maanantai 9. lokakuuta 2017

Hiljaisuus, avain ajatteluun

Huh, miten päivät kuin lentävät. Tänään onneksi osasin hiljentyä ja valita kotoilun kuin tapahtumat kaupungilla. Päätin että yritän jatkossa vältellä jos suinkin mahdollista sitä, että päivät täyttyisivät liiasta ohjelmasta, varsinkin jos takana on vielä työpäivä. Tykkään nykyisin ottaa iisimmin, tulla töistä kotiin ja puuhailla rauhassa mitä mieleen tulee. Tänään jos olisin mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, olisin vienyt Sisun hoitoon, mennyt töihin, sieltä salille, sitten kaupungille Martta-kokoukseen, ruokakauppaan, hakemaan Sisu ja vasta myöhään illalla ollut kotona. Ei kiitos, päätin. Nyt kävin vain töissä ja kaupassa. Kotona tein ruokaa jonka jälkeen otin pienet päikkärit, nyt odottelen että sade laantuisi, jotta Sisukin innostuu lähtemään vielä iltalenkille. Ja oloni on superhyvä. Ei varmasti olisi ollut jos olisin mennyt miten alkujaan suunnittelin.

Vietin viikonlopun hiljaisuuden joogaretriitillä, jossa opin kuuntelemaan itseäni. Kun kaikki ulkopuoliset ärsykkeet, puhelinta myöden oli suljettuna, pystyi kerrankin aistimaan mitä minä kaipaan. Päällimmäisenä tuli oivallukset pitää jatkossakin pari päivää viikossa puhelin pois päältä ja käyttää tämä aika itseeni. Ei siihen, mitä muualla maailmassa tapahtuu tai mitä kaverit nyt päivittelevät someen. Tämä oli suurin helpotus, tuntui todella vapauttavalta olla suljettuna täysin ulkopuolelta hetken. Suosittelen kokeilemaan!
Toinen oivallukseni liittyi kotiini ja siihen mitä minulla siellä on. Olen ennen ollut tuuliajoilla oleva ajelehtija, joka ei elämältään pysyvyyttä ole kaivannut. Nyt kaipasin kotiani ja sitä kaikkea mitä minulla elämässäni on <3
Kolmas oivallukseni oli huomata, miten liikaa mietin ja stressaan asioita ja itseäni. Nyt annan mennä ja olen huolettomampi. Elämä ottaa ja antaa, vaikeaksi kaiken tekee vain itse.


Retriitti järjestettiin aivan ihastuttavalla, sopivasti ränsistyneellä kartanolla, Villa Solhagalla Förbyssä. Talo oli täynnä ihania yksityiskohtia sekä emännän tekemä kasvisruoka oli jotain käsittämätöntä. En ole siis ikinä syönyt niin hyvää kasvisruokaa. Hiljentymisen johdosta, myös ruokaa tuli maisteltua hartaudella. 
Perjantaina illallisen sekä joogaharjoituksen jälkeen aloitimme hiljaisuuden. Lauantaina meillä oli lempeitä ja rauhallisia jooga- ja meditaatioharjoituksia sekä illalla sauna ja pulahtamista mereen. Huomasin miten kehoni kaipasi lepoa ja otin päivän aikana neljät lyhyet päikkärit! Ei sitä arjen tohinassa huomaa, vaikka miten nukkuisi hyvät yöunet, voi silti olla väsynyt kun päivät pitkät painaa täyttä häkää. Aluksi koin pienesti huonoa omaatuntoa siitä, että täällä sitä vain "haahuillaan" tekemättä mitään kun kotona olisi varmasti tekemistä kunnes kumosin ajatukseni, että jos tämä saa minut levänneeksi, olen varmasti myös silloin parempi ihminen kotona. Ja uskon, että nämä oivallukset muuttavat tapaani elää tätä elämää rutkasti hyvemmin :)
Sunnuntaihin puoleen päivään asti hiljaisuutemme kesti, jonka jälkeen jaoimme kokemuksia sen verran, miltä itsestään tuntui sopivalta. Oli mielenkiintoista kuulla miten ihmiset kokivat hiljaisuuden sekä mitä he oppivat itsestään. Kaikki olivat tyytyväisiä kokemukseen. Minusta itse hiljaisuus ei ollut vaikeaa, ajattelin jälkeen että ei tämä minun osaltani sen hiljaisempi tai eristyneempi ollut, normaalistikin vietän ryhmässä aina aikaa paljon myös omillani.


Kartano
"Joogasali"

Nyt lähden reippailemaan ulos jonka jälkeen jatkan hidasta ja rauhallista maanantai-illan viettoa. Seuraavaksi voisin kirjoitella meidän arkikuulumisia ja ajatuksia :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti