä tähän päättynyt, vaan viikonloppuna on kaikenlaista kivaa kun Markulla on synttärit. Olen järjestänyt pienen yllätyksen minne mennään sekä tietysti on lahjoja ja kakkua :)



lauantai 2. joulukuuta 2017

Rauhallinen aamu

Makoisat ja pitkät yöunet, rauhallinen aamulenkki Sisun kanssa sekä hitaasti nautittu aamiainen. Ihana lauantai on lähtenyt käyntiin. Kaksi päivää uudessa työssä takana ja oon kyllä niin tykännyt! Ei edes että eilinen vierähti miltein kellonympäri ennen kuin päivä päättyi saanut harmistumaan. Illalla menimme silti vielä perjantain perinteiselle avantouinnille ja saunaan lammelle. Ja nyt on koko viikonloppu aikaa vain rentoutumiselle.
Markulla on oma harrastus aina näin lauantai aamuisin, joten saan nauttia myös hetken yksinolosta.

Vihdoin on selätetty marraskuu ja kuinka sattuikaan eilen joulukuun ensimmäinen päivä ja saimme valkean maan. Ihanaa. Tosin kuulin huhua, että huomenna se jo sulaa pois... 
Työt ovat tosiaan alkaneet ja hiljalleen alan oppimaan. Eka päivä meni lähes kokonaan kaikenmaailman tietoteknisten juttujen parissa mutta eilen olin jo kentälläkin aamusta. Loppupäivän olin Helsingissä hakemassa työautoni sekä tutustumassa pääkonttoriin. Oikein mukavan oloista porukkaa firmassa kyllä työskentelee. Ihan huippua! 

Joulukuu tulee varmasti vierähtämään nopeasti kun on kaikenlaista tohinaa ja tapahtumaa. Huomenna menemme jo joulukirkkoon kun vanhassa lapsuudenpitäjässä pidetään perinteinen joululaulutilaisuus jonka jälkeen tarjotaan joulupuuroa. Sieltä saa hyvän fiiliksen joulun odotukseen.
Itse joulun vietosta emme vielä ole täysin päättäneet, mutta voi olla että ei tänä vuonna pohjoiseen päästä lähtemään minun lyhyeksi jääneiden vapaiden takia. Suunniteltiin siinä tapauksessa pientä yön yli jouluvaellusta jossain näillä main. Yöksi mentäisiin autiotupaan että minäkin tarkenen. Olisi sekin erilaista mutta tunnelmallista joulunajan viettoa. Aattona oltaisiin kuitenkin kotona ja syötäisiin jouluherkkuja :)


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Huomenna se alkaa

Uusi työ, vihdoin! Jännityksellä mutta myös suurella innostuksella odotan. On kiva oppia ja nähdä uusia juttuja, kehittyä hiljalleen työssään ja saada onnistumisen tunteita. Kaikista aikaisemmista työpaikoista muistaa kyllä aina miten aluksi jännittää ja tuntuu siltä ettei ikinä opi mutta eihän siinä kauaa mene kun talon tavat tulevat tutuksi.
Isoja muutoksia työn suhteen ovat mm. päivätyö. Olen vuosia tehnyt vuorotyötä joten tämä on aikalailla ihan uutta jota mielenkiinnolla seuraan kuinka totun tähän. Ikävä tulee varmasti rauhallisia arkivapaita mutta toisaalta tulevan suunnittelu on nyt helppoa eikä tarvitse enää harmitella sitä kun aina viikonloppuvuorot on osunnut juuri silloin kohdalle kun olisi jotain kivaa menoa.
Myös toinen oleellinen asia muuttuu, nimittäin jokapäiväisten eväiden valmistus! Huh, sitä ei tule ikävä 😄 Koska olen niin tarkka mitä syön, panostin myös eväiden valmisteluun huolella. Ja siinä oli oma stressinsä kun aina piti jo seuraavaa päivää miettiä mitä syö. Ja varsinkin kun vuoro vaihtui illasta aamuun, kuinka väsyttävää oli vielä iltaisin alkaa väsämään eväitä. Nyt vieläkin hämmästelen voiko olla niin helppoa että lähtee töihin vain miettimättä mitä tänään syötäisiin :)
No okei, ehkä vähän mietin kun kaikissa lounaspaikoissa ei vielä olla herätty siihen terveelliseen vaihtoehtoon..

Työn itsenäisyys on todella iso plussa. Ei sillä ettenkö tulisi muiden kanssa toimeen tai olisi sosiaalinen (tässäkin työssä vaaditaan sosiaalisuutta) mutta työntekijänä parhaimmillani olen itsenäisessä työssä. Minulla on yleensä tarkka visio miten haluan työt hoidettavan sekä parhain motivaatio mulle on saada olla yksinään vastuussa työstään. Tunnen tällöin antavani itsestäni enemmän.
Myös työn monipuolisuus ja liikkuvuus sekä mahdollisuus kouluttautua ja kehittyä ovat huippua tälläiselle ikuiselle oppijalle ja duracelille. Ei siis pääse pitkästymään.
Mutta jos jotain pitäisi mainita mikä mietityttää tulevassa työssä on se tämä tien päällä oleminen. Olen kyllä hyvä ajamaan ja vuosien kokemus autoilusta mutta saatan olla hieman kärsimätön välillä..
Joten siihen pitää panostaa jotta keskittyminen liikenteessä ei herpaannu. Omalla autolla rohkeneekin välillä ajaa tuurilla mutta ei toisen. Joten skarppina pitää olla.
Heh, tässä oli vähän listattuna ajatuksia tulevasta.

Eilen tosiaan vietin päivän kaupungilla sillä aikaa kun Markku oli töissä. Aamulla kävin isän kanssa aamiaisella kahvila Helmessä jossa vierähti aikaa tovi jos toinen. Tämän jälkeen kiertelin kauppoja ja jotain taisi tarttuakin matkaan. Illalla jaksetttiin lähteä mun lapsuudenmaisemiin kun Tarvasjoen uimahallilla järjestettiin kynttiläuinti. Altaalla soi joulumusiikki sekä valaistuksena oli tunnelmallisesti jouluvaloja ja kynttilöitä. Oli ihan hauskaa ja erilaista.
Tänään olen jälleen leiponut leipää ja tehnyt vaatekaappien järjestelyurakkaa. Mutta nyt voi hyvillä mielin keskittyä uuteen työhön kun kotona on kaikki kunnossa :)
Koti kuvattuna viime lauantaina

maanantai 27. marraskuuta 2017

Marraskuun viimeinen viikko

Marraskuu, kuukausista pahin eikä se petä tälläkään kertaa kun ikkunasta ulos katselee. Aika karua, pimeää, märkää, tuulista, mutaa, sadetta.. Mutta pakko yrittää olla vaan positiivinen ja jaksaa tämä. No, paistoihan aurinko meille hetken aikaa perjantaina ja lauantaina.
Vähän kyllä pistää miettimään että vaikka pohjoisessa alkoi kaamos, siellä sentään on lunta mikä piristää. Mutta kukaties, mekin siellä asuisimme jonain päivänä. Ainakin se on pitkän tähtäimen haaveena :)
Lauantaina vietettiin päivää Turussa leffan ja syömisen merkeissä. Ennen näitä käytiin katselemassa kauppatorin joulua ja pistäydyttiin glögillä kotakahvilassa. Se oli kyllä tunnelmallinen.
Leffan jälkeen käytiin syömässä burgerit vielä.


Eilen poikettiin salilla ja illalla Markku lämmitti meille navettasaunan pitkästä aikaa. Sainkin muuten uusia ideoita "naisvajan" sisustukseen ja luulen että muokkaankin siitä meille "mökin". Sellaisen piilopirtin jossa kesällä voi tunnelmoida mökkifiilistä. Onhan meillä nyt kuitenkin sauna siinä samassa.
Tänään olen jatkanut joulusiivousurakkaani kun tarkoituksena on käydä kaikki paikat läpi. Kävin myös kampaajalla kun halusin hiljalleen taas palata vaaleampiin hiuksiin punaisen sijasta.
Huomenna on tiedossa aamiaista iskän kanssa, kenties joogaa sekä ehkä voisin käydä hieman joululahjaostoksillakin.
Nyt kynttilöitä palamaan ja nautiskelemaan marraskuun pimeydestä ;) Kohtahan onkin jo joulukuu.