lauantai 27. kesäkuuta 2015

Tarinat kuviksi

Kolmen päivän reissu takana.
Kilometrejä kertyi yli 1300 ja kaiken ajoin minä! Oli hienoa huomata kuinka hyvin jaksoin ajaa, ennenkaikkea osasin ajaa ja ilman navigaattoria vieläpä. En niin välitä moisista vehkeistä vaan luotin että vanhanajan kartalla pärjää :)

Matkan tarkoitus oli mennä käymään "hoitotätini" lapsuudenkotona mikä näinä päivinä toimii suvun kesänviettopaikkana. Mökki sijaitsee Pulkkilassa, Pohjois-Pohjanmaalla.
Reissu oli mitä mahtavin! Oli jännää ajella, ihana viettää taukoja ja nähdä Suomen maata.
Siitä on jo aikaa kun olen viimeksi kiertänyt Suomessa, joskus lapsena.
Lähes koko menomatkan satoi vettä mutta se ei fiilistä latistanut. Ja kun saavuimme perille, ilta-aurinko jo paistoi ja mökki oli mitä idyllisin! 



Mökkitie



Vastassa meitä oli "Paken" sisar ja hänen poika. Sauna oli jo lämpeemässä joten heti päästiin saunomaan matkaväsymykset pois.
Käytiin vähän kävelemässä ja tutkailemassa seutua. Sain vihdoin kuviksi kaikki ne tarinat joita Pake meille lapsuudessamme oli hänen nuoruudestaan kertonut!

Pistää kyllä miettimään millaisissa olosuhteissa sitä ennen vanhaan on eletty. Eikä siitä loppujen lopuksi kovin montaa vuosikymmentä ole. 
Mitä meidän sukupolvi pitää nykyisin kesämökkeinään ovat ne mökit ennen olleet ihmisten koteja!
Tässäkin kodissa on tupa ja kamari. Ei muuta. Lapsia on ollut liudallinen, kuvitelkaa.
Talvet ovat olleet kovia, perheen elannon eteen lapsetkin olleet mukana, aina ei edes kouluun ole päässyt kun työt kutsuvat, milloin peltotöissä, marjanpoiminnassa tai lehmän viemistä naapuriin sonnille.
Mutta kyllä minä tunsin sen kun katsoin ja kuuntelin näitä sisaruksia että silloinkin on nautittu elämästä. Niistä mitä ilon hetkiä silloin on suotu on osattu nauttia. Eihän muusta taikka paremmasta olla oltu tietoisia.

Tämä reissu oli mulle yksi arvokkaimmista asioista mitä olen saanut kokea <3

Talon takana virtasi upea Lamu-joki


Tein puuhellalla jauhelihapihvejä valurautapannulla

Paken tekemää mansikka-raparperipiirakkaa :)

Mitkä metsät ja mustikkamaat!



Saunavihdan haku

Sielunmaisemaa..

Miten rakastinkaan tätä näkymää tuvan ikkunasta!


Paluumatkan halusin ajaa toista reittiä takaisin jotta näkee uusia maisemia. Suuntasimme Pulkkilasta Raaheen ja sieltä alas rannikkoa pitkin. Pietarsaaren kohdilta sisämaahan ja sieltä luikerrellen pienempiä teitä takaisin kotiin.
Reissaaminen on yksi parhaista asioista mitä tiedän ja Suomessakin niin avartavaa :)


Kalajoen hiekkasärkiltä




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti