Pitää kuunnella itseään ja sydäntään. Joskus siinä voi mennä kauan ennen kuin ymmärtää mitä keho yrittää viestittää. Ja vanhasta totutusta ei koskaan ole helppo irtautua.
Mutta kun sen tekee, vihdoin ja viimein, ja jyrää itsensä sen vaikeimman läpi, voi tuntea elävänsä uudelleen ja ennenkaikkea elää vain itselleen.
Joillekin tämä on ihan päivänselvä asia. Mulla se ei ole ollut. Mulla oli vuosia huono olo itseni kanssa. Siitä huolimatta että ympärilläni oli vain hyviä ihmisiä, hyvä koti, hyvä työ jne..
Sen vaan tunsi että jotain on vialla ja se tuntui kauhealta. Mulla se oli karkeasti sanottuna sitä, että en koskaan ollut asunut yksin. Ollut yksin. Multa puuttui koko se vaihe elämästäni, jolloin olin ajautunut siihen, että elän tavallaan toisen kautta.
Miten valtavaa syyllisyyttä aloin tuntea siitä että tahdoin vain olla minä. Mutta miksi? Se oli asia jonka pois saamiseen piti ja pitää ehkä vieläkin tehdä paljon ajatustyötä.
Niin, asiaan minkä pitäisi olla maailman yksinkertaisin.
Luota ja usko itseesi sataprosenttisesti, sinähän elämäsi ohjaat läpi |
Nyt olen kumminkin siinä missä mun on hyvä olla. Tuntuu hyvältä. Teen asioita jotka saa mun mielen hyvälle. Uskaltaisinko jo sanoa, että elämässäni on tasapaino? Ainakin hyvin lähellä :)
Onnellisuus on valinta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti