sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Vappuretki Söderlångvikin laavulle

Lähdin vapun aatonaattona yhden yön laavuretkelle Kemiöön. Mökiltä ajoi tuonne noin tunnin verran, ja koska vappu vietettiin mökillä, oli luontevaa käydä tekemässä pieni retki lähinurkille.
Olin bongannut kuvakalenterista erityisen hienon laavun, ja halusin käydä katsastamassa tämän. 
Suomessakin on valtavasti upeita paikkoja, joista ei kuitenkaan suuri yleisö edes tiedä. Kuten tämä. 

Laavu sijaitsee Söderlångvikin kartanon luontopolkujen varrella. Yritin etsiä tietoa, onko yöpyminen sallittua laavulla, mutta koska en löytänyt kieltävääkään vastausta, totesin että ehkä se sitten on. Laavu on myös todella iso ja siihen oltiin tehty suojainen alue oletettavasti juuri yöpymistä varten, joten en usko että pahoilla teillä olin.

Ajelin kauniissa illansuussa Kemiöön ja jo itse Kemiön seutu on näkemisen arvoinen. Erityisesti kun jatkaa matkaa kohti Taalintehdasta ja Dragsfjärdiä. Kauniita pieniä saaristolaistaloja ja niin mahdottoman siistiä ja puhdasta joka puolella.
Polku laavulle lähtee Söderlånkvikin kartanon parkkipaikalta. Kartano toimii nykyisin museona sekä lisänä siellä on majoitus- ja kahvilatoimintaa. 
Kartanoon pitänee vielä myös ehdottomasti tutustua paremmin. (Näillä näkymin suunnitellaan heppatätien kanssa ulkoilupäivää toukokuun lopulla tänne)

Polku johti metsästä kallioille

Taisin olla seitsemän aikoihin parkkiksella, josta lähdin hissukseen kulkemaan 2.5 kilometrin päässä sijaitsevaa laavua. Kuvailin samalla videota retkestä Youtubeen, jonka eilen jo julkaisinkin.
Ensin tie vei läpi laajojen omenatarhojen, josta noustiin metsään. Meri pilkisteli puiden välistä. Metsä alkoi hiljalleen muuttua kallioiksi ja polku johti yhä korkeammalle. Jokseenkin maisema alkoikin muistuttamaan pohjoisen karuja tuntureita, kun kasvillisuus alkoi hupenemaan. 

Todella rauhallista oli kulkea, en nähnyt ketään muita. Laavulle kun saavuin, oli maisemat ja itse laavu kyllä uskomattoman komeat! En ole tainnut vastaavaa nähdäkään. Laavun sisäpuolella oli kivistä tehty nuotiopaikka, jossa uskaltauduin tekemään pienet tulet. 
Ilta oli täydellinen niin hiljaisuutensa kuin kelien puolesta. Oli tuuletonta ja lämmintä. Ihailin kaunista auringonlaskua merten taa, ja kun hämärä koitti, esiin astui kirkas tähtitaivas. 

Nukuin suht mukavasti, aamuyöllä neljän aikaan heräsin kun linnut pitivät melkoisia soidinmenojaan. Mutta oli ihana tuntea olevansa niin läsnä jälleen luonnon keskellä.
Aamu valkeni kirkkaana. Tein vappuaaton kunniaksi pienen aamiaisbrunssin valmistamalla pyttipannua sekä jälkkäriksi oli vaahtokarkkeja, suklaata sekä kuumaa kaakaota.
Näissä maisemissa kyllä kelpasi viettää rauhallista aamua.
Aamupalan jälkeen pakkailin tavarat ja lähdin tallustamaan takaisin samaa reittiä autolle. 
Loistava retkikohde erityisesti lintujen tarkkailijoille sekä auringonlaskun ihailijoille.
(Kirjoitan retkestä tarkemmin lisää Reppuretki blogiin myöhemmin.)

Ihan kuin jossain erämailla olisi!
Kaunista!
Tunnelmallinen ilta
Makuusoppi
Laavusta käsin pystyi ihailemaan auringonlaskua


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti