torstai 27. heinäkuuta 2017

Ajatelmia

Oon alkanut jostain syystä kirjoittelemaan ajatelmia. Julkaissut olen niitä Instagramissa muutaman.
En oikein tiedä mistä ne syntyvät mutta se on ollut iso juttu huomata että ne tulevat luonnostaan ja miten rauhoittavaa puuhaa se on.
Varmaan saman fiiliksen tuo vaikka maalaaminen tai käsitöiden teko.
Kenties jooga ja meditointi ovat takana sen verran että kykenen keskittymään paljon paremmin kuin ennen. 
Aiemmin olen ajatellut etten ikinä osaisi mitään värssyjä luoda, etten pysty olemaan aloillani ja mietiskelemään.
Kaikkea sitä vanhakin oppii 😄
Niin, ja tietoisesti nämä ei ainakaan tarkoita mitään.


Kun olet siinä en muuta tarvitse
Vierellä kuljet kun matkaani teen
Suljen silmät, tunnen sen
Et mihinkään mennyt tiedän sen


Entä jos jättää kaiken taakseen,
voiko huominen parempi olla.
Vai olla rohkea, kohdata haavat,
joita kukaan muu ei parantaa voi.
Katso silmiin, kuuntele sydäntä, kosketa lämpimästi.
Puhalla kevyesti, nouse ilmaan.


Matka itseen, hengähdys ilmaa,
kuiskaus tuuleen, aavistus unelmaa.
Auringon säteet, varjot valon, tuoksahdus sateen.
Olen tässä.


Kuuletko kutsun, näetkö pilkahduksen, tunnetko kosketuksen.
Metsän taikaa, elettyä aikaa, toive tulevaan.
Polku vie, vie sinne missä ikinä tie.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti