lauantai 21. huhtikuuta 2018

Vaellus Teidelle

Myönnän, olen saanut aivan vääränlaisen kuvan Kanariansaarista niinkuin varmasti moni muukin. Nämä suomalaisia matkailijoita jo ikuisuuden houkutelleet takuuvarmat aurinkorannat saavat nykyään monen valitsemaan jotain aivan muuta. Jotain eksoottisempaa ja erilaista. Mutta kannattaa ehdottomasti lähteä niihin tuttuihin ja turvallisiinkin matkakohteisiin, koska ihan varmasti jos peppunsa nostaa sieltä aurinkotuolilta ja lähtee vähän seikkailemaan, saattaa saada mitä mahtavimpia kokemuksia, niinkuin mekin saimme Teneriffan reissultamme.
No, loma on yleensä lomailijan näköinen ja sitä se tosiaan tuli olemaan meidänkin kohdalla kun ajelimme ympäri saarta vuokra-autolla.
Ja siitä heti annankin vinkin, että kannattaa ottaa auto jo heti kentältä koska se on hurjan edullista (meillä auto viikoksi 60e plus tankki täyteen 35e ja sillä ajeli koko viikon!) ja Teneriffalla on tiet todella hyvässä kunnossa, jopa ne kiemuraiset vuoristotiet.

Hotelli meillä oli pienessä Los Gigantesin kylässä jylhien maisemien ympäröimänä. Varsinaisia hiekkarantoja tuolla ei edes ole, pari sellaista pientä luonnonrantaa mustine hiekkoineen mutta nekin sattuivat olemaan suljettuna. Hotellin altaalle emme myöskään ennättäneet kertaakaan joten toka vikana päivänä alkoi jo tulla pieni paniikki kun ei kertaakaan olla edes aurinkolomalla käyty uimassa 😄 Löydettiin lopulta pieni laguuni Mascan rotkovaellukselta mutta kerron siitä myöhemmin lisää. 
Niin, ja vaikka minä "kärsinkin" hieman meidän upeasta hotellista (koska tunsin olevani väärässä paikassa, viihdyn siis ennemmin Markun sanoja lainaten, kun saan nukkua säkissä tai lehden alla=retriittilomat) niin suosittelen silti Royal Sun-hotellia. En ole ikinä missään törmännyt niin hyvään hotelliaamiaiseen, mitä tuolla oli. Valikoima oli todella runsas, myös lämpimiä ruokia oli enemmän kuin ne pekoni ja munat. Mutta mikä eniten yllätti oli se, että tarjolla oli jopa shampanjaa ja vaahtokarkkeja. 
Myös huoneemme parveke/terassi oli jäätävän kokoinen ja samoin myös kylppäri ja makuuhuone oli erikseen.
Mutta heti kun pääsin "ulos tuulettumaan" eli vaelluksille olin niin happy. Maisemat Teneriffalla ovat mielettömät. Jylhät vuoristot, upeat metsät, mahtavat rotkot, kiemurtelevat tiet, vaihtelevat kelit ja löytyypä sieltä maailman kolmanneksi suurin tulivuori, edelleen aktiivinen Teide. 


Teide on todella suosittu nähtävyys Teneriffalla ja vuoren lähes huipulle pääseekin köysirataa pitkin hissillä. Mutta jos ei halua niin helpolla päästä, on mahdollista myös vaeltaa sinne polkuja pitkin. Näin mekin teimme. Tosin yöllä pilkkopimeässä. 
Koska olimme mattimyöhäisiä emmekä olleet tajunneet ajoissa lunastaa erillistä lupaa mikä vaaditaan jos haluaa kiivetä ihan huipulle ja mehän halusimme, jäi meidän vaihtoehdoksi tällöin kavuta sinne yöllä, jolloin lupaa ei vaadita. 
Reitin varrella on myös vaatimaton yhden yön majatalo vaeltajille mutta sekin oli jo täyteen buukattu, joten läksimme 1.20 liikkeelle tavoitteena olla ennen auringonnousua huipulla.
Lämpötila oli noin 10 asteessa ja heti kun lähdimme kävelemään, tunsi kyllä keuhkoissa selkeästi ohuen vuoristoilman joten matkaa piti taittaa hitaasti. 
Aloituskorkeus parkkipaikalta (Montana Blanca) on 2250m josta huipulle nousua tulee hieman yli 1500m. Kilometreissä reitti taisi olla jotain 12 kilsaa. 
Alkuun reitti oli helppoa ja kevyttä nousua mutta kun tämä tie-osuus päättyi, muuttui reitti kapeaksi ja kiviseksi sekä melko jyrkäksi.
En tiedä miten päiväsaikaan on mutta ainakin näin yöllä otsalampun varassa oli paikoitellen haastavaa hahmottaa reittiä mutta pakko oli vain luottaa että se menee siksakkia vuoren rinnettä. Se oli oikeastaan ainut hetki kun mua vähän pelotti vaikka olihan se jo ajatuksenakin ihan hullua kiivetä tuntemattomassa maastossa keskellä yötä!

Luminen huippu
Kuumaisemaa Teiden kansallipuistosta
 

Muuten pidin reittiä helppona ja koska vahtuuteni on mitä jyrkempää sen helpompaa, ja totuin vuoristoilmaan todella nopeasti etten edes huipulla tuntenut enää mitään ihmeellistä eikä heikottanut tai hengästyttänyt mutta ihan varmasti minun vauhdilla olisin saanut vuoristotaudin jos Markku ei olisi jarruttanut menoani 😄
Majataloon saavuimme kuitenkin reilussa kolmessa tunnissa ja odottelimme että siellä heräiltiin niin pääsimme sisälle lämmittelemään ja syömään eväitä. Jatkoimme matkaa majatalon vaeltajien kanssa 5.20. Ilma alkoi olla kylmää, noin 1-2 astetta mutta oli onneksi selkeää ja vähä tuulista. Lunta oli paikoitellen vielä polun varrella. Kiipeäminen alkoi olla jo melkoista ja viimeinen silaus hissiasemalta kraaterin päälle oli todella jyrkkä.
Kello 7 saavuimme huipulle, minä onneni kukkuloilla ja Markku hieman joutui taistelemaan moreenin ja reisikrampin kanssa mutta ei luovuttanut. 
Onneksemme näkyvyys oli hyvä koska se voi olla myös jotain aivan muuta, eikä tosiaan ollut tuulista eikä myöskään kylmyys vaivannut liikoja.
Siellä sitä sitten odoteltiin ja puoli kahdeksan aikaan se aurinko vihdoin nousi. 
Huipulta oli upeaa katsella ympäri saarta sekä pohdiskella aikaa sata vuotta taaksepäin viimeisestä tulivuoren purkauksesta.
Ai niin, ja kannattaa olla tarkkana mihin kraaterin päällä istahtaa koska edelleen sieltä pösäytteli vulkaanisia kaasuja jotka olivat melkoisen kuumia!

Odottelua..

Vihdoin!

Auringon luoma varjo taivaanrannalle huipulta


Teiden vaellus oli mieletön kokemus ja suosittelen ehdottomasti menemään juuri auringonnousun tai -laskun aikaan. En olisi ikinä uskonut, että se "perus"Teneriffa voi tarjota jotain näin huikeaa. Ja lisää on luvassa!
Sain kipinän rohjeta vielä jonain päivänä lähteä valloittamaan myös suurempia vuoria. Mutta siihen asti, olen todella haltioissani tästä elämyksestä ja kiitollinen Markulle joka äkkäsi tämän hullun idean yövaelluksesta.

Ikimuistoiset hetket <3

The aamupala & maisemat

Teiden juurelta



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti