sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Mitäs mun jouluun kuului?

Jouluherkuttelu alkoi jo aatonaattona kun olin äitini kanssa joululounaalla Raisiossa Krookilan Juhlamummolassa. Tunnelmallinen vanha miljöö, todella hyvää ruokaa ja oli kattavasti kaikkea. 
Päällimmäisenä tästä joulusta jäikin mieleen syöminen. Ja tää jouluruokailuhössötys on mulle niin uutta kun en vielä pari vuotta sitten edes syönyt jouluruokaa niin siksi oon ihan täpinöissään juuri siitä syömisestä :D Sekä tänä vuonna erityisesti myös siksi kun järjestin itse meidän perinteisen joulupuuron iskälle ja veljelle.

Joululounas

Äityli ja mä

Ja oli vielä ihan onnistunut häppeninki. Musta oli niin kivaa luoda se tunnelma tällä kertaa ihan omaan kotiin. Tarjoilla puuro sekä jälkkäriksi glögiä, maustekakkua ja luumurahkaa.
Ja se että tein itse kaiken. Siitä tuli hyvä mieli :)


Aattoaamu alkoi perinteisesti sauna ja uinti reissulla Villa Järvelään Littoisiin. Nyt ei ollut lunta, saatika jäätä mutta upea auringonnousu kruunasi kaiken. Ja vaikka niin oli keväistä tai kesäistä, vesi oli silti kylmää :D


Villa Järvelä

Puurojuhlan jälkeen menin iltapäivällä jouluhartauteen Littoisten kirkkoon ja yllättäen sain seuraksi veljeni mukaan. Se merkkas mulle paljon.
Sieltä suuntasin Tarvasjoelle syömään "mummoni" luokse. "Pake" oli väsännyt jälleen niin hyvät jouluruuat ja meillä oli hyvä jouluinen tunnelma siellä vanhassa mökissä.
Sain häneltä lahjan josta liikutuin paljon ja jota tulen arvostamaan aina. Jotain missä ajatus oli kaunein.


Aattoillan vietin äitini ja hänen miehensä luona, kuunneltiin joulumusiikkia, katsottiin Samu-Sirkkaa, juotiin glögiä, syötiin joulutorttuja. Mukavaa hengailua. Kovin myöhään en ollut koska seuraavana päivänä suuntasinkin jo töihin. 
Kaikenkaikkiaan, mieluinen jouluaatto :)

Tapaninpäivänä tuli lähdettyä "Tapsan tansseihin". Mentiin kaverin kanssa istuskelemaan ja muutamalle oluelle Blankoon. Velipuoleni oli soittamassa levyjä siellä joten oli kiva nähdä häntä myös.
Ensiviikolle olisi luvassa vaikka minkälaista ohjelmaa mutta katsoo nyt mitä ja minne vaiko minnekään tulee lähdettyä :D

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Välillä vain pitää syödä piparkakkutaikinaa ja olla läsnä

Jo on otsikko, mutta siihen kiteytyy miten tämä viikko sai alkunsa ja mistä olen ollut niin kiitollinen.
Nimittäin ystävistä, ja ihmisistä mun elämässä. Tässä muutaman päivän sisällä olen nähnyt useita tyyppejä jotka kuuluvat elämääni enemmän tai vähemmän. Hyviä ystäviä, lapsuudenaikaisia ystäviä, uusia ystäviä sekä ihan vain ihmisiä jotka ovat käyneet hierottavana mun luona. Kuin myös joulupostin lähettäjät.
Mutta kaikki he tekee mut iloiseksi. Saavat tuntemaan että elämässäni on kaikki niin hyvin kun siihen kuuluu noin mahtavia tyyppejä! 


