Meillä kävi todella hyvä tuuri kelien suhteen, nimittäin talviset maisemat hävisivät kuin tuhka tuuleen seuraavana päivänä, kun vesisateet vyöryivät jälleen etelään.
Perjantaina kun lähdin, oli meilläkin pakkasta yli kymmenen astetta ja kevyt hento lumipeite. Mutta nyt kauniista kuurasta ei ole tietoakaan.
Aloitimme retken luontokeskukselta aamupäivällä. Lounaan söimme jo maastossa noin tunnin hiihtämisen jälkeen. Itse olin keitellyt hernesopat aamulla ja laittanut ruokatermokseen.
Nyt ei tarvinnut niin paljoa päätä enää vaivata mitä varusteita ottaa matkaan, kun uudenvuoden vaellus oli vielä tuoreessa muistissa.
Pärjäsin myös hyvin suksien puolikarvoilla, koska hyvin tasaista maastoa tuolla oli.
Nyt pääsin testaamaan eri ahkiota, kun koulusta lainasin Savotan Paljakan. Tässä ahkiossa oli ristikkäisaisat, joten ne ovat metsäisessä maastossa paljon paremmat kuin H aisat. En siltikään ihastunut vieläkään ahkion vetoon, näilläkään aisoilla. En kuitenkaan vieläkään ole oikein keksinyt että miksi en.. Tämän vuoksi ei minun kannata missään nimessä ainakaan ostaa omaa ahkiota, paitsi korkeintaan sellaisen halvan perus pulkan, mistä voi itse tuunata ahkion. Haluan kuitenkin vielä lähteä kokeilemaan yksin vaellusta ahkion kera, jospa sitten nautteisin siitä, kun saan omassa rauhassa taivaltaa.
Tänä keväänä se tuskin toteutuu, ellei kunnon takatalvi vielä yllätä meitä.
Retkellä meitä oli lähes 30 henkeä, joten voitte kuvitella minkälainen hiihtoletka siitä syntyi. Ja kuinka hidasta ja tökkivää menoa se oli.. Pieni hermoromahduksen piikki meinasi tulla sunnuntaina loppumetreillä mutta tsemppasin kuitenkin. Totesin vain tällä reissulla, että minusta ei tosiaankaan ole tähän tälläiseen retkeilyyn.
 |
| Oma vuoroni olla letkan edessä |
 |
| Telttakylä |
Perjantaina hiihdimme iltaan saakka, taisimme olla kuuden tienoilla perillä Saari-Soljasen leiripaikalla. Matkaa taisi tulla noin 14 kilometriä.
Otin tälle reissulle teltaksi "kesätelttani". Koska lunta ei mahdottomia kuitenkaan ollut, oli hauska kokeilla miten tämä toimi. Ja tosi hyvin! Ei edes toisen yön kovat tuulet ja lumisateet haitanneet ollenkaan.
Kokeilin myös iltakokkailuun ns talvikaasua, mutta eipä se kauaa jaksanut pihistä. Onneksi mukanani oli myös vanha kunnon Trangia spriillä, joten en jäänyt ruuatta viikonloppuna.
Perjantai illalliseksi tein pyttipannua. Olin ottanut mukaan myös pari kananmunaa, jotka pakkasesta huolimatta olivat pysyneet sulina pienessä kylmälaukussa.
Yöni nukuin todella hyvin, jopa hämmästelin miten "normaalisti" sitä nykyään osaakin nukkua teltassa. Kun muistaa alkuun, että siellä ei koskaan osannut nukkua hyvin.
 |
| Pyttipannu tuloillaan, ja huono talvikaasu! |
 |
| Aamu usvaa lammella |
Aamulla lähtö oli vasta kymmeneltä, joten saimme viettää rauhallisen aamun. Pakkasta taisi olla enää yksi aste.
Aamun puuhiin kuuluu aamupalan syöntiä, veden kiehauttamista, lounaan valmistelu termokseen sekä tietysti leirin purku.
Letkamme lähti seuraavaan leiripaikkaan lähes samaa reittiä takaisin. Suon ylityksissä harjoittelimme umpihangessa hiihtoa niin, että edellä oleva vaihtoi aina sadan metrin jälkeen paikkaa letkan viimeiseksi. Näin jokainen teki vuorollaan uraa perässä tulijoille.
Lounaan pidimmekin siellä jossain suon laidalla, ja nyt mulla oli juustopastaa kinkkusuikaleilla.
Leiriin saavuimme todella aikaisin, jo kolmelta eli hiihtokilometrejä ei kovin paljoa tullut. Yllättävän hyvin se pitkä ilta siinäkin meni. Illalla tein ruuaksi sienirisottoa sekä lettuja jälkkäriksi. Olin tyytyväinen trangiaan, koska muistelin miten hankalana sitä joskus pidin (läträtä siis polttonesteellä). Mutta kyllä se näin talviretkillä on oikein kelpo keitin.
Sunnuntaina olimmekin sitten jo puolilta päivin takaisin luontokeskuksella. Itselläni oli haikea tunnelma, sillä olin päättänyt keskeyttää eräkoulun tähän hiihtoretkeen. Olin päätynyt siihen, että tämä on tässä vaiheessa paras ratkaisu, koska työn ohella opinnoista ei saa irti riittävästi.
Mukava uutinen oli kuitenkin se, että halutessani saan jatkaa koulua vaikkapa vuoden päästä, jos minusta siltä tuntuu. Eli jos mulla olisi mahdollisuus jäädä opintovapaalle, voisin hyvinkin niin tehdä.
Halusin nimittäin säästää mahdollisuuden viettää vielä joskus välivuotta kokoaikaisena opiskelijana, ja eräkoulu on mitä mainioin tapa sitä viettää.
Mutta voi hyvinkin olla, että tulen käymään opintoni loppuun kenties joskus silloin, kun asumme pohjoisessa.
Varusteina mulla oli pitkälti samat kuin Lapin hiihtovaelluksellakin. Ahkion pakkaamisesta pidän tosi paljon, koska se on vaan niin huoletonta ja helppoa. Nyt mulla oli taas Ikean säkki teltalle, monokassi ruuille, kaksi kuivasäkkiä (toinen makuupussille ja toinen vaatteille ja lampaantaljalle). Pikkusälät ja Trangia omissa pikkupussukoissa ja polttonesteet muovipussissa.
Termarit myöskin ahkiossa sopivissa koloissa pystyasennoissa sekä nyt myös leirisaappaat olivat mukana. Lumilapio ja kiilat olivat myös matkassa, mutta niitä ei tarvittu.
Alustat matkasivat jälleen rullalla ahkion päällä.
Samana päivänä kun keskeytin opinnot, sain uusia hienoja mahdollisuuksia - niistä höpöttelen seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti