Sadonkorjuuta ja luomupossutilalla

Keväällä laajensin kasvimaata savimaahan ja jännityksellä jäin odottamaan, millainen sato sieltä kehkeytyykään. Ja täytyy sanoa, että odotukset ainakin ylittyivät. Jokseenkin kitukasvuisen alkulähdön jälkeen, (miten aina tuntuukin, että alku on kitukasvuista..,ehkä olen liian kärsimätön!) sato on ollut kuivasta kesästä huolimatta oikein hyvä! Ilmeisesti savimaan eduksi on, että se kestää kuivaa enemmän kuin muunlaiset maaperät. Ainoastaan palsternakka ei onnistunut lainkaan, mutta epäilen, että syy on kylväjässä itsessään. En ole ennen meinaan kyseistä lajia kylvänyt, ja varmaan se meni liian upoksiin. Samoin porkkana harventui kolmesta rivistä yhteen, mutta nämä mitkä sieltä kasvoivat, ovat oikein hyvänkokoista ja makuista. 

Hernettä kasvoi kahta lajia, molemmat onnistuivat. Salaattia oli myös kahta eri, josta toinen jäi vaisuksi verraten tähän toiseen, mikä intoutui kasvamaan valtavaksi puskaksi. Punajuuret ovat isoja ja herkullisia, pinaattia tuli jälleen ihan mukavasti sekä tilli ja persilja onnistui. Tillistä en oikein kyllä edes välitä, mutta se tuoksu on huumaava. Tulee aina lapsuuskesät mieleen siitä. Sipuli jäi pieneksi, mutta ihan käyttökelpoisia kuitenkin ovat. Kesäkurpitsa taisi viihtyä parhaiten savimaassa, sillä se kasvoi järjettömän isoksi. Avomaankurkkua on tullut ihan kivasti. Jopa minun onnettomat lehtikaalit selviytyivät. Niistä on tullut oikein vankat ja isot puskat, tosin kaalikoin toukat iskivät kiinni tuossa aiemmin, mutta nekin ovat jo häipyneet muille maille, joten satoa kyllä riittää vielä.
Tomaatit lienevät hämmentyneen kuuman kesän jälkeen sateiseen syksyyn, sillä eivät tahdo millään punertua. On sieltä jokunen makupala kuitenkin jo saatu.
Hassua kyllä, peruna taisi olla ainut mikä kärsi eniten kuivuudesta. Sen varret nuupahtivat jo ajat sitten, tosin on siellä mukulaa silti ollut. 

Tänään jo siistin kasvimaata sen mitä pystyin, niin on sitten ensi keväänä jälleen mukava aloittaa kylvöpuuhat. Savimaalle levitän hiekkaa sekä kompostia ja lehtijätettä vielä maanparannukseen loppusyksystä. Omenasato on nyt parhaimmillaan ja omppua kyllä riittää. Aloin pohtimaan mehustamoa, jos keräisi sinne omenaa ja saisi hyödynnettyä niitä myös siten. Ei tuollaisia määriä kuivaamaankaan kestä ruveta. Punaviinimarjasato jäi hieman vajaaksi, johtuen rastaiden yllätysiskusta. Meillä ei ole koskaan ennen ollut räkättirastaista riesaa, mutta nyt ne kyllä yrittivät rohmuta kaikki punaisen väriset marjat. 
Mutta kaikenkaikkiaan, oikein hyvä kesä ja sadonkorjuu ollut. Myös mustikkaa käytiin poimimassa peräti kolmekymmentