Pyhäinpäivän retkiviikonloppu Isojärvellä

Olin viime viikonloppuna retkeilemässä kaksi yötä Isojärven kansallispuistossa eräkoulusta tutuksi tulleen toverin kanssa. Olimme joskus aikoinaan puhelleet, että voisimme käydä joskus yhdessä retkellä ja nyt sattui sopimaan kummallekin lokakuun viimeinen viikonloppu.

Saavuin Isojärven parkkikselle iltapäivällä ja siinä odotellessani Tomia, kävin moikkaamassa tunnettua eräilijää Minna Jakosuota, joka pitää siinä Heretyssä kahvilaa. Ollaan tutustuttu Instagramissa, joten oli kiva käydä ihan livenä höpöttelemässä. Meillä on ollut puhetta, jos kävisin tekemässä harjoittelun jollain hänen vaelluksellaan ensi vuonna. Mutta aika näyttää millainen ensi vuodesta oikein tulee.

Jahka kun Tomi saapui, läksimme tallustamaan muutaman kilometrin päähän sijaitsevaan ensimmäiseen leiripaikkaamme Kuorejärven laavulle. Kello oli vasta vähän yli neljä, eli olimme hyvissä ajoin, mutta toisaalta nyt pimeys saapuu jo heti viiden jälkeen, joten siinä mielessä hyvä ettei tarvitse pilkkopimeässä alkaa telttaa pystyttämään. Ja mikäs siinä iltaa on viettää höpötellessä. Yksinään nämä kaamosajan vaellukset ovatkin vähän ankeita, kun leirissä on monta tuntia aikaa olla, ennen kuin raaskii käydä yöpuulle. Tälläkin reissulla makuupussi kutsui jo heti ilta yhdeksän jälkeen, ihan niin kuin kotona 😄

Aamu oli kauniin utuinen, lämpötila oli pysytellyt plussan puolella. Mulla oli mukana kevyt pyramiditelttani, joka on juuri passelin kokoinen, pienikokoinen kun olen. Rinkkakin mahtuu hyvin teltan sisälle. Mistä tulikin mieleen, että tilasin juuri itselleni superkevyen rinkan, koska tarkoitukseni on alkaa keventää vaelluskuormaa hiljalleen. Tämä rinkka ei maksanut kuin pari sataa, joten raaskin ostaa sen nykyisen repun rinnalle. Vanha rinkkani painaa 2.5 kiloa, kun taas tämä uusi painaa vain yhden kilon. Onhan siinä huima ero. Tomin kanssa näistä retkellä paljon keskusteltiinkin, ja kyllä se tallustaminen vaan mukavemmalta tuntuu, mitä kevyempi reppu on. 

Liikkeelle lähdimme yhdeksän aikaan ja suuntana oli ensin Vahterjärven laavu. Ja voi että miten kauniilla paikalla laavu sijaitseekaan. Pohdin heti, että tänne miun pitää tulla lumiseen aikaan joskus yöpymään. Kunnes vanhoja kuvia selatessani huomasin, että täällähän ollaan oltu Markun kanssa kolme vuotta sitten talvella vaeltamassa Sisu mukana! Niin se vaan on eri maisema kun lunta on maassa. Muistin kyllä että oltiin käyty tuolla retkellä, mutta en sitä mistä oltiin menty. No, pidimme lounastauon tällä kauniilla laavulla, ja näimme myös ensimmäiset retkeilijät. Perjantai ilta oli ollut kovin hiljainen, mikä kyllä yllättikin. 

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa kohti Kalalahtea. Koska Isojärvi ei ole kovin suuri, tuumasimme Kalalahden kierroksen tehtyä, palaavamme Vahterjärvelle toiseksi yöksi. Myös Kalalahden laavu oli komialla paikalla, korkealla kalliolla. Siellä pidimme pienen tauon. Seuraavaksi tiellemme osui Lortikan vuokrakämppä ja sauna, ja oli sekin kyllä tunnelmallinen pirtti. Tämän viereisestä tulipaikasta otimme mukaamme muutaman klapin iltanuotiota varten (tuolla oli hintsusti puita joka paikassa) ja lähdimme iltahämärissä suunnistamaan kohti Vahterjärveä. Vanha luontopolku mikä meni ristiin rastiin sekoittikin hetkeksi suunnan, mutta kyllä me lopulta selvisimme perille. Oli hauska iltaseikkailu ennen leiriytymistä.

Tehtiin nuotio ja minä sain kokeilla ensimmäistä kertaa ikinä tuluksia tulen sytyttämiseen, ja kyllähän tuohet muutaman raaputtelun jälkeen iloisesti syttyi palamaan. Mulla oli iltaruuaksi lihapiirakka ryynimakkaralla sekä jälkkäriksi paistelin lettuja. Hyvvää oli, niin kuin aina.

Aamulla taas oltiin jo seiskan maissa hereillä ja siitä parin tunnin päästä taas liikkeellä. Muutama kilometri oli vielä jäljellä ennen parkkipaikkaa. Oli kyllä oikein mainio retki ja muutenkin tykästyin Isojärven puistoon. Jotenkin erämaamainen mielestäni. 

Vahterjärven laavu

Lortikan saunatupa

Isojärvi on tunnettu majavistaan