Huomenna vietetään joulua, tänä vuonna meillä vähän erilailla kuin aiemmin. Nyt nimittäin minä aion tehdä perinteisen joulupuuron ja kutsua iskän ja veljen mun luokse. Oon ihan innoissaan tästä, kiva kokeilla ja tehdä itsekin jouluvalmisteluja. Muuten sitten loppupäivä kulkee saman kaavan mukaan ja pääsee nauttimaan joulunviettoa parissa paikassa.
Otetaan tänään jo äitini kanssa varaslähtö jouluherkutteluun ja ollaan varattu pöytä joululounaalle. Huippua :)


Hyvää joulua kaikki rakkaat tyypit!

tiistai 15. joulukuuta 2015

Pikkujoulut

Lauantaina tosiaan vietettiin pikkujouluja mun luona hevosporukalla. Jokainen toi jotain syötävää, joten kaikenlaisia herkkuja riitti. Unohtamatta skumppaa.
Tunsi kyllä seuraavana päivänä syöneensä ja juoneensa. Seitsemän lasillista skumppaa on mulle jo ihan ennätys, yleensä kun en juo mitään tai hyvin vähän.
Mutta siinä se meni huomaamatta hyvässä seurassa. 
Ilta meni muutenkin tosi nopeesti, ja ihan vain sohvan äärellä koko kööri istuskellen hyvien juttujen saattelemana.
Seuraavaksi tällä porukalla suuntaamme perinteiselle ystävänpäiväristeilylle, sitä ootellessa :)
Piirakoita, wrappeja, joulutorttuja

Juustoja, hedelmiä, pipareita, jälkkäriksi juustokakkua mansikkakastikkeella

Lauantai illalta

Mulla on ihan mukava paluu työn äärelle näin loman jälkeen. Viisi päivää olin töissä ja nyt sitten vietän viisi vapaapäivää. Ei huono. No tää johtuu ylimääräisistä jouluvapaista mitä saa kun tekee joulupäivinä vuoroja.
Mutta ei nämä nyt niin vapailta tunnu kun koulussa teen pitkää päivää hierontoja. Huomenna olen siellä kymmenen tuntia kun päälle tulee teoriatunnitkin. 
Hyvin fiiliksin tosin koulussa olen, tykkään. Nyt vain pitää entistä enemmän kiinnittää huomiota oikeanlaiseen hierontatekniikkaan kun tekee useita tunteja päivässä.

Mun soppi koululla :D

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Lomalta arkeen

Johan on tylsä otsikko mutta näinhän se menee, paluu arkeen. Eikä se tunnu koskaan olevan kovin helppoa. Ehkä vielä kun matkan kestokin oli vain viikon, niin juuri kun tunsi kunnolla päässeensä lomamoodiin, loppui lomakin! 
Ensi kerralla pidempi sitten :D 
Onneksi sattui olemaan pari vapaata vielä tähän viikon alkuun, niin ehti sopeutumaan taas tänne. On täällä kyllä aika kurjaa kun on pimeetä, märkää ja kylmää. Kova kiritys saada nyt joulufiiliksiä.
Tunnelmat kotiin paluusta :D

Thaibuffa piristi :P

Eilen tuli poikettua pitkästä aikaa Kuralan Kylämäessä. Siellä on teemana vanhanajan joulu, ja sai sieltä pikkaisen ammettua itseensä joulua. Havut tuoksuivat, joulukoristeet esillä sekä emännät keittiössä valmistivat parhaillaan pipareita. Tallissa oli pystytetty jouluseimi.
Sattuipa samaan aikaan olemaan joululaulutilaisuus jota hetken tuli kuunneltua :)








Treenaamisen makuun olen taas hiljalleen päässyt. Pari kertaa salilla ja kerran jopa juoksemassa. Salilla olo tuntui alkuun tahmealta ja painot niin raskailta että olin jo hätää kärsimässä mutta seuraavana päivänä lihakset tuntuivat heränneen ja johan luisti :D Juoksulenkki sujui yllättävän hyvin.
Koulujutut pitäisi alkaa myös palautella mieleen, ensi viikolla teen kaksi pitkää päivää hierontoja koululla. Olihan mulla nekin kirjat reissussa mukana mutta eipä tullut niitä avattua.. Sentään yhden hieronnan sain tehtyä ;)

Viikonloppuna luvassa vielä pikkujoulujuhlintaa täällä mun luona. Pidetään nyyttärimeiningillä illanviettoa ihanien heppaystävien kanssa. Luvassa ainakin takuuvarmasti naurua ja skumppaa :)

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Pala Afrikkaa

En oikein tiennyt mitä odottaa tältä matkalta, varsinkin kun lähtöä edeltävät tunnelmat eivät olleet sattuneista syistä ihan huipussaan. Päätin kuitenkin lähteä ja hyvä niin, koska reissu oli mitä mahtavin! Ei niinkään kohteen vuoksi vaan reissun yllätyksellisyys. Sen teki ihmiset joihin tutustuin ja pääsin viettämään aika täydellistä irtiottoa :)
Gambia ei ehkä ole paras kohde matkustaa yksinään. Se tuli huomattua jo ensimmäisenä iltana kun kadulle astuin niin kimppuuni sain joukon paikallisia jotka eivät sitten millään jätä rauhaan. Kaikkea palveluksia saa kyllä maan ja taivaan väliltä.
Jopa hotellin henkilökunnalta sain kuulla treffiehdotuksia. Paras lienee tosin passintarkastuksessa lentokentällä jossa tyyppi turvallisuuden sijaan keskittyi kyselemään aina tatskoistani yhteisen elämän perustamiseen :D

Yllättävää oli myös se, kuinka kehitysmaa Gambia näyttää vielä olevan. Vaikka turismia siellä on ollut jo yli vuosikymmenen, ei kehitystä ole juuri tapahtunut. Hotellit kyllä ovat ihan normeja, jopa tuo missä itse asuin oli kelpo maja paikallisen asutuksen keskellä. Mutta ympäristö ei todellakaan ole mitään kaunista katsottavaa. Hyvin karua, niin luonto kuin rakennukset. Asumukset peltihökkeleitä, rakennukset rapistuneita, ravintolat ja minimarketit minimalisteja.
Jos haluaa kokea jotain täysin erilaista, niin siihen tämä on oiva maa.


Yksi parhaista kokemuksista mulle oli se kun lähdin pyörällä tutustumaan läheisiin kyliin. Paikallinen oppaani vei mut markkinoille, jossa olin ainut valkoihoinen niiden satojen tummien joukossa. Kieltämättä vähän jänskätti pyöriä siellä sokkeloisilla kujilla mutta heidän elämisen seuraaminen oli vaikuttava näky. Pääsin kokemaan aitoa Gambiaa.
Parasta avartavaa matkailua on se, että menet, näet ja koet jotain maan paikallista puolta.

Kohokohtana pidän myös käyntiä naapurimaassa Senegalissa. Sinne matkustettiin vähän kuin sillit purkissa täyteen ahdatulla autolautalla, jota pidin hyvin ahdistavana koska satun nyt vaan pelkäämään aallokkoja ja epämääräisiä laivoja..
Hienoa oli päästä näkemään enemmän Afrikkaa kun ajeltiin siellä sekä kävimme villieläinsafarilla. Tuli nähtyä joitain tyypillisiä afrikan eläimiä kuten seeproja, kirahveja, sarvikuono sekä antilooppeja. Huippua oli kyllä retkiseurueeni, meillä oli niin hauska porukka ja huippuopas, paikallinen nimeltään Timo Ahtisaari :D


Ruoka ei ollut niin kummoista, söin kyllä pelkästään paikallisia paitsi kerran tietysti piti käydä testaamassa burgereita. Mutta riisiä eri lisukkeilla ja kastikkeilla. Kalaruuat ovat kehuttuja mutta itse kalaa kun en syö. 
Ihme ja kumma oli se, että tämä oli ensimmäinen maa jossa en sitten saanut mitään vatsatauteja. Alan ehkä karaistumaan kun en enää nirsoile niinkään :D

Parasta tässä yksin reissaamisessa oli jälleen uudet ihmiset. Erityisesti Jonna ja Matti joiden kanssa tuli vietettyä paljon aikaa ja koettua äärimmäisen hauskoja hetkiä ja todellakin erilaista, rentoa lomaa sain viettää. Sekä yhden brittiläisen kanssa joka oli armeijan työkomennuksella tuolla jonka kanssa tuli myös vietettyä ikimuistoisia hetkiä.
Parasta on uudet ihmissuhteet ympäri maailman. <3

Itselleen opittua.. suunnittelemattomuus! Mitä vain uusia, hauskoja ja jänniä kokemuksia ja elämyksiä voi tapahtua kun antaa mennä vaan ilman sen kummempia suunnitelmia :)

Erilaisia ja avartavia kokemuksia, uusia ihmisiä, ihania muistoja.. Näistä koostui mun Gambian reissu <3


torstai 26. marraskuuta 2015

Lomalle viimeinkin..

Vaikeuksien kautta mutta reissuun lopulta lähdössä :)
Alan pikkuhiljaa palautumaan hieman raskaasta viikosta ja lomafiiliksetkin alkavat tulla takaisin. Tosin luulen että vähän muutan pläänejäni enemmänkin rauhallisempaan lomailuun, ainakin nyt siltä tuntuu. Pakkasin mukaan pinon lehtiä ja pari kirjaa, niin mikäs siinä rannalla meren kohinan äärellä rentoilla ;) 




keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Mutkia matkassa

..mutta nyt sentään valoa tunnelin päässä.
Vieläkin on epävarmaa pääsenkö edes lähtemään Gambian reissulleni, huomenna se selvinnee. Nyt ainakin näyttää tilanne huomattavasti paremmalta.

Se malarianestolääkitys ei sitten todellakaan sopinut minulle vaan aiheutti voimakkaita haittavaikutuksia. Unettomuus, levottomuus, ahdistuneisuus, aistihäiriöitä, paniikkikohtauksia.. 
Mutta se unettomuus. Kun alkaa olemaan ettet viikkoon ole nukkunut ei sitä vain enää kestä. Siitä huolimatta ettei edelleen nukuta, mutta kroppa vetää jo äärirajoilla.
Ja vain yksi tabletti sai tämän aikaan. Sanomattakin on selvää etten tällä lääkkeellä enää jatka, vielä on vaihtoehtona toinen estolääkitys jossa yleensä paljon siedettävämmät sivuoireet.
Jos nyt normalisoidun tässä parissa päivässä voin halutessani lähteä reissuun.
Viime yönä nukuin kymmenen tuntia, voi vain kuvitella miten onnellinen olen tästä! Tosin lääkityksen voimalla mutta eipä ollut enää muutakaan vaihtoehtoa.

 

maanantai 23. marraskuuta 2015

Kiitollisuus

Välillä sitä miettii olenko riittävän kiitollinen siitä kaikesta hyvästä mitä mulla on elämässä.
Toivottavasti ainakin. Luulen että niitä asioita saisi useamminkin miettiä ja vaikka kirjoittaa ylös. Ja kertoa läheisilleen kuinka tärkeitä he ovat kun kuuluvat elämääni. 

Sitä ei aina osaa nähdä omaa elämää. Ihmiset helposti elävät vain siinä omassa kuplassaan. Joskus on hyvä rikkoa se ja yrittää katsoa toisesta vinkkelistä itseään.
Siksi on hyvä tehdä jotain, millä voi avartaa katsettaan. Näin pystyy syvemmin tarkastelemaan miltä se oma elämä näyttää. Mistä olen kiitollinen, mistä olen onnellinen.. Ja mitkä ovat asioita joihin en ole tyytyväinen itsessäni, elämässäni.. Miten voin korjata niitä tai mitä vielä haluaisin tehdä elämässä. Ihan mitä vain!
Ei sitä mielestäni kannata painaa villaisella ja ihan vain tuulen mukana leijua.

Siksi minä lähden yksin jälleen reissuun. Se on yksi parhaimmista tavoista oppia tuntemaan oma itsensä. Siinä tulee väkisinkin koettua omaa käyttäytymistään eri tilanteissa, uusissa kuvioissa, täysin tuntemattomassa.
Se pistää ajattelemaan. Se vahvistaa ja kasvattaa ja tekee lujemman minäkuvan.

Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestäni huolen.



torstai 19. marraskuuta 2015

Tuparit :)

Aivan mahtavat juhlat tosiaan viime lauantaina vietettiin. Oli ihanaa kun niin moni läheinen ystävä saapui paikalle ja rohkeasti myös muutama ketä ei tuntenut muutakuin minut.
Hienoa! Ihana ilta kaikenkaikkiaan ja toivottavasti kaikki vieraatkin viihtyivät. Tarjolle olin laittanut naposteltavaa kuten karkkia, sipsejä, poppareita, suklaavohveleita, suolatikkuja, kanelisokerikolmioita sekä myöhempänä iltaa oli "pitsabuffa",eli erilaisia pitsoja lämmitin uunissa ja kyllä ne siihen aikaan ja tilanteeseen nähden kelpasi hyvin :D




Kiitos kaikille kauniista sanoista kodistani <3
Huippua oli nähdä kaikkia, tosin tuntui ettei kunnolla ehtinyt kenenkään kanssa juttelemaan kun kiertelin seurustelemassa kaikkien kanssa. Mutta ihania ihmisiä, puhetta, naurua, musiikkia ja herkkujen syöntiä sekä boolin juontia.., parasta rentoa illanviettoa!
Sain myös aivan mahtavia lahjoja kavereilta, olin ihan liikuttunut kun seuraavana aamuna tutustuin tarkemmin mitä lahjakasseista löytyi, tosi ihania juttuja <3
Nämä illanvietot suuremmallakin joukolla on kyllä niin kivoja viettää että ensi vuonna pitää ehdottomasti taas järjestää ihan vaikka muuten vaan :)

Miten paljon kaikkea kivaa!
Maanantai aamuna mulla olikin ensimmäinen asiakashieronta koululla ja se sujui hyvin. Sain hyvää palautetta asiakkaalta, ajatukset pysyivät kasassa eikä tullut black outteja. Ja pääasia oli että se oli kivaa, tykkäsin! 
Jatkossa koulua onkin niin että kerran viikossa on teoriaa ja muuten kolmena päivänä viikossa saa mennä tekemään hierontoja. Itse suunnittelin että paras mulle olisi varmaankin tehdä niin, että yhtenä (vapaa)päivänä viikossa tekisin kuusi tuntia hierontaa jotta ehtii iltojaan muuhunkin käyttämään.

Ja ei hyvää ellei jotain huonoakin.., näyttäisi siltä että kuulun siihen kastiin että malarianestolääkitykseni vaikuttaa yöuniin. En mä muuten täällä keskellä yötä bloggaisi. Heräsin ennen kahta joten alle neljä tuntia sain nukuttua eikä väsytä sitten yhtään!
Todella todella turhauttavaa. Nyt mietin pitäisikö vielä vaihtaa toiseen lääkkeeseen koska eihän tästä mitään tule jos seuraavat kaksi kuukautta ja mahdollisesti vielä pidempään kärsin tälläisestä. Huoh!
Muita oireita tuntuisi olevan tietynlainen hitaus ja apaattisuus sekä kipeä olo mutta mistä noista koskaan tietää..

lauantai 14. marraskuuta 2015

Täällä ollaan

Parasta on kun tekee hyvää toiselle ja saa itselleen siitä yhtä hyvän mielen, vai miten se menee :)
Eniveis, minkä energiaryöpyn sainkaan kun eilen tein kaksi hierontaa. En ole ehtinyt tehdä kotona hetkeen hierontoja, nyt oli hyvä tehdä vielä viime hetken "harjoitukset" kun ylihuomenna onkin eka oikea asiakashieronta koululla! Vaikka harjoittelua se nimenomaan on.
Ei onneksi niin kauheasti jännitä kun nykyiseen työhöni sisältyy asiakaspalvelua päivittäin, joten kokemusta erilaisten ihmisten kohtaamisesta on. Toki varmasti pasmat menee sekaisin ekalla kerralla vaikka hyvässä muistissa tuo selkähieronta jo onkin.

Viikko ollut taas melkoista hulabaloota, alkuviikko suorastaan surkea. Unet jäivät niin vähiin mutta loppuviikkoa kohden päätin että nyt riittää kaikki ulkoiset ärsykkeet, pitää olla välittämättä niistä ja keskittyä vain hyviin asioihin. Jo helpotti, nyt taas vaan hymyilyttää :) 

Nyt vietän kolmea vapaata, eilen kiertelin kaupoissa sekä kävin salilla testaamassa ohjelmaa jonka tein kaverille ja illalla käytiin veljen kanssa syömässä kaupungilla. Viikonlopun muuhun ohjelmaan kuuluu illalla minun pitämät Kemut! 
Kiva nähdä kavereita, syödä herkkuja ja heittäytyä vähän viihteelle.
Huomenna vaan rentoilua luvassa :)

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Harmaudesta huolimatta olo on aurinkoinen

Hetken hengähdys ja oma aika. Sain siitä niin paljon hyvää energiaa. On nimittäin niin kiva olo taas jälleen :)
Viimeiset kolme päivää olleet huippuja. Töissä jaksoin, koulu maistui. Vapaat, auto on huollettu, rokotukset ovat kunnossa matkaa varten, kaikenlaisia asioita tehty, juhlien järjestelyt hyvällä mallilla, syöminkejä, urheilua, ihania ihmisiä..

Perjantaina saimme vihdoin yhden ystävän kanssa sopimaan aikataulut ja illalla kävimme syömässä Marinan Grill It:issä. Todella tunnelmallinen paikka illallistaa, sinne joskus treffeille.
Lauantaina ehtisin vaikka ja mitä. Heräsin aikaisin ja aloitin aamun joogalla sekä nautin pitkän ja rauhallisen aamiaisen. Parasta <3
Aamupäivällä oli sovittuna sali- ja ulkoilutreffit, niistäkin jäi niin hyvä mieli.
Iltapäivällä vuorostaan mentiin porukalla syömään isänpäivän kunniaksi. Oli kivaa taas istua iskän ja veljien kanssa saman pöydän äärelle.

Grill It

Isänpäivän juhlintaa

Aloitin myös vihdoin pakkaamisen, enää ei ole kuin kolme viikkoa! Onneksi ei tarvitse paljoa pakata kun lomaa on vain viikon verran. Riittää hyvin kun on muutama vaatekipale sitä sun tätä, tosin valinnanvaikeutta tuntui hieman olevan..
Odotan eniten lomalta hetkeksi pois pääsyä arjesta, omaa aikaa viettäen urheillen, lukien, syöden hyvää ruokaa sekä tutustumista eksoottiseen maahan. Ja tietysti aurinkoa :)


perjantai 6. marraskuuta 2015

Pysähdyksen tarpeessa

Oon huomannut viime aikoina olevani enemmän ärsyyntynyt monesta asiasta. Mullahan oli (on) kaikki niin hyvin, olin todella fiiliksistä kaikesta ja hyvällä meiningillä menin eteenpäin. Mitä on tapahtunut?
No ensinnäkin onneksi tiedostan tämän jotta voin muuttaa itsessäni negaa aiheuttavat asiat.

Itseinho. Kuinka epämiellyttävä tunne. Tein asioita tai oikeestaan käyttäydyin niin josta seurasi itseinhoa. En tahallaan vaan kaikki kuorma mikä oli kasaantunut aiheutti sitä.
Väsymys, unettomuus, levottomuus, stressi, kiire.. 

Pyrin elämään terveellisesti pitämällä huolta itsestäni niin fyysisesti että henkisesti.
Unettomuus on yksi pahimmista epäterveellisen elämän tunnusmerkkejä. Reagoin unenlaadulla ensimmäisenä. Siksi on tärkeää pitää elämä mahdollisimman tasapainoisena. Satunnaiset huonot hetket kuuluvat elämään mutta liian huonoksi tilanne ei saa ajautua.

Pitää osata pysähtyä. Ottaa hetki ja kuunnella mitä keho sanoo. Ja muistaa tehdä tämä jo ennen kuin olet pakkopysähdyksen tarpeessa.
Koska mun on niin vaikeaa olla kotona vaan ilman että mulla on siihenkin jokin suunnitelma, käyn kirkossa hiljentymässä. Siellä voin vain olla. Tunnen rauhaa, levollisuutta ja jotain joka kertoo etten ole yksin vaan vieressäni aina kulkee joku. 
Tämä on minun tapani.

Niin, ja se mikä sai kuormittamaan itseäni liikaa, on vain elämäntapaani. Nautin siitä mutta jatkossa muistan myös pysähtyä, ajoissa.
Littoisten kirkko



sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Pelien maailmassa

Eilinen tuntui kuin olisi hypännyt ajassa taaksepäin parikymmentä vuotta. Vanhojen pelien pelailua. CTR, ihan paras! Ja voitinkin parit cupit :)
Niin sitä vuosia vaan kertyy mutta huippua kun hetkeksi tuli huolettomat nuoruuden ajat mieleen.
Niin jäi hyvä mieli entisaikojen hauskoista hetkistä :)
Haha, retroa Nintendon käsikonsolilla Donkey Kongin pelaaminen. Heti muistui lapsuuden automatkat mieleen! Näin sitä ennen kulutettiin aikaa :D Niin yksinkertainen peli, mutta äärimmäisen koukuttava.

Aikoinaan tuli paljon pelailtua Nintendolla ja Pleikkarilla pelejä. Muistan jopa kun teininä yhdessä vaiheessa olin niin koukuttunut Crash Bandicootin tasohyppelyihin etten suostunut edes viikonloppubileisiin lähtemään!
Pitäisköhän oikeesti kaivaa kaapin perukoilta vanha pelikone ja alkaa näpyttää ohjainta ihan tosissaan? :D

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Vapailla

Niin sitä meni neljän päivän vapaatkin tuosta noin vaan. Kivaa puuhaa oli jokaiselle päivälle, viimeisenä päivänä tuntui olevan kiirustakin mikä sai vähän harmistuttamaan mutta sekin ihan turhaa. Taas tuli huomattua!
Maanantaina lähdettiin ystävän kanssa Ideaparkkiin shoppailemaan ja muutenkin viettämään pitkästä aikaa koko päivää yhdessä.
Niin huippua oli päästä jutustelemaan kaikesta maan ja taivaan väliltä <3

Pahemmin en saanut tuhlailtua ostoksiin, muutaman vaatekipaleen ostin ja tietenkin bikinit tulevaa lomaa varten.., ihan kuin niitä ei kaapeista muuten löytyiskään..
Mutta hyviä löytöjä tuli tehtyä ja herkuttelua burgereiden äärellä tuttuun tapaan.


Ai niin, sunnuntaina tuli yllätyskutsu vauvakutsuille! En ole ikinä sellaisissa ollutkaan ja nämä kutsut olivat vielä hieman eksoottisemmat kun kyseessä oli Keniasta kotoisin oleva ystäväni. Joten tarjoilutkin olivat sen mukaiset mutta sattuipa kivasti kun kerran kohta olen lähdössä Afrikkaan niin pääsin jo vähän tunnelmaan sekä maistelemaan heidän tekemiään maukkaita syömisiä :)



Eilinen vierähtikin melko normipäivän mukaisesti. Aamusta olin koulussa, tekemässä ja saamassa puolentoistatunnin jalkahieronnan, sieltä lounaalle kaupungille. Iltapäivällä sain kaksi hierottavaa ja illalla tuttuun tapaan salille tekemään oma treeni sekä samalla pientä valmennusta yhdelle kaverille joka on aloittanut salitouhut.
Olen tykännyt paljon myös tästä "trainerin" hommasta mitä olen parille nyt tehnyt, ehkäpä tulevaisuudessa jälleen uusi aluevaltaus :)