sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Navettahommissa!

Markku yllätti mut totaalisesti ystävänpäivänä, kun oli hänen vuoro järjestää vuotuiset yllätystreffit.
Tänä vuonna treffit jopa osui kohdilleen, kun itse ystävänpäivä oli oikeasti perjantaina. En saanut ennalta juuri mitään vihjeitä, ainoastaan että se olisi jotain "mistä olen haaveillut".
Veimme Sisun hoitoon perjantaina, sillä tiedossa oli se, että oltaisiin koko viikonloppu poissa kotoa. 
Toiseksi yöksi oli ystäväpariskunta kutsunut meidät mökilleen, joten treffeiltä suuntaisimme siis suoraan sinne.

Saavuimme yllätyspaikkaan alkuillasta, enkä yhtään tiennyt missä olimme, sillä olin silmät sidottuina. Kun avasin silmät, olimme perinteisen maatilan pihapiirissä, melkein samanlaisen kuin oma kotimmekin. Punainen mökki ja iso navettarakennus pihalla.
Meidät vastaanotti ystävälliset talon isäntä ja emäntä. He johdattivat meidät yöpaikkaamme, joka sijaitsi syrjässä navetan takana, pellon reunalla. 

Erikoinen majamme oli pienen pieni koppi, jonka erikoisuutena oli läpinäkyvä katto, josta pystyi ihailemaan tähtitaivasta tai jopa revontulia, kun niitä joskus harvoin täällä meilläkin näkyy. Tämä "koppi"  eli oikealta nimeltään Skylight cabin oli niin pieni, että oikeastaan siellä oli vain sänky, pieni sivupöytä ja pari jakkaraa. Myös jääkaappi, mikro ja vedenkeitin löytyi.

Olin mökistä jo todella haltioissani, mutta suurin yllätys oli silti vasta edessä. Pihassa olevasta navetasta nimittäin löytyi saunan lisäksi liuta "kotikutoisia" maalaiseläimiä, joita pääsimme katselemaan ja osallistumaan iltapuhteisiin!
Navetasta löytyi kaksi possua, kanoja ja ankkoja, yksi lehmä sekä lampaita ja vuohia.
Kohokohtana oli päästä lypsämään vuohta! Ikinä en ole ennen vuohta, tai mitään muutakaan eläintä lypsänyt, joten tämä todella oli super jännittävää puuhaa :)
Oli myös todella mukava päästä näkemään ja kuulemaan eri eläinten hoitotavoista ja ruokailuista. Itsekin nimittäin haaveillaan jos kasvatamme ensi kesänä muutamalla lampaalla meidän omaa farmia. 

Skylight cabin

Navettahommien jälkeen pääsimme nauttimaan löylyistä, jonka jälkeen köllöttelimme mökin sängyssä katsellen tähtitaivasta. Sää ulkona laskeutui muutamaan pakkasasteeseen, mikä tarkoitti myös mökissä lämpötila laski reippaasti, kun yöksi sammutimme puhaltavan lämmittimen. Mutta paleltua ei silti tarvinnut, sillä sängyssä oli lämpöpatjat! Niiden lämmittäessä saimme nukuttua mainiot yöunet.
Seuraavana päivänä vesisateet jälleen saapuivat, mutta oma tunnelmansa oli siinäkin kun kuunteli ja katseli sateenropinaa. Teimme aamupalaa talon puolesta tilatulla aamiaiskorilla, ja jääkaapissa oli lasipullossa myös vuohenmaitoa! Se ei tosin mitään järin herkkua ollut 😄

Markun taidonnäyte lypsämisestä
Sauna

Ihanan yllätystreffien päätteeksi lähdimme lounastamaan Laitilaan (mökki siis sijaitsi Laitilassa, Niiralan tila). Sieltä kauppareissun kautta ajelimmekin sitten kavereiden mökille Vehmaalle, jossa vietimme myrskyävässä sadesäässä yhden yön. Mukavaa oli silti, saunoimme ja söimme hyvää ruokaa. 

Tämän viikon sainkin sitten viettää omassa ylhäisyydessäni kotona, kun Markku lähti hiihtolomallaan (työ)reissulle Norjaan. Kävin yhtenä päivänä retkellä Savojärvellä, kun osui aurinkoinen pikkupakkaspäivä. Muuten tällä viikolla onkin sitten varmasti kovimmat myrskyt ja sateet olleet sitten tämän talven. Sateet ovat ainakin ihan ennätyslukemissa, joka paikka suorastaan tulvii yli äyräiden. 
Ensi viikolle näytti lupailevan vihdoin kuitenkin pidempää pakkasjaksoa ja jopa lunta.. :) 

Aamumaisema mökistä

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Seitsemisen hiihtovaellus

Vietin viikonlopun eräkoulun parissa Seitsemisen Kansallispuistossa. Kyseessä oli kahden yön harjoitusvaellus suksilla ja ahkioilla.
Meillä kävi todella hyvä tuuri kelien suhteen, nimittäin talviset maisemat hävisivät kuin tuhka tuuleen seuraavana päivänä, kun vesisateet vyöryivät jälleen etelään.
Perjantaina kun lähdin, oli meilläkin pakkasta yli kymmenen astetta ja kevyt hento lumipeite. Mutta nyt kauniista kuurasta ei ole tietoakaan. 

Aloitimme retken luontokeskukselta aamupäivällä. Lounaan söimme jo maastossa noin tunnin hiihtämisen jälkeen. Itse olin keitellyt hernesopat aamulla ja laittanut ruokatermokseen. 
Nyt ei tarvinnut niin paljoa päätä enää vaivata mitä varusteita ottaa matkaan, kun uudenvuoden vaellus oli vielä tuoreessa muistissa.
Pärjäsin myös hyvin suksien puolikarvoilla, koska hyvin tasaista maastoa tuolla oli.


Nyt pääsin testaamaan eri ahkiota, kun koulusta lainasin Savotan Paljakan. Tässä ahkiossa oli ristikkäisaisat, joten ne ovat metsäisessä maastossa paljon paremmat kuin H aisat. En siltikään ihastunut vieläkään ahkion vetoon, näilläkään aisoilla. En kuitenkaan vieläkään ole oikein keksinyt että miksi en.. Tämän vuoksi ei minun kannata missään nimessä ainakaan ostaa omaa ahkiota, paitsi korkeintaan sellaisen halvan perus pulkan, mistä voi itse tuunata ahkion. Haluan kuitenkin vielä lähteä kokeilemaan yksin vaellusta ahkion kera, jospa sitten nautteisin siitä, kun saan omassa rauhassa taivaltaa.
Tänä keväänä se tuskin toteutuu, ellei kunnon takatalvi vielä yllätä meitä.

Retkellä meitä oli lähes 30 henkeä, joten voitte kuvitella minkälainen hiihtoletka siitä syntyi. Ja kuinka hidasta ja tökkivää menoa se oli.. Pieni hermoromahduksen piikki meinasi tulla sunnuntaina loppumetreillä mutta tsemppasin kuitenkin. Totesin vain tällä reissulla, että minusta ei tosiaankaan ole tähän tälläiseen retkeilyyn.

Oma vuoroni olla letkan edessä
Telttakylä

Perjantaina hiihdimme iltaan saakka, taisimme olla kuuden tienoilla perillä Saari-Soljasen leiripaikalla. Matkaa taisi tulla noin 14 kilometriä.
Otin tälle reissulle teltaksi "kesätelttani". Koska lunta ei mahdottomia kuitenkaan ollut, oli hauska kokeilla miten tämä toimi. Ja tosi hyvin! Ei edes toisen yön kovat tuulet ja lumisateet haitanneet ollenkaan. 
Kokeilin myös iltakokkailuun ns talvikaasua, mutta eipä se kauaa jaksanut pihistä. Onneksi mukanani oli myös vanha kunnon Trangia spriillä, joten en jäänyt ruuatta viikonloppuna.

Perjantai illalliseksi tein pyttipannua. Olin ottanut mukaan myös pari kananmunaa, jotka pakkasesta huolimatta olivat pysyneet sulina pienessä kylmälaukussa.
Yöni nukuin todella hyvin, jopa hämmästelin miten "normaalisti" sitä nykyään osaakin nukkua teltassa. Kun muistaa alkuun, että siellä ei koskaan osannut nukkua hyvin. 

Pyttipannu tuloillaan, ja huono talvikaasu!
Aamu usvaa lammella


Aamulla lähtö oli vasta kymmeneltä, joten saimme viettää rauhallisen aamun. Pakkasta taisi olla enää yksi aste. 
Aamun puuhiin kuuluu aamupalan syöntiä, veden kiehauttamista, lounaan valmistelu termokseen sekä tietysti leirin purku.
Letkamme lähti seuraavaan leiripaikkaan lähes samaa reittiä takaisin. Suon ylityksissä harjoittelimme umpihangessa hiihtoa niin, että edellä oleva vaihtoi aina sadan metrin jälkeen paikkaa letkan viimeiseksi. Näin jokainen teki vuorollaan uraa perässä tulijoille.
Lounaan pidimmekin siellä jossain suon laidalla, ja nyt mulla oli juustopastaa kinkkusuikaleilla.

Leiriin saavuimme todella aikaisin, jo kolmelta eli hiihtokilometrejä ei kovin paljoa tullut. Yllättävän hyvin se pitkä ilta siinäkin meni. Illalla tein ruuaksi sienirisottoa sekä lettuja jälkkäriksi. Olin tyytyväinen trangiaan, koska muistelin miten hankalana sitä joskus pidin (läträtä siis polttonesteellä). Mutta kyllä se näin talviretkillä on oikein kelpo keitin. 

Sunnuntaina olimmekin sitten jo puolilta päivin takaisin luontokeskuksella. Itselläni oli haikea tunnelma, sillä olin päättänyt keskeyttää eräkoulun tähän hiihtoretkeen. Olin päätynyt siihen, että tämä on tässä vaiheessa paras ratkaisu, koska työn ohella opinnoista ei saa irti riittävästi.
Mukava uutinen oli kuitenkin se, että halutessani saan jatkaa koulua vaikkapa vuoden päästä, jos minusta siltä tuntuu. Eli jos mulla olisi mahdollisuus jäädä opintovapaalle, voisin hyvinkin niin tehdä.
Halusin nimittäin säästää mahdollisuuden viettää vielä joskus välivuotta kokoaikaisena opiskelijana, ja eräkoulu on mitä mainioin tapa sitä viettää.
Mutta voi hyvinkin olla, että tulen käymään opintoni loppuun kenties joskus silloin, kun asumme pohjoisessa.

Varusteina mulla oli pitkälti samat kuin Lapin hiihtovaelluksellakin. Ahkion pakkaamisesta pidän tosi paljon, koska se on vaan niin huoletonta ja helppoa. Nyt mulla oli taas Ikean säkki teltalle, monokassi ruuille, kaksi kuivasäkkiä (toinen makuupussille ja toinen vaatteille ja lampaantaljalle). Pikkusälät ja Trangia omissa pikkupussukoissa ja polttonesteet muovipussissa. 
Termarit myöskin ahkiossa sopivissa koloissa pystyasennoissa sekä nyt myös leirisaappaat olivat mukana. Lumilapio ja kiilat olivat myös matkassa, mutta niitä ei tarvittu.
Alustat matkasivat jälleen rullalla ahkion päällä.


Samana päivänä kun keskeytin opinnot, sain uusia hienoja mahdollisuuksia - niistä höpöttelen seuraavalla kerralla. 


tiistai 4. helmikuuta 2020

Sateinen telttaretki Liesjärvellä + kuulumisia

En olekaan joutanut hetkeen kirjoittelemaan, sillä viime viikolla vietin vain pari yötä kotona, joista toisen vieläpä piilopirtin rauhassa ja viileydessä.
Alkuviikon vietin eräopintojen parissa, aiheena talviretkeilyn teoria. Jotain uutta ajateltavaa sieltä vielä tarttui hyppysiin. En kuitenkaan innostunut, että olisin ilmottautunut sinne UKK:n hiihtovaellukselle. 
Mutta lyhyelle kahden yön hiihtoreissulle lähden erätoverien kanssa nyt tulevana viikonloppuna.

Tästä olen innoissani, sillä pääsen nyt testaamaan erilaista ahkiota sekä aisoja. Tämän jälkeen olenkin viisaampi, mitkä ovatkaan ne lopulliset omat mieltymykset ahkion vetoon. Ajatuksena nimittäin mulla on tuunata oma ahkio. Kaupan valmiit ahkiosetit ovat hirmu kalliita, ja itse tehtynä pääsee huomattavasti halvemmalla.
Vaikka en niin ihastunutkaan pulkkavaellukseen, saatanpa kuitenkin lähteä ainakin omille reissuille tulevaisuudessa.

Loppuviikosta vietin Helsingissä pari päivää työreissulla, ja sieltä kun vihdoin pääsin kotiin, olin niin uupunut, että kaipasin vain sulkeutumista omaan tilaan. Siispä vietin yöni piilopirtissä. Lämmitettiin vähäsen pirttiä mutta kyllä se aamuun mennessä oli viilennyt nollan tuntumaan. Se ei tosin haitannut yhtään, nukuin silti älyttömän hyvin. Vähän pohdiskelen, jos jossain vaiheessa kokeilisin "muuttaa" sinne joksikin aikaa.


Lauantaina lähdin sitten telttailemaan. Ikkunasta kun aamulla katsoi ulos, näkyi pelkkää vesisateen vihmontaa! Ennen vanhaan en todellakaan olisi lähtenyt nuillla keleillä retkeilemään varsinkaan teltan kanssa, mutta jos jotain eräkoulu on minusta koulinut, on se sitkeämmän retkeilijän ainakin.
Enää nimittäin ei kastumiset haittaa. Ja kun sinne metsään pääsi, ei siellä oikeen edes huomaa sitä sadetta. Metsässä on aina yhtä hyvä olla.

Olimme sopineet muutaman Outdoor siskon kanssa yhden yön retkestä Liesjärven Kansallispuistoon, Kaksvetisen kodalle. Kodalla oli muutama muukin sinnikäs retkeilijä, mutta eipä tuo haitannut.
Itse yövyin tosiaan omassa pienessä teltassani, ja ruuatkin valmistin ulkona nuotiopaikalla.
Tällä kertaa panostin ruokailuun oikein kunnolla, koska halusin saada varmuutta avotuli kokkailuun.

Erämenuun kuuluikin illalla pihvin paisto sekä grillikasvisnyytit ja jälkkäriksi tein kauraomenapaistosta. Siihen olin ottanut bonarina vielä vaniljakastikkeen mukaan.
Ruuan teko onnistui tosi hyvin, ja se tietysti maistuikin erinomaisesti. Nyt olen alkanut vihdoin nauttimaan myös ruuan valmistamisesta luonnossa/tulilla. 
Aamulla valmistin nuotion lämmössä herkkuleipiä, eli ruisleipää ananaksella ja juustolla.

Siinä illan aikana kävimme porukalla pienellä iltakävelyllä, jonka jälkeen paistoin vielä ryynimakkaraa iltapalaksi. Aika äkkiä painuinkin siitä telttaan sitten unille. Yön nukuin yllättävän hyvin, sateenropinaa on vaan niin ihana kuunnella teltan suojissa.
Aamulla pötköttelin pitkälle yli kahdeksaan, ennen kuin nousin ylös. Vettä sateli edelleen. Koska iskä oli kutsunut meidät syömään päivällä, oli minun lähdettävä retkeltä hyvissä ajoin. 
Aamiaisen jälkeen purinkin teltan, pakkasin rinkan ja lähdin taivaltamaan autolle. 
Sateinen metsä oli kyllä lumoava näin helmikuussa.
Tänään meilläkin oli peräti kymmenen astetta aamulla pakkasta ja koko päivän on aurinko paistanut. Vallan ihanaa. Tosin ei tämä montaa päivää kestä, jo tulevana viikonlopun hiihtoretkelle näyttäisi mittari palautuvan jälleen plussalle.

Sateinen retkiviikonloppu