lauantai 21. marraskuuta 2020

Ensilumi

Voi riemua, minkä ensilumi saikaan aikaan. Kahtena aamuna sai herätä lumiseen maisemaan, mutta huomenna on taas tuttu harmaa marraskuu, sillä vettä sataa jälleen reippaasti. No mutta otin kyllä ilon irti näistä kahdesta lumipäivästä oleilemalla ulkona kaiken aikaa. Eilisen illan kruunasi sauna ja kylmäuinti lumisessa maisemassa. 

Tuntui kieltämättä oudolta, kun lunta satoi. Jotenkin sitä oli viime talven totaalisesta lumettomuudesta jäänyt siihen uskoon, että meille ei vaan enää tule etelään lunta. Mutta ei se välttämättä niin mene. Varmasti vielä saamme lumisia talvia. Mutta koska rakastan lunta ja pakkasta, aion reissata Lappiin muutaman kerran joka ikinen talvi, kunnes muutamme sinne 😀 Marraskuussa ensilumien aikaan, joulukuussa joulunviettoon sekä tammikuussa kaamoshiihtoihin sekä keväämmällä keväthangille. Ei siinä muukaan auta.

Eilen aamun sinistä tunnelmaa
Lintulaudan elämää




Tämän aamun tunnelmaa

Koti <3


keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Merkillinen marraskuu

En tiedä kuinka fiksua on hehkuttaa (vasta) marraskuun 11. päivänä, että tänä vuonna ei ole marraskuun kaamosmasennuksesta tietoakaan! Koko syksy on ainakin tähän asti tuntunut tosi hyvältä. En tiedä johtuuko tämä kenties siitä, että syksy oli niin pitkälle aurinkoinen. Ehkäpä siitä on jäänyt vielä valoenergiaa varastoon, sillä pimeyskään ei ole juurikaan hetkauttanut. Tottahan toki lunta ja pakkasta kaipaan hurjasti, mutta toisaalta eipä tarvitse haravointiurakan kanssa vielä kiirehtiä, sillä puoli pihaa olisi vielä jäljellä.

Ilmeisesti seuraavaan kahteen viikkoon ei ole näkyvissä kylmenevää, ei oikein edes Lapissa. Se on kyllä tosi kurja. Mekin olemme lähdössä pohjoiseen kuun vaihteessa aikomuksena hiihtää, mutta jos ei lunta ole vielä silloinkaan sadellut, sitten patikoidaan :) 

Sunnuntaina olin Sisun kanssa jälleen Marttilan eräkorvella käppäilemässä, sillä aikaa kun Markku kokeili kalaonnea. Sitä ei tosin sillä kertaa ollut. Viimeksi teimme haukipullia, sieltä samaiselta lammelta nappaamasta hauesta. Minäkin olen vihdoin opetellut syömään (viikottain) kalaa, niin nyt olisi mahtavaa jos se olisi aina itse pyydettyä.



Sunnuntaina oli myös isänpäivä, mutta tänä vuonna sattuneesta syystä jäivät yhteiset ruokailut välistä. Kutsuin kyllä iskän perjantaina meidän kyläsaunaan saunomaan, kun oli meidän lämmitysvuoro. Sitä tosiaan lämmitetään aina perjantaisin talkoovoimin, ja olikin ihan hauskaa puuhaa. Markku leipoi saunojille myös korvapuusteja, kun saunan jälkeen aina osa porukasta jää kahvettelemaan ja grillaamaan makkaraa takkatulen äärelle.

Kotona olen jatkanut lintulaudan elämää tarkkailua, ja tänäänkin siellä oli varmasti lähemmäs sata pikkulintua. Ihan mahdotonta, mutta niitä on kyllä mukavaa ruokkia ja samalla seurata milloin ilmestyy uusia tyyppejä. Toivoisin, että tulisi mahdollisimman runsaasti eri lajeja talven mittaan ruokailemaan.

Mustarastaskin kävi ruokailemassa
Kyläsauna


sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Pyhäinpäivän retkiviikonloppu Isojärvellä

Olin viime viikonloppuna retkeilemässä kaksi yötä Isojärven kansallispuistossa eräkoulusta tutuksi tulleen toverin kanssa. Olimme joskus aikoinaan puhelleet, että voisimme käydä joskus yhdessä retkellä ja nyt sattui sopimaan kummallekin lokakuun viimeinen viikonloppu.

Saavuin Isojärven parkkikselle iltapäivällä ja siinä odotellessani Tomia, kävin moikkaamassa tunnettua eräilijää Minna Jakosuota, joka pitää siinä Heretyssä kahvilaa. Ollaan tutustuttu Instagramissa, joten oli kiva käydä ihan livenä höpöttelemässä. Meillä on ollut puhetta, jos kävisin tekemässä harjoittelun jollain hänen vaelluksellaan ensi vuonna. Mutta aika näyttää millainen ensi vuodesta oikein tulee.


Jahka kun Tomi saapui, läksimme tallustamaan muutaman kilometrin päähän sijaitsevaan ensimmäiseen leiripaikkaamme Kuorejärven laavulle. Kello oli vasta vähän yli neljä, eli olimme hyvissä ajoin, mutta toisaalta nyt pimeys saapuu jo heti viiden jälkeen, joten siinä mielessä hyvä ettei tarvitse pilkkopimeässä alkaa telttaa pystyttämään. Ja mikäs siinä iltaa on viettää höpötellessä. Yksinään nämä kaamosajan vaellukset ovatkin vähän ankeita, kun leirissä on monta tuntia aikaa olla, ennen kuin raaskii käydä yöpuulle. Tälläkin reissulla makuupussi kutsui jo heti ilta yhdeksän jälkeen, ihan niin kuin kotona 😄

Aamu oli kauniin utuinen, lämpötila oli pysytellyt plussan puolella. Mulla oli mukana kevyt pyramiditelttani, joka on juuri passelin kokoinen, pienikokoinen kun olen. Rinkkakin mahtuu hyvin teltan sisälle. Mistä tulikin mieleen, että tilasin juuri itselleni superkevyen rinkan, koska tarkoitukseni on alkaa keventää vaelluskuormaa hiljalleen. Tämä rinkka ei maksanut kuin pari sataa, joten raaskin ostaa sen nykyisen repun rinnalle. Vanha rinkkani painaa 2.5 kiloa, kun taas tämä uusi painaa vain yhden kilon. Onhan siinä huima ero. Tomin kanssa näistä retkellä paljon keskusteltiinkin, ja kyllä se tallustaminen vaan mukavemmalta tuntuu, mitä kevyempi reppu on. 

Liikkeelle lähdimme yhdeksän aikaan ja suuntana oli ensin Vahterjärven laavu. Ja voi että miten kauniilla paikalla laavu sijaitseekaan. Pohdin heti, että tänne miun pitää tulla lumiseen aikaan joskus yöpymään. Kunnes vanhoja kuvia selatessani huomasin, että täällähän ollaan oltu Markun kanssa kolme vuotta sitten talvella vaeltamassa Sisu mukana! Niin se vaan on eri maisema kun lunta on maassa. Muistin kyllä että oltiin käyty tuolla retkellä, mutta en sitä mistä oltiin menty. No, pidimme lounastauon tällä kauniilla laavulla, ja näimme myös ensimmäiset retkeilijät. Perjantai ilta oli ollut kovin hiljainen, mikä kyllä yllättikin. 


Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa kohti Kalalahtea. Koska Isojärvi ei ole kovin suuri, tuumasimme Kalalahden kierroksen tehtyä, palaavamme Vahterjärvelle toiseksi yöksi. Myös Kalalahden laavu oli komialla paikalla, korkealla kalliolla. Siellä pidimme pienen tauon. Seuraavaksi tiellemme osui Lortikan vuokrakämppä ja sauna, ja oli sekin kyllä tunnelmallinen pirtti. Tämän viereisestä tulipaikasta otimme mukaamme muutaman klapin iltanuotiota varten (tuolla oli hintsusti puita joka paikassa) ja lähdimme iltahämärissä suunnistamaan kohti Vahterjärveä. Vanha luontopolku mikä meni ristiin rastiin sekoittikin hetkeksi suunnan, mutta kyllä me lopulta selvisimme perille. Oli hauska iltaseikkailu ennen leiriytymistä.

Tehtiin nuotio ja minä sain kokeilla ensimmäistä kertaa ikinä tuluksia tulen sytyttämiseen, ja kyllähän tuohet muutaman raaputtelun jälkeen iloisesti syttyi palamaan. Mulla oli iltaruuaksi lihapiirakka ryynimakkaralla sekä jälkkäriksi paistelin lettuja. Hyvvää oli, niin kuin aina.

Aamulla taas oltiin jo seiskan maissa hereillä ja siitä parin tunnin päästä taas liikkeellä. Muutama kilometri oli vielä jäljellä ennen parkkipaikkaa. Oli kyllä oikein mainio retki ja muutenkin tykästyin Isojärven puistoon. Jotenkin erämaamainen mielestäni. 

Vahterjärven laavu
Lortikan saunatupa

Isojärvi on tunnettu majavistaan


lauantai 7. marraskuuta 2020

Karpalomailla

Parisen viikkoa sitten olin tosiaan Tunturikerhon järjestämällä karpaloviikonlopulla. Lähdimme siis lauantai aamusta Kurjenrahkalle Vajosuolle poimimaan karpaloita. Itse en ennen edes ole poiminut näitä superfoodeja, ja kuulemma hieman hintsusti niitä yleensä on ollutkin. Paitsi tänä vuonna. On kyllä ollut oikein marjavuosi! Myös karpaloita oli suolla solkenaan, sen kun vaan noukki.

Aamu oli ihanan kirpeä, lämpötila oli nollan vaiheella ja aurinko paistoi. Lähdettiin liikkeelle Töykkälän laavulta ja muutaman tunnin taisimme suolla viihtyä. Palasimme takaisin laavulle syömään eväitä ja istuskeltiin nuotion äärellä. Osa lähti tässä vaiheessa jo kotiin, mutta viikonlopun ohjelma jatkui kerhon omalle metsäkämpälle, jossa ruokailtiin porukalla ja myös saunottiin.

Olen kyllä viihtynyt erinomaisesti näiden uusien tuttavuuksien seurassa, vaikka he tosiaan ovatkin jo konkarivaeltajia eli suurinpiirtein eläkeikäisiä. Yllättäen oma ikäluokkaani ei kiinnosta tälläiset yhteiset jutut. Minua on taas aina kiinnostanut osallistua kaikenmaailman kinkereihin, vaikka toisaalta paljon yksinään viihdyn myös. Mutta tämä on juuri hyvää tasapainoa. 
Olen aina sanonutkin että olen henkiseltä iältäni vanha mummo, mutta tärkeintähän on, että sielunmaailmat ovat kohdillaan, liikkuu sitten kenen kanssa tahansa :)
Lisäksi minusta on hurjan kiinnostavaa kuunnella heidän aikoinaan tekemiä tunturivaelluksia, ei silloin ollut näitä nykyajan kevyitä reppuja saatika elektroniikkaa suunnistukseen. Heiltä jos keneltä, voi oppia todella paljon.

Tälläinen nallekarhu oli matkassa mukana

Login metsäkämppä