sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Oot siellä jossain mun

Mikä siinä on kun ajatukset sinkoilevat sinne tänne?
Levoton, rauhaton mieli, mikä ei lopu ennen kuin saavuttaa etsimänsä.
Miltäköhän se mahtaa tuntua kun se on löytynyt. Taidan ehkä aavistaa.

Uskon että siinä ei tarvita edes sanoja, kun sen jo tietää. Ensihetkestä, sekunnissa se iskee.
Tunne. 
On se jotenkin niin metkaa. Se syntyy vain tiettyjen välille, ei siihen voi vaikuttaa.
Se tulee jos se tulee.  

Mitä se sitten on, mitä se pitää sisällään? 
Aivan varmasti jokaiselle se tarkoittaa eri asioita. Ei pidä välittää miltä toisilla näyttää ja kuullostaa.
Ei kukaan tiedä, paitsi ne kaksi. Ja se juuri on parasta. Kellään muulla ei ole sitä mitä teillä on. Jotain ainutlaatuista. Eikä sitä pidä kadehtia. Jos susta ei tunnu siltä, sinun ei tarvitse muuta kuin löytää se.  Joskus se voi olla vähän unohduksissa, älä anna sen hävitä.
Mitään ei ole luotu helpoksi. Kaiken eteen tarvitsee tehdä töitä. Mutta tämä työ on paras työ mitä voit tehdä. Tämä antaa suurimman palkinnon. Yhteenkuuluvuuden tunteen, joka kestää.

Usein joutuu monen mutkan kautta kulkemaan ennen kuin se tulee vastaan. 
Jotkut pääsevät helpommalla ja löytävät sen hyvinkin nopeasti. Minä aina ihmettelen sitä, itsellä kun tuntuu että harva edes olisi sinnepäin.  
Mutta kun Se osuu kohdalle pidä siitä kii :)

Ja muista, nauti elämästäsi kaikkesta parhaimman kanssa. <3



keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Mieletön Kakola

Jos Turussa jotain on, mitä muilla ei ole niin se on Kakola. Aivan mieletön mesta!
Miksi Turku ei ota siitä matkailuvalttia? Kuulemani mukaan jopa Pohjois-Suomea myöden se herättää kiinnostusta.
Kyllähän siellä jokunen vuosi sitten järjestettiin kierroksia, mutta enää ei.


Siinä on jotain mieletöntä, aavemaista taikaa, sen aistii miten aika on pysähtynyt kun siellä kuljeskelee.. Pistää miettimään millaista siellä on ollut, keitä ne vangit ovat niiden sellien seinien kirjoitusten takana, mitä he ovat tehneet.. 
Juuri ne tarinat olivat pysäyttäviä kun eläytyväinen oppaamme Markku Laakso silloin vuosia takaperin esitelmöi kun pääsimme sisälle vankilan eri rakennuksiin.
Nykyisin järjestetään vain rakennusten ulkopuolella kävelykierroksia, toki jännittäviä tarinoita siinäkin varmasti kuulee mutta tunnelmaan pääsisi ihan eri tavalla jos portit aukeisivat sisälle..

Nyt oli jälleen mahdollisuus päästä Kakolaan, ei tosin jylhään graniittilinnaan vaan lääninvankilan puolelle kun siellä pidetään taidenäyttelyä heinäkuun loppuun. Huikea idea tuokin, mutta enemmän minä ainakin fiilistä sain itse vankilasta kuin taiteesta..

Voi kunpa Turku ymmärtäisi säilyttää historiallisen Kakolan omaperäisellä ja arvokkaalla tavalla!














sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Luonnon helmassa

Miksi asua kaupungissa kun sitä voi niin paljon paremmin luonnon helmassa?

No ilmeisesti olosuhteiden pakosta, pääsee helpommalla, työt, kaverit, harrastukset.. niin monen monta syytä.
Kyllähän mä mietin kun asuntoja etsin että pitäisikö ostaa maalta. Mutta sitten hiipi ajatus että olisin ihan yksinään siellä kun suurin osa kavereista asuu kaupungissa ja jokapäivä joutuisi autolla lähtemään liikenteeseen. 
Enkä ole edes koti-ihminen, viihdyn kotona lähinnä vaan syömässä ja nukkumassa. Toivoisin kyllä että se jo alkaisi muuttumaan, osaisi nauttia kotihetkistä enemmänkin.
Tiedän kyllä senkin, etten ole ainakaan vielä omakotitalon asujaksi, vaikka siitäkin edelleen haaveilen. Ja erityisesti vanhan talon ja pihapiirin asukiksi.
Kummallista.

Näitä ajatuksia jälleen putkahti mieleen ollessani kaverin kesänviettopaikassa peltojen ja metsien äärellä. Ai että sitä hiljaisuutta! Mä niin rakastan sitä kun saan samoilla hiekkateillä, katsellen peltoja auringossa. Eikä ketään missään. Ihan parasta. Ehkä piste iin päällä olisi jos vieressä tallustaisi koira. Tämä on se ainut hetki kun nautin ylikaiken yksin olosta ja rauhallisuudesta. 
Ne jäävät mieleen aina.





Rentouttavaa vapaapäivän viettoa oli lähteä kylään. Grillailtiin, saunottiin ja pihalta löytyi myös palju.
Mikäs siinä iltahämärässä lämpimässä vedessä hiljaisuudessa katsellen pellolle mistä usva jo nousee ja peurat tulevat syömään. Ja aamiaista syödessäni katselin tuvan ikkunasta ja ajattelin, jos joka päivä alkaisi näin, koskaan ei voisi huonoa päivää olla, eihän ;)






sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Nostalginen Yö

Ihan huikee päivä perjantaina, alkajaisiksi olin perhebrunssilla ja illemmalla läksin kotihoodeille lapsuudenkavereiden tykö.

Meillä on tapana käydä aina välillä syömässä koko sakki, siis isä, mä ja mun veljet.
On kiva kokoontua yhteen ja vaihdella kuulumisia etenkin vanhemman veljen kanssa, jota harvemmin näkee. Hän on itseasiassa velipuoli joten senkin takia yhteydenpito on ollut harvempaa. 
Valittiin Samppalinnan ravintola jossa näin kesäisin on jokapäivä tarjolla brunssi. Odotukset olivat korkealla brunssin suhteen, eikä se pettymys ollutkaan. Tarjolla oli vaikka ja mitä ja kaikki maistuivat todella hyviltä.
Syömisen jälkeen käytiin kurkkaa mitä Samppalinnan näköalapaikalta näkee, itsekään en ole ikinä siellä käynyt, niin upeasti Turku siitä näyttäytyykin. Pyysin vielä yhtä ohikulkijaa ottamaan meistä valokuvan sieltä muistoksi :)



Hienot maisemat Aurajoelle


Ilta alkoikin myös yhtä maukkaasti kun ystäväni oli tehnyt meille kaikille pitsaa, ja vieläpä omat jokaiselle omien toiveiden mukaisesti, kyllä kelpasi! Oli niin ihanan nostalginen tunnelma kun lapsena ja nuoruusvuosina tuli niin paljon vietettyä aikaa heillä.
Niin monet etkot (ja jatkot..) siellä pidetty, mielettömiä kesiä, traktorirallia kylille, bileitä..Ja ja.. :D
Huippua :)

Tämän illan kruunasi Yö yhtye, jota lähdettiin Auran olutfesteille katsomaan.
Viimeksi jotain 15 vuotta sitten ollaan yhdessä rokattu Yön tahtiin Köyliön Lallintalolla.., oi niitä aikoja :) 
Kiitos Melina ja Mari, ihana kun voidaan jatkaa siitä mihin joskus jäätiin ;)




Lämmittelyä.. State Of Emergency




<3


torstai 9. heinäkuuta 2015

London calling

Hip hei, siihen tarvitaan vain pari klikkausta ja se on siinä.
Jotain mitä odottaa. Eihän loma ole loma jos ei lähde mihinkään.. Se tunne on vaan niin siistiä kun reissu on varattu. Tietää että pääsee lentokoneeseen joka lennättää pois arkikuvioista.
Niin kliseistä kuin se onkaan, matkailu on niin hitsin avartavaa, se jos mikä tekee hyvää ihmiselle. 

Otsikosta voikin päätellä matkakohteeni. Lontoo tai no Iso-Britannia, itseasiassa hankala sanoa. Oikeasti menen Southamptoniin. Ja maalle. 
Luulen että Lontoossa tulee vietettyä vain päivä. En ole niin viehtynyt kaupunkimatkailuun mutta pakkohan siellä on pyörähtää kun mahdollisuus on. Tarkoitus olisi käydä ainakin British Museumissa.

Minulla asuu yksi ystävä Southamptonissa, tutustuin häneen viime keväänä kun olin Thaimaassa vapaaehtoisprojektissa. 
Hän kutsui minut vierailulle kotiinsa ja tarkoitus olisi kierrellä eri paikkoja Etelä-Englannissa. 
Olen aivan innoissaan päästessäni näkemään ja kokemaan asumista "paikallisen tavoin". Onhan se ihan eri kuin hotellissa majoittuisi.






maanantai 6. heinäkuuta 2015

Ruisrock 2015

Kolmen päivän ajan on paljon nähty ja koettu, tutustuttu uusiin ihmisiin, treffattu kavereita festarihumussa, jammailtu esiintyjien tahdissa, hyvää tunnelmaa, festarikojuja.. 
Ja mikä parasta, aivan mieletön hellesää koko festarien ajan :)

Nämä olivat ensimmäiset festarit missä olen kokonaiset kolme päivää viettänyt ja totta puhuakseni en ikinä jaksaisi perinteiseen tyyliin kolmea päivää vetäistä läpi :D
Uskomatonta miten jotkut vaan jaksavat ja erityisesti telttamajoituksella, huh varsinaisia true festarikävijöitä!

Olin mukana vapaaehtoisena talkoolaisena, kahtena päivänä työskentelin siivous-ja kierrätystiimissä, eli lähinnä keräsin ja lajittelin pulloja ja tölkkejä. Vastineeksi talkootyöstä saa vapaan pääsyn festareille, ruuat ja kuljetukset ym.
Hieno kokemus, oli mielenkiintoista päästä näkemään mitä tapahtuu Ruisrockin kulisseissa.
Minulle ainakin jäi pelkästään positiivinen kokemus, meillä oli hyvät puitteet crew alueella jossa viettää aikaa myös kun haluaa hengähtää hulinasta.





Mahtia kun festareilta saa nykyisin muutakin kuin makkaraperunoita :D

Crew alueelta :)

Vapaalla

Kesä ja ranta.. :)







keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Vihdoinkin...

Nimittäin löysin sen. Ikioman kodin.
Tuntuu niin hyvälle, siitä tuli jotenkin itsevarma, aikuismainen fiilis. Vaikka olen ennenkin omistanut asuntoja joissa olen asunut niin tämä on eri kun ostin ja omistan ihan yksin.
Olen niin innoissaan ja täpinöissäni, kohta pääsen tapettiostoksille, uuden sohvan olen jo käynyt valitsemassa. 
En ole ennen juurikaan ollut kiinnostunut sisustamisesta ja varsinkin kun olen vuokralla asunut ei ole viitsinyt panostaa.. Mutta nyt haluan että asunnosta tulee juuri minun oloinen ja näköinen, ihanaa :)

Sijainti on hyvä, vieressä on metsät ja maastot joissa ulkoilla. Hyvät yhteydet kulkea, autolle parkkihalli. Talo sijaitsee alueen laidalla, eli eiköhän siellä ole rauhallista.
Pääsen muuttamaan heinäkuun lopulla, olenkin jo alkanut pakkailemaan.
Minulle jo ehdoteltiin liittymistä taloyhtiön hallitukseen ja luulen että voisin mennäkin niin olen paremmin perillä asioista joita taloyhtiössä käsitellään.

Tosiaan, oon erittäin happy ja vaikken vielä keittiön ikkunasta näe ihan niitä maisemia mitä tahtoisin, niin kenties jonain päivänä..

Ja siihen asti...

..pääsen aina tänne :)