sunnuntai 25. elokuuta 2019

Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto + tulenteko- ja suunnistusnäyttö

Kävimme tuossa yksi ilta kolmen eränaisen voimin koulun lähellä sijaitsevalla Puurijärven ja Isosuon kansallispuistossa. 
Meillähän on aina illat vapaata aikaa koululla, joten mikäs sen mukavempaa kuin tutustua lähiseudun luontonähtävyyksiin. 
Monesti on tullut ajeltua tuosta ohi, mutta en koskaan ollut aiemmin täällä käynyt. Sen verran joskus tutkaillut, että tosiaan mitään pitkää reittiä tuollahan ei ole kuljettavana ja yöpyminenkin taitaa olla sallittua vain yhdellä paikalla, johon en kyllä saanut selkoa, pääseekö sinne kesäisin muuta kuin vesiteitse. 
Lintuharrastajille kuitenkin oiva paikka.



Kävimme ensin Puurijärven puolen korkealla näkötornilla. Sinne polku johdatti hauskasti lehmälaitumen poikki. Torni oli komea ja sieltä olikin mahtavat maisemat "järvelle". Järvihän on itsessään melkoisen vehreytynyt mutta upea. Kiikareita ei tullut matkaan, mutta ainakin useimpia kurkia näimme. 
Tämän jälkeen siirryimme autolla Isosuon puolelle, jossa olikin parin kilometrin pituinen luontopolku. 
Pitkospuut kulkivat kauniin suoaluuen halki. Ympärillä oli kaunista ja niin hiljaista. 
Vaikka ollaan jo elokuun lopulla, oli ilta todella lämmin, miltein kaksikymmentä astetta ja aurinko paistoi. 
Mukava pieni iltaretki meillä.


Puurijärvi
Isosuo


Loppuun vielä koulukuulumisia. Tällä viikolla meillä oli runsaasti retkeilyasiaa, niin teoriassa kuin käytännön harjoitteitakin.
Olemme lähdössä ensi viikonloppuna kolmen päivän vaellukselle ja parin viikon päästä sinne Muotkatuntureille viikoksi. 
Kävimme läpi varustelistaa, jonka myötä olen jo innostunut aloittamaan rinkan pakkaamisen, ja ekaa kerta ikinä, pakkasin todella huolellisesti ja ajatuksella. Jes! 😄

Suunniteltiin myös opasparien kanssa reittiä Muotkalle, jossa siis pitää johdattaa oma ryhmä leiriltä leirille sekä piti tehdä riskianalyysit ja turvallisuussuunnitelmat vaellukselta. Ihan mielenkiintoista, ja tosiaan, näin huolellinen suunnittelu on ihan uutta mulle, mutta selkeästi kannattavaa toteuttaa :)

Kaksi näyttöä suoritin viikolla hyväksytysti. Tulenteko sekä suunnistus. 
Tulentekoa jännitin enemmän, koska piti onnistua märästä puusta sytyttämään nuotio 20 minuutissa. Klapien teko sujui hyvin, sekä myös kiehisten teko. Itse sytyttämiseen sain kulumaan muutamankin tulitikun, mutta onneksi lopulta syttyi ja aikaakin jäi vielä 5 minuuttia. Huh. Mutta rennolla meiningillä kuitenkin itse tilanteessa kaikki oltiin. 

Suunnistusnäytössä oli varmasti hyötyä, kun olen melko runsaasti iltarasteilla käynyt, mutta karttapohja oli kuitenkin täysin eri (1:20 000), eli oli siinä kuitenkin uutta opittavaa myös minulle. 
Piti oikeasti suunnistaa kompassin mukaan, kun maamerkkejä ei läheskään niin tarkasti kartassa ollut, ja se ei ole vahvuuteni koskaan ollut..
Selvitin 3,5 km radan kuitenkin helposti läpi, joten oikein tyytyväinen siitä. 


Oma nuotioni

Muotkatunturien vaellussuunnitelmaa
Suunnistusmaastoa
Sumuinen aamu koululla
Olen käynyt joka aamu uimassa sekä myös aamusaunassa yhtenä päivänä <3

Nyt viikonloppuna ollaan hääräilty kotona ulkosalla paljon. Eilen käytiin illalla pyöräilemässä, kun kummatkin osti uudet pyörät. Ostettiin ihan siis sellaiset perusjopot citymarketista tarjouksesta (ei oikeat jopot), joilla on mukavan leppoisaa polkea menemään. 
Ja tänään jatkuu sama puuhailu.

maanantai 19. elokuuta 2019

Ajatuksia eräkoulusta - orientaatiojakso

Ensimmäinen viikko (kolme päivää) takana eräopaskoulua ja tänään jälleen täällä koululla. Oon kyllä todella innostunut ekan viikon jälkeen, mutta myös armottoman väsynyt olin, kun palasin kotiin. En edes muista, milloin olisin kokenut semmoista väsymystä. 
Ilmeisesti innostus, uudet asiat ja ihmiset, uusi elämä koululla jne.. saivat aikaan totaalisen kuormituksen.
Noh, viikonloppu meni palautuessa ja uskon, että nyt alkaa olla helpompi, kun tietää millaista koulussa on olla.

Ja täällä on kiva olla. Koulu sijaitsee Sastamalassa, järven rannalla. 
Saamme ihan vapaasti lämmittää rantasaunaa ja talvella järvellä on myös avanto. Ei varmaan tarvitse hehkuttaa, kuinka onneissani olen tästä! Aivan mahtavaa :) 
Viime viikolla kävinkin joka aamu uimassa ennen opintojen alkua. 
Halutessaan täällä saa yöpyä aina kurssien ajaksi.
Alueelta löytyy myös laavu ja kota, jossa saa harjoitella tulentekoa, yöpymistä ja antaa vaikka näyttöjä.

Rantasauna

Kurssikaverit vaikuttavat mahtavilta tyypeiltä, ja miksikäs ei, kun kerran kaikilla sama kiinnostuksen kohde. 
Ihmiset kursseilla tosin aina vähän vaihtelevat, kun kukin käy koulua omaan tahtiin. Itsekin olen ajatellut, että kahteen vuoteen saapi hyvin koulunkäynti kestää, niin ei tarvitse niin vauhdilla esim lajituntemuksia suorittaa.
Meidän täytyy kuitenkin opetella runsaasti eri lintuja, kaloja, kasveja, sieniä ym.. Niin siinähän sitä kaiken muun ohessa.  
Myös suunnistuksesta on päivä- ja yönäytöt, sekä märän puun tulenteko ja eräruuan laitto.

Isompia näyttöjä on itselläni kaksi (koska vanhasta tutkinnosta hyväksiluetaan yksi). Toinen pitää olla asiakasryhmän vetäminen, ja toinen sitten vaikkapa yrityssuunnitelma, luontokohteen rakentaminen, vaelluksen suunnittelu ja toteutus ym..
Itse olen pohtinut, jos vetäisin jonkun jooga/meditaatio luontoretken, koska se on ehkä sitä ominta.., ja mitä voisin tulevaisuudessakin kuvitella tekeväni eräoppaan papereilla.
Toinen voisi olla se oman yritystoiminnan suunnittelu juuri tuohon kyseiselle ajatukselle.
Mutta aika näyttää, mieli voi varmasti muuttua matkan varrella.

Työharjoittelua on, mutta ei pakollista. Haluaisin kuitenkin ehdottomasti päästä kokeilemaan erilaisia paikkoja, ja saamaan jalkaa oven väliin.
Vaelluksia on muutama, kaikkiin ei ole myöskään pakollista osallistua, mutta tietysti haluan jokaiselle 😄 

Viime viikolla meillä oli orientaatio, eli kävimme yleisiä juttuja lävitse, kiersimme paikat ja tutustuimme toisiimme.
Vähän tulentekoharjoittelua, vanhojen opiskelijoiden tarinoita, saunomista sekä saimme kunnian olla kahden opiskelijan eräruokanäyttöjen osallisia syömisen roolissa.
Tällä viikolla onkin vuorossa varusteita, karttoja ja suunnistusta. Eli harvinaisen mukavaa opiskelua tämä tälläinen.

Tästä nyt hiljalleen aloitellaan, ensi viikonloppuna on jo ensimmäinen kolmen päivän harjoitusvaellus ja syyskuun alussa sitten lähdemme 10 päiväksi Lappiin! 
Alku tässä on vähän totuttelua, ja sopeutumista. itse kun tykkään melko rauhallisesta ja hiljaisesta menosta, ei se ehkä aina ihan toteudu täällä. 
Mutta kun ottaa asenteen, että tämäkin on sitä itsensä kehittämistä, jaksaa yllättävän hyvin.
Olen jopa jakamassa telttani viikon vaelluksella kurssitoverin kanssa (vaikka ei ole pakko), koska sekin on oikein hyvää harjoitusta itsensä sopeuttamiseen erilaisiin ja uusiin tilanteisiin.
Mutta nyt ulkoilemaan ja päätä tuulettamaan!

Tulenteko harjoittelua
Oma pieni nuotio
Aamujeni ilo :)

maanantai 12. elokuuta 2019

Huomenna se alkaa, eräkoulu!

Olen ihan uskomattoman innoissani koulun alkamisesta. Tiedän, kuinka piristävää se on, saada tehdä ja oppia asioita, joista pitää. Jotka ovat suorastaan intohimo. 
Luonnosta on tullut mulle kyllä intohimo. Tai oikeastaan se on sitä aina ollut, mutta nyt erilaisissa merkeissä, kun mukana ovat vaelluspuuhatkin.

Mulle luonto ja siellä oleminen, on aina ollut henkireikä. Jo aikoinaan, saatoin lähteä useita kertoja päivässä vain kävelemään metsään. Se on aina ollut parasta vapaa-ajan tekemistä, ja se on ollut mulle vähän sama, mitä monelle muulle esimerkiksi sohva on. Kun tulen töistä kotiin, lähden luontoon kävelemään ja nollaamaan päätäni, kuin rojahtaisin sohvalle. 
Se on aina ollut niin. 
Enkä ole edes pitänyt sitä erikoisena, se on aina vain ollut minussa.
Asuinympäristönkin olen aina valinnut sen mukaan, että metsä täytyy olla talon vieressä. Jopa siis kaupungissa asuessani. Siksi asuin aina kaukaisimmissa lähiöissä keskustasta.



Retkeilystä ja vaelluksista olin haaveillut aikoinaan jo pitkään, mutta silloin rohkeuteni ei riittänyt. Ajattelin, että en osaa ja että eksyisin jo merkityillekin reiteille. Pikku hiljaa kuitenkin aloin rohkaistumaan enemmän, ja miettimään jonkinlaista retkeilykurssia. Olin myös jo katsellut edullista ryhmäreissua Lappiin ruskamatkalle. 
Näihin aikoihin kuitenkin aloin deittailemaan Markun kanssa, joka taas oli jo käynyt metsävaelluksilla, joten hän alkoi opastamaan myös sitten minua.

Muuten olisin ehdottomasti osallistunut vaelluskurssille. 
Itse asiassa minun piti siltikin, mutta sitten voitin arvonnasta osallistumisen pari vuotta sitten kesällä Sastaan, joten oli vain lähdettävä ilman sen kummempia tietotaitoja kolmen päivän erävaellukselle.
Nyt piti sitten ostaa pikaisesti varusteita, ja löysinkin facebook kirppikseltä edullisesti rinkan ja teltan. Makuupussin halusin ostaa kuitenkin uutena. Trangian sain lainaksi silloin Markulta.
Mutta oikeastaan tästä se lopullinen kipinä ja rohkeus lähti retkeilyyn ja vaelluksille. Seuraavana talvena jo osallistuinkin talvitelttailuun, vaikka en kuuna päivänä olisi uskonut sellaisesta selviäväni. 
Mutta näin se hiljalleen menee, osaaminen ja taidot karttuvat, pienistä retkistä tulee suurempia jne.. Nykyisin kuitenkin teen retkiä ihan yksinäni, oli kesä taikka talvi. 

Tulevalta koulunkäynniltä Eräkarkussa odotan tietysti paljon uusia taitoja, ja syventymistä jo opittuihin. Odotan myös innolla tutustumista samanhenkisiin ihmisiin ja verkostoitumista luontoalalle. Mielenkiintoista on oppia luonnon kasveista ja eläimistöstä, päästä tutustumaan metsästyksen saloihin sekä vanhanajan erätaitoihin. 
Retkiä tulee olemaan muutamia, pari lyhyempää näillä main sekä sitten pidempiä niin nyt syksyllä kuin talvella Lapissa, sekä kesällä polkupyörien kanssa Ahvenanmaalla. 

Koulua tulen käymään työn ohella, eli osallistun aina kursseille omien (työ)aikataulujen puitteissa. Samat kurssit pyörivät vuodesta toiseen, joten varsinaista kiirettä valmistumiselle ei ole. Uskon silti, että kahdessa vuodessa homma on paketissa. 
Työharjottelua on myös sekä kesä- että talviaikana sekä osaaminen suoritetaan näytöillä.

Itse eräoppaan työ on pitkälti sesonkipainotteista ja valtaosa paikoista pohjoisessa. Olen kuitenkin todennut, että koska en ole ikinä ollut uratavoitteellinen luonne, ja jopa kyllästyn nopeasti työpaikoissani, niin saattaisi hyvinkin olla, että sesonkityö sopisi minulle paremmin kuin hyvin. 
Ideaali olisi, jos muutamme tulevaisuudessa pohjoiseen, olisi minunkin helpompi työskennellä sieltä käsin, kuin lähteä aina etelästä muutamaksi kuukaudeksi pois. 
Mutta aika näyttää, mitä tuleman pitää. 
Se on ainakin varma, että uuden oppiminen ei koskaan ole huono asia. 



lauantai 10. elokuuta 2019

Hetki, joka jäi sydämeen - Pyhä Nattanen

Tosiaan, Pyhä-Luostolta ajelimme Tankavaaraan. Alkujaan tämä ei ollut suunnitelmissa, mutta sinne tiemme jälleen vei. Tuntuu, että Tankavaarasta on tullut meille sydäntä lähellä oleva, suorastaan pakollinen pysähtymispaikka aina kun näillä seuduilla tullaan olemaan. 
Niin tärkeä tästä on ainakin minulle tullut.

Otettiin jälleen "kullankaivajan" tunnelmallinen mökki yöksi, mutta heitettiin nopeasti vain tavarat sisälle ja lähdettiin poikkeamaan Kiilopäällä. Koska nyt täällä kerran oltiin, pitihän sitä Suomen parhaaseen savusaunaan mennä.
Viime kesänä muistan miten jäätävän kylmää saunan edustalla olevassa tunturipurossa oli, ja sitä odotin myös nytkin. Mutta ei, yllätykseksi vesi olikin jopa lämmintä! Tai no lämmintä ja lämmintä, oliko se nyt 16 asteista, mutta lämpimältä tuntui aiempiin kertoihin verrattuna.

Kiilopään löylyistä suuntasimme takaisin Kultakylään ja nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Minä, joka en ollut ollenkaan katsonut sääennustuksia, olin lähtenyt koko reissulle pelkästään lämpimien vaatteiden varassa. Ja kun nämä helteet iskivät, kuljinkin sitten sama teepaita päällä koko reissun, minkä siis kävin ostamassa Kuusamon alennusmyynneistä.
Vaellushousuina käytin vanhoja pellavahousuja, mitkä olivat mun matkahousuiksi tarkoitetut, mutta hyvin ne ajoivat asiansa näinkin 😄
Mutta sanomani oli, että oli mukava saada puhtaat vaatteet vihdoin päälle saunan jälkeen.

Seuraavan päivän, ja samalla viimeisen Lappi päivämme suunnitelmana oli, että Markku lähtee kullankaivuuhommiin, ja minä vietän aamupäivän luonnossa ja loppupäivän saunoen Kultakylän saunapäivillä.

Aamulla heräsin jo viiden aikaan, ja päätin sängyssä pyörimisen sijaan lähteäkin heti siitä reissuun. Olin jo pakannut edellisenä iltana reissukamat päiväreppuun sekä aamupalan, joten ei muuta kuin sängystä suoraan auton rattiin.
Halusin lähteä huiputtamaan Pyhä-Nattasen tunturin, kun kerran täällä nyt olin.
Olin kuullut, että paikka on maaginen, joka pitää itse kokea edes kerran elämässään.

No, sitä se todella oli. Eikä varmasti tule jäämään ainoaksi kerrakseni, jos minä saan päättää.
Olin siis hieman ennen kuutta pienellä parkkialueella, josta oli vain kahden kilometrin matka huipulle. Mukava polku tallustaa, eikä mielestäni missään vaiheessa edes kovin jyrkkä. 
Koska olin aikaisin liikenteessä, sain todella nauttia olostani itsekseen. 
Viihdyin huipulla melkein kolmisen tuntia. Istuin vain ja katselin. 
Näkymät olivat jotain niin pysäyttävää, sekä se tunnelma ja hiljaisuus. 
Sanoinkuvaamatonta suorastaan.
Ei tuulenvirettäkään, vain täydellinen hiljaisuus ja rauha. 
Mieleni uppoutui tyyneyteen, ja jopa kyyneleet nousivat silmiini, niin kaunista siellä oli. 
En olisi halunnut poistua siitä hetkestä koskaan.

Pyhä-Nattanen
Aamiainen Nattasella

I hike wild and free to feed my craving for silence and peace
My spirit flies above the mountains which is why it is always
on my mind every time I close my eyes

Mutta pakko oli lopulta lähteä. Mutta lupasin tulla uudestaan vielä jonain päivänä. 
Tosiaan, Markku lähti kokeilemaan onneaan kullanhuuhdontaan, ja minä lähdin Ylen järjestämään saunakaruselliin. 
Kultakylässä oli muutama erilainen sauna, joita sai vapaasti kierrellä. Ilmeisesti lappilaiset eivät niin kovia saunojia ole (tai ts haluavat pysytellä omissa oloissaan), sillä sain saunoa ihan itsekseen. Mutta eipä tuo haitannut, sillä viihdynhän minäkin mainiosti yksinään, ja erityisesti pidänkin siitä, että saunassa ollaan hiljaa..

Jahka saunat sain kierrettyä, alkoi Markkukin olla valmiina, mutta ei tosin rikkaanpana.
Kävimme syömässä viimeisen päivän kunniaksi ravintolassa, ja minäkin nyt katkaisin burgerlakkoni, sillä otettiin molemmat listalta burgerit!! 
Syömisten jälkeen lähdettiin ajelemaan Taivalkoskelle, jossa onneksi saimme viettää vielä yhden yön. 
Sunnuntaina aamusta lämmitin vielä saunan rannalla, ja kävin uimassa. 
Kuinka ollakaan, alkoi ilmat viilentyä selkeästi. Pohjoisen helle päättyi samaan hetkeen kuin lomamme.
Ja minäkin tosiaan palailin kotiin, vaikka suunnitelmissa olisi ollut vielä vaellusta Kilpisjärvellä, mikä ei nyt monesta syystä ottanut toimiakseen.
Ehkäpä ensi kesänä sitten :) Ihana loma kuitenkin, vaikka reilun viikon verran se kesti.

Kullankaivajan mökki
Kiilopään tunturilampi
Lappi jätti jälleen jäljet sydämeen, ja tänne palataan vielä samoilemaan <3


torstai 8. elokuuta 2019

Helteinen Pyhä-Luoston kansallispuisto

Pohjoisen helle muutti jonkin verran alkuperäisiä suunnitelmia, koska ei vain tuntunut mitenkään järkevältä vaeltaa painavat rinkat selässä auringon paahteessa, koska ei ollut pakko. Joten, keskiviikkona kun jatkettiin matkaa, teimme ensimmäisen retkemme Pyhä-Luostolla päiväreput selässä.

Meidän oli tarkoitus siis vaeltaa kahdella yöllä Luostolta Pyhälle, joka olisi ollut noin 35 kilometrin pituinen.
Mutta nyt jätimme auton parkkiin Pyhälle, Naavan luontokeskuksen pihalle ja läksimme sieltä käsin valloittamaan Noitatunturia.
Ei sekään mikään helpoin valinta ollut, kenties kansallipuiston raskain reitti. Mutta päätettiin kuitenkin helteistä huolimatta lähteä kiertämään tämä 14 kilometrin lenkki.

Noitatunturin laella

Isokurun taukopaikalle reitti oli helppoa ja mukavaa tallusteltavaa, mutta tämän jälkeen pian alkoikin melko rakkainen eli kivikkoinen tie. Oli kuitenkin mukava kävellä metsässä, pitäen aina puun varjoissa pieniä vesitaukoja. 
Oravalammen laavulla pidettiin pidempi tauko ja istuskeltiin siinä lammen rannalla. Uimaan olisi todella tehnyt mieli, mutta lammen vesi ei näyttänyt kuitenkaan kovin houkuttelevalta uida. Enkä kyllä tiedä, olisiko siinä edes saanut uida.

Tästä reitti jatkuikin melko jyrkkänä, ja edelleen pääasiassa rakkakivien seassa. Nyt ymmärrän miksi kyseistä reittiä ei suositella sumuisella säällä. Sitähän ajautuisi hyvin nopeasti harhaan, kun kaikki näyttää ihan samalta.
Mutta meille sää oli kirkkahista kirkkain. Hetki hetkeltä jylhät maisemat alkoivat avautua, mitä ylemmäs päästiin. 
Ja kiipeäminen todella palkittiin. Maisemat olivat huikeat. 
Istuskelimme tunturin laella hyvän tovin, ja nautimme vilvoittavasta tuulenvireestä. 

Kivikkoiset polut 

Reitin jatkuessa kohti Karhunjuomalampea, olikin polku jo miellyttävä kulkea. Ei enää juurikaan ollut kivikkoista. 
Karhunjuomalammella keittelimme lisää vettä ja pidimme myös ruokatauon. 
Melko rauhassa sai muuten olla, ei monen montaa vaeltajaa näkynyt. 
Ilmeisesti helle hieman rajoitti kulkijoita. 

Tästä reitti jatkui kohti Isokurua, mikä lienee suurin nähtävyys koko kansallipuiston alueella. Ja sitähän se todella oli. Upea ilmestys, ja pisti taas ajattelemaan luonnon valtavia mullistuksia, mitä aikoinaan on täälläkin tapahtunut. 
Hitsi, näitä maisemia olisi niin mahtava nähdä vuoden eri aikoina. No, eiköhän vielä jonain päivänä, jos ja kun osoite on Lapissa..

Haaveilut sikseen.., pistimme nimittäin jalkaa toisen eteen, sillä mieli alkoi tehdä hikisen päivän päätteeksi jäätelöä! Ja kauppa oli menossa kiinni. Onneksi ilma oli hieman viilenemään päin ja kurun pohjalla muutenkin selvästi asteita vähemmän, joten tahdin kiihdytys ei pahalta tuntunut.

Ja ehdittiinkin juuri varttia ennen sulkemisaikaa ja saimme ansaitut jäätelöt. Siinä sitten istuskeltiin kaupan pihalla ja mietittiin mihinkäs sitten. Mitään suunnitelmaa ei ollut, muuta kuin että uimaan olisi kiva päästä. Ajelimme siis Pyhäjärven uimarannalle. Oltaisiin oltu yötäkin siellä, mutta telttailu oli tietysti kielletty. 
Leirintäalueet olivat jo kiinni menossa, mutta aina on tietysti mahdollisuus mennä reittien leiripaikoille, joten sinnepä siis. 

Iso-Kurulta

Katsoin, että Rykimäkeron leiripaikka olisi suht lähellä parkkia, ja niinhän se oli. Alle kilsan matka, joten rinkat selkään ja vielä pieni taivallus, niin päästäisiin huilaamaan. 
Laitettiin teltta pystyyn, ja alettiin tehdä iltaruokaa. Sen verran myöhä jo oli, että muutamat muut telttailijat alkoivat jo käydä yöpuulle. 
Lettuja paisteltiin ja yhdet lonkerot joimme, ja ai että mikä fiilis rankan päivän jälkeen. 
Uni todellakin maistui.

Aamulla ei pidetty mitään kiirusta, rauhassa syötiin aamupalaa ja mietittiin seuraavaa siirtoa. Seuraavaksi yöksi nimittäin oli varattuna vuokratupa Huttujärveltä. 
Mutta koska nyt ei vaellusreittimme vienyt sinne, halusin kuitenkin vähän edes saada tuntumaa, joten läksimme kiertämään Rykimäkeron reittiä rinkat selässä. 
Olihan se melko kovaa touhua niissä mittarin lukemissa, joten oikeasti hyvä vaan, ettei tultu lähdettyä taivaltamaan sitä pidempää matkaa.
Rykimäkeron reittikin oli kuitenkin 12-14 kilsaa, joten kyllähän siinä toden totta jo sitä tuntumaa sain 😄
Ihana herätä metsästä <3
Rykimäkeron leiripaikalta

Rykimäkeron reitillä ei juurikaan mitään poikkeuksellista nähtävää ollut, alkuun ohitimme Rykimäkurun, mutta se ei kuitenkaan vetänyt vertoja Isokurulle. Loppumatkalla puolestaan saavuimme ametistikaivokselle, mutta siinä kohtaan ei vaan tehnnyt mieli lähteä tutustumaan paikkaan sen tarkemmin, koska silmissä kiinsi vain pääsy jo vuokratuvalle ja uimaan. Olo oli siis lievästi sanottuna melko onnellinen, kun vihdoin pääsimme takaisin autolle.
Tosin pieni latistus iski, kun vasta siinä kohtaa katsoin tarkemmin etäisyyttä vuokratuvan parkkikselta itse tuvalle, mikä oli kaks ja puoli kilsaa.. Eihän se paljon ollut, mutta siinä kohtaa se tuntui ikuisuudelta ja se aurinko edelleen porotti melko kuumasti.. 😄


No vihdoin kun perille päästiin, ei muuta kuin vaatteet veks ja uimaan. Ah ihanuutta!
Ja se mökki, millainen se olikaan! Todella sievä, mutta silti niin erähenkinen. Mökki ja sen pihapiiri oli juuri sellaiset, missä kuvittelisin joskus ihan jopa asuvani. 
Ihanan erähenkinen tunnelma..

Mökkiin kuului myös sauna, mutta se tuli lämmitettyä tietysti vasta aamulla :) 
Illalla loikoiltiin ja nautiskeltiin olostamme. 
Aamulla tosiaan tuli saunottua ja taas uitua. Itse kävin aiemmin laiturilla joogailemassa ja muuten vaan istuskelemassa hiljaisuudessa. 

Lueskelin koko reissun ajan kirjaa omavaraisuudesta, ja niitä ajatuksia tosiaan pyörittelin reissun päällä. Ja olen alkanut nyt kotona pienin askelin toteuttamaan näitä omavaraisuus pohdintoja. Näistä ajatuksista rustailen sitten erikseen lisää. 

Aamupäivän vietimme vielä ihanassa mökissä, jonka jälkeen oli aika siirtyä eteenpäin. Matka jatkui ylemmäs pohjoiseen kohti Tankavaaraa, sekä Pyhä-Nattasen tunturia, jossa koin aivan mielettömiä fiiliksiä aikaisin seuraavana aamuna. 
Mutta niistä lisää myöhemmin.. :)
Pyhä-Luosto oli todella upea paikka, josta saimme nauttia niin tänä kesänä kuin myöskin viime kesänä(!), erittäin helteisissä tunnelmissa. Viime vuonnahan me poikettiin Ukko-Luoston huipulla lähes kolmenkymmenen asteen lukemissa. Ihmeellinen tuuri! 😄

Huttujärvi
Polku rantaan
Huttujärven vuokratupa
Tunnelmallinen takka
Mietiskelyä 



lauantai 3. elokuuta 2019

Aamusauna, parasta elämässä

Viime kesänä lumouduin vallan aamusaunomisesta, joten myös tällä lomalla tuli saunottua, ja paljon. Erityisesti juuri aamuisin.
Uskomaton onni oli myös se, että reilu viikko kun reissussa vietettiin, suosi säiden haltijat todella. 
Pohjoisen helleviikko osui juuri meidän lomaan, ja ah autuutta, kun kävin lämmittämässä maanantai aamuna, ensimmäisenä virallisena lomapäivänä, rantasaunan sekä ottamassa pulahduksen järvessä!
Ja lämmitin sen saunan myös seuraavana ja sitä seuraavana aamuna. Itseasiassa jokaisena aamuna, mitä olimme Markun vanhempien luona Taivalkoskella. 

Kostonjärvi, Taivalkoski

Ihan paras aloitus päivään ja se tekee mut niin onnelliseksi. 
Nyt kotonakin olen käynyt pari kertaa tällä viikolla läheisellä järvellä ottamassa aamukylvyn, koska sekin on mieletön päivän aloitus, vaikka tällöin ei ole sitä saunaa. Näin kesällä se toki menee ilmankin, mutta talvella olisi ihana käydä juuri aamuisin pulahtamassa järvellä saunan kautta. 

Lämmitettiin myös navettasauna tiistaina sekä tänään olisi taas tarkoitus fiilistellä vanhan ajan saunalla. 
Tein myös perinteisesti vihdan, josta tulikin mieleen, kuinka vähälle ilmeisesti vihtomiskulttuuri on jäänyt..? Muistelen lapsuudesta, miten meillä tehtiin vihtoja talven varalle kymmeniä, jotka ne sitten vintille ripustettiin kattoparruihin odottamaan lauantaisaunaa. Pitääkin palauttaa tämä nykyiseen elämään.

Myös Saunapäivä osui pohjoisen lomalle, jolloinka olimme Tankavaarassa. Markun huuhtoessa kultaa, kiersin minä Kultakylän kaikki saunat. Tarjolla oli niin maasaunaa, mökkisaunaa, kullanhuuhtojansaunaa, vaunusaunaa.. Ihmisiä ei tosin ollut, joten kaikki saunat sain testata itsekseni, paitsi yhdessä istuskeli vanha kullankaivaja, mutta hiljainen oli hänkin 😄


Elämässä ei voisi koskaan olla huonoja päiviä, jos aamut voisi aina aloittaa saunomisella ja aamukylvyllä luonnonvesissä 💛