Katselin eilen illalla vuoden takaisia kuvia syksystä. Vaikka hetket olivat kauniita, koska yleensä kuva tulee otettua siitä kauniista päivästä - saivat ne aikaan myös haikeutta lähestyvää pimeyttä kohtaan. Jo kuukauden päästä aamut ovat hämäriä siihen aikaan, kun pruukaan käydä aamulenkillä. Siispä sitä nyt koittaa kerätä mahdollisimman paljon valoa talteen, omiin muistoihin.
Tänään tein juoksu/kävelylenkin metsälammelle. Aamu oli kirkas ja aika kolea. Lämpöä oli seitsemän astetta. Päivät ovat vielä hyvinkin lämpöisen tuntuisia, mikäli vaan on aurinkoista. Eilen kun oli pilvinen päivä, oli myös kylmänoloista.
Aamupäivän (ja varmaan koko päivän) puhteena on olla ulkona ja kärrään parhaillaan kasvihuoneen tieltä tulleita ruohopaakkuja tallin taakse. Siellä ne saavat jatkaa omaa eloa.
Niitylle on ilokseni alkanut kasvaa myös niittykukkasia raskaan heinän lisäksi. Muun muassa niittynätkelmä, hiirenvirna sekä ohdakkeet ovat levittäytyneet pellolle.
Aamumaisema kun lähti lammelle ja kun palasi lammelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti