Eipä vielä tiedetty kun kesälomareissulta kotiin palattiin, että kohta meillä on koiranpentu. Ei tämä silti mikään heräteostos ollut, vaan ollaan pohdittu toista koiraa jo pitkään. Ensijaisen tärkeää oli tietenkin se, että Sisulla ja uudella koiralla on hyvä mahdollisuus tulla toimeen. Siksi iso tai aikuinen koira ei olisi ollut vaihtoehto, vaikka niitäkin pohdittiin. Eri rotuja käytiin katsomassa, mutta aina jäi jokin epävarmuus. Viimein aloimme kiinnostua suomenlapinkoirasta, sillä rotu on tunnettu lempeydestään ja tientynlaisesta helppoudesta. Ainut, että lapinkoiria tuntui olevan mahdoton saada, niin suosittu rotu on. Siispä jätimme asian taas hautumaan.
Kunnes huomasin facebookissa, että eräkoulusta tutulla ystävällä oli tarjolla lapinkoiran pentuja, joille hän etsi tuttua kotia. Laiteltiin viestiä ja niin tuntui palaset loksahtavan paikoilleen. Koska ystävä asuu kaukana pohjoisessa, Sodankylässä, ei meillä ollut mahdollisuutta mennä katsomaan pentuja. Mutta koska kyseessä oli tosiaan tuttu ihminen, oli helpompi luottaa että kaikki on kunnossa. Saimme paljon kuvia ja videoita, sekä kertomuksia pentujen luonteista. Siispä parin kolmen viikon varoitusajalla meille muutti Halli urospentu.
Lähdimme viime perjantaina ajelemaan kohti Kemiä, jonne ystävä tuli meitä vastaan luovuttamaan koiraa seuraavana aamuna. Yö vietettiin samaisessa leirintäalueella pikkumökissä, jossa oltiin vuosi sitten matkalla Kilpisjärvelle. Saimme siis samalla vietettyä miniloman.
Aamulla haimme pennun matkaan, mikä oli tietysti jännittävä pikkunyytin johdosta. Pentu kuitenkin nukkui lähes koko ajomatkan, välillä pidettiin pissa- ja ruokataukoja.
Kotiin kun päästiin, oli Sisu vastassa. Sekin jännitti hurjasti, miten Sisu ottaa Hallin vastaan. Alkuun tietysti epäilevästi ja ärjyi, jos pentu meni liian lähelle. Itseäkin jo ehti ahdistaa, kuinka tässä käy, mutta eilen Sisu lähti jo Hallin leikkiin mukaan, mikä on kyllä aivan mahtavaa! Toki vielä saa tietyissä tilanteissa Halli varoa, esim kun Sisu syö ruokaansa tai järsii luuta, silloin on Hallin parempi pysyä etäällä.
Eka yö oli yhtä itkua, mutta muuten yöt ovat sujuneet mainiosti. Halli nukkuu itsekseen keittiössä, ja me Sisun kanssa viereisessä huoneessa portti välissä. Halli on myös viettänyt pieniä hetkiä jo yksin, kun olen piipahtanut töissä.
Toiveissa meillä on ollut saada Sisulle koiraseuraa sekä tietysti retkikaverikoira, kun Sisu on sen verran säänarka, ettei häntä voi oikein ottaa pidemmille matkoille. Aika näyttää, millainen hauva Hallista oikein kasvaa ja miten yhteiselo myöhemminkin sujuu. Mutta uskomme, että varmasti hyvin.
 |
| Sisu ja Halli eka ilta |
 |
| Halli emonsa saattelemana lähdössä uusiin seikkailuihin <3 |
 |
| Tervetuloa Halli kotiin ❤ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti