Iholla

Juolahti mieleen kun olin ottamassa viimeisintä tatuointiani, että pitääkin kirjoittaa tatskoistani jotta muistan sitten vanhana mammana mitä ne epämääräiset musteet ryppyisessä vartalossani oikein ovatkaan.
Koska aina kun olen ottamassa uutta tatuointia, mietin onko siinä mitään järkeä ja uskoisin että jossain vaiheessa elämää tulen sanomaan; ei ollut! Koska totuus on, ne eivät vaan voi näyttää hyviltä siinä vaiheessa elämää kun aletaan olemaan ehtoopuolella.

Mutta sitä ennen, eiliseen itseinhoahdistusolotilaani tuli parannus! Ja vielä eilen illalla. 
Ai että miten helpottava ja hyvä olo onkaan taas. 
Tästä kiitos kuuluu äidilleni, joka kuuntelemalla auttoi. Taas kerran, se oivallus tuli lopulta itsestä mutta ei ennen kuin aloin oikeesti puhumaan siitä ääneen. 
Mutta palataan tähän myöhemmin, nyt tatskoihin.

Minulta löytyy seitsemän tatuointia. Kaikki ovat sellaisissa paikoissa, joista ne saa tarvittaessa piiloon ja joita en itse niinkään edes näe. Olen siitä erikoinen tatuoinnin ottaja etten oikeestaan halua itse edes nähdä niitä. Ainakaan koko ajan. Ajattelen että näin ne eivät ketuta niin paljon.
Ekan otin villinä teininä. Tottakai. 
Silloin ne eivät olleet vielä kovinkaan yleisiä, joten se oli aika kovaa kun kävi ottamassa 15-vuotiaana. Lupalapun tietysti tarvitsin ja äitihän sen kirjoitti. Iskälle näytin sen vasta joskus ehkä vuoden päästä, kun tiesin että se hymähtäisi ja sanoisi "mitä hullua"!
Kuva oli musta pantteri olkavarressa. Ja todellakin oli. Nyt se on historiaa koska olihan se aika kaamea!

Kun pantteri kukaksi muuttui

Alussa pidin useamman vuoden väliä ennen kuin menin ottamaan uutta. Että silleen en jäänyt koukkuun. Onneksi! Ei ehkä olisi mitään huippuideoita sen ikäisenä :D
Tosin, nyt kun olen kuvaidean saanut, ei ole montaa päivää mennyt kun se ihossa jo lepää. Eli en ehkä ole viisas ja harkitse tarkkaan näitä kuviani.
Paitsi toka kuva. Sen olin jo joskus teininä keksinyt että viivakoodi (syntymäajastani) pitää nakuttaa niskaan. Olin ehkä joku 24 kun lopulta sen otin. Eli sitä tuli harkittua pidemmän kautta.

Kolmas tatuointi olikin sitten se pantterin peitekuva, perus tribaali kukkahässäköillä. Tääkin on menossa peittoon taas. Se kun on aika haalistunut eikä sovi uuden kaverinsa kanssa yhteen. 
Tässä vaiheessa taisin olla jo lähes kolkyt täyttänyt. Eli loput neljä tulikin vähän verkkaisemmalla tahdilla. 

Seuraavat kaksi ovat molemmat tekstejä. Voimalauseita. Jalkapöydässä ja selässä. 

Joista toiseen en kyllä enää usko. Tää tapahtui ihan hetki sitten kun katsottiin Markun kanssa dokkaria maailman synnystä. Kaikki onkin oikeesti sattumaa. 

Mikään ei tapahdu syystä. Ei kaikelle ole aina tarkoitusta. Se voikin olla vain sattuma että kävi nyt tälleen. 

Tuntuu paljon paremmalta ajatella näinpäin. Joten, korjausta tämäkin kuva vaatinee :D

Onneksi en ota kovin vakavasti tatuointejani, ei niillä ole merkitystä mulle henkeen ja vereen. 

Ne ovat päähänpistoja joista eroon ei helposti pääse.

Ehkä seuraava minkä kävin ottamassa kuvasti jotakin mulle. Halusin muistaa elämäni vaikeimman hetken ja siitä selviytymisen. Kävin ottamassa "korun" toiseen olkavarteen jossa riippuu kolme symbolia. Sydän, "avain" =ankh risti ja siipi. Kuvastavat rakkautta itseään kohtaan, avain elämään sekä rohkeutta. Mutta kuten sanoin, ei niin vakavaa. Näidenkin merkityksen unohdan vähän väliä ja mietin mitä ne oli jos joku kysyy :D

3D efektillä!

Pari vuotta vierähti seuraavaan kertaan. Halusin jotain selkään. Jotain melko pientä. Ei enää tekstejä vaan tadaa, kiinalaisia symboleja! Ja vähän koristeluja joukkoon.

Kukaan ei tiedä mitä symbolit tarkoittavat koska en ole kertonut. Villejä veikkauksia olen saanut kuten "kevätkääryleitä viidellä eurolla" tai muuta yhtä tyhmää. 

Mutta taidan edelleen pysyä vaiti.  

Sitten lähestytäänkin tarinan loppua, eli viimeisin. Se on ihan tuore. Ei edes vielä parantunut kunnolla. Tästä ideasta tosiaan meni viisi päivää kun olinkin jo kidutuspenkillä. Ja kidutusta se olikin. Melkein viisi tuntia piirtämistä ojentajaan. Voin kertoa että vähän kiristi vannetta.

Mutta lopputulos on alkujärkytyksen jälkeen kaunis. Ja kyllä, olen aina järkyttynyt kuvistani ennen kunnes totun niihin. Hassu minä.

The end. 

P.s Jatko-osa on varmasti tulossa, joskus.

Maneki neko-onnenkissa