Lunta etsimässä/Isojärven kansallispuisto

En ole ennen huomannut kärsiväni kaamoksesta vaikka rakastankin aurinkoisia aamuja niin olen hyvin jaksanut aiemmin pimeät talvet mutta nyt tänä syksynä se iski. Näköjään kun täällä maalla pimeys tarkoittaa todellakin pimeää. Kaupungissa asuessa sitä ei niin huomannut kun katuvalot kumminkin valaisevat yötäpäivää. En pelkää pimeää, välillä siinä on jopa oma viehätyksensä liikkua pimeässä. Mutta kun siihen yhdistää jatkuvat vesisateet, tuulen ja jäätävät tienpinnat, alkaa olla ulkona liikkuminen jo kaukana nautinnosta. Muutama päivä sitten tuli testattua luiden lujuus kun yllättäen liukastuin tiellä. En ehtinyt reagoimaan yhtään mikä toisaalta saattoi olla myös pelastukseni. Yleensä se rannemurtuma tulee juuri siitä kun yrittää ottaa vastaan kaatuessaan. Nyt ranne sai vain lievän osuman jäädessään alle sekä pääni löin mutta siinäkin onni onnettomuudessa ilmeisesti ponnari hiuksissa esti pahimman koska en tuntenut takaraivossa minkäänlaista kipua vaikka tärähdys oli todella kova. Tämä sattumus pisti tosin nastakengät ostoslistalle. Niin, ja en ainakaan niistä heikoista luista kärsi 😄

Täältä sitä lunta löytyi!

Koska olen enemmän ja vähemmän ikävöinyt lunta, päätti Markku että nyt ajetaan niin pitkälle että löydetään lunta. Eikä loppujen lopuksi tarvinnut kuin reilu pari tuntia ajaa ja johan löytyi kinokset! Eilen siis olimme koko päivän Isojärven kansallispuistossa ulkoilemassa :)

Jätimme auton Heretyn parkkikselle ja sieltä suuntasimme lumisille poluille. Päätimme kiertää reitin Heretty-Latokuusikko-Vahterjärvi josta kertyi matkaa 10 kilometriä. Koska lunta oli paljon, eikä polkua juuri tallattu, oli reitti melko raskas jopa. Mutta mie tykkäsin!

En edes muistanut milloin oli ollut niin valoisaa kun lumi ja rakoileva pilvipeite kirkasti metsän. Jäätä ei ollut yhtään mutta märkää jonkinverran paikoitellen. Isojärven kansallispuiston yksi nähtävyys on majavien padot, joiden takia on jonkin verran tehty reittimuutoksia. 

Hurjan näköisiä ne isot puut joita majavat ovat yrittäneet kaataa. 

Niin pieni mutta reipas Sisu

Majavan tekosia

Hieman yli puolen välin pysähdyimme laavulle pitämään taukoa. Tässä vaiheessa jalat olivat jo aivan litimärät mutta se ei minua haitannut. Sisu kulki reippaana mukana ja jaksoi keposesti hyppiä lumisilla poluilla. Tietysti pahimmat märät kohdat aina kannoimme pikkukoiran sylissä. Tauon aikana Sisulla oli makuupussi jossa sai lämmitellä ja levätä. 

Eväänä meillä oli tällä kertaa makkaraa sekä sämpylät. Olin myös leiponut edellisenä iltana omenapiirakkaa reissuherkuksi. Kuuma kaakao myös lämmitti niin mieltä kuin varpaita.

Ehdimme ennen pimeää takaisin metsästä vaikka olin ihan varma siinä tarpoessa että täällä menee pitkään. Mutta hieman yli viidessä tunnissa kiersimme lenkin. 

Itse en ollut aiemmin käynytkään tuolla Isojärven kansallispuistossa ja koska meiltä ei pitkään edes sinne aja, on kesällä tarkoitus mennä uudestaan yön yli vaellukselle :) Siellä on runsaasti eri kokoisia vesistöjä joten on varmasti hieno kohde kesäaikaan.

Sisun taukovarustus

Vahterjärven laavu

Huomasin että nämä molemmat metsäretket jotka teimme viikon sisään ovat piristäneet niin paljon, että aion jatkossakin käydä joka viikonloppu (nyt kun kerran ne mulla on aina vapaat!) jossain päin metsäretkellä. Se voi olla pienempi lähiseudulla tai sitten laitan runsaasti eväitä reppuun ja lähden pidemmälle. Mutta pääasia että lähtee reippailemaan luonnonhelmaan. Se jos mikä auttaa tämän kaamoksen yli :)

Tänään onkin uudenvuodenaatto mutta meille ei mitenkään ihmeellinen. Illalla syömme hyvää ruokaa ja kenties juomme lasilliset kuohuvaa mutta muuten vain nautimme kotoilusta. Mielenkiinnolla silti odotamme miten paljon tänne peltojen keskelle näkyy raketteja vai näkyykö ollenkaan. Meillä ei kuitenkaan ole yhtään ostettuna kun ne eivät ole niin tärkeitä. 

Rauhallista uuttavuotta <3