Ajokeli sinne oli mainio, muuten en olisi lähtenytkään. Tosin silloinkin siellä oli muutama rekka penkassa, mutta onneksi aikaistin lähtöä kahdella tunnilla ja ehdin juuri pois alta ennen nosto-operaatioita. Osa meidän porukasta jäi jonottamaan pariksi tunniksi ja saapuivat vasta iltamyöhään perille.
Meidän opas oli edelleen sitä mieltä, että lähdetään hiihtämään vaikka mikä olisi. Ja niin lähdettiin. Paitsi lunta vaan satoi ja satoi ja eteneminen oli sanoisinko pikkaisen raskasta 😄 Siellä sitä kahlattiin puoli metriä hangessa samalla kun märkä lumi kasteli kaikki vaatteet aivan läpimäräksi.
Tuvalle kun päästiin totesin etten varmana jatka tätä hulluutta enää yhtään. Sillä eihän siinä ollut mitään järkeä.
Ilta meni vaatteita kuivatellessa ja itse olin tyytyväinen päätökseeni keskeyttää. Myös yksi toinen halusi keskeyttää ja me jäimme tuvalle seuraavaksi päiväksi muiden yrittäessä jatkaa matkaa. Mutta pari kolme kilometriä niin kääntyivät hekin takaisin.
Päivä oli edelleen lumisateinen, kävin hieman hiihtelemässä sen minkä pystyi kelkan jälkiä.
Kolmantena päivänä keli kirkastui ja muiden jäädessä tuvalle tällä kertaa, minä lähdin kotimatkalle. Tunnin verran sai hiihtää hieman raskasta vanhaa kelkkauraa, kunnes safarit saapuivat järven poikki. Minusta oli niin ihana hiihtää ja mennä vapaasti, ja vaikka muu porukka olikin aivan huippu tyyppejä - on tää omassa rauhassa kulkeminen vaan se oma juttu. Fiilikset ihan eri.
Mutta kaiken kaikkiaan kiva reissu vaikka menikin vähän pieleen.🥰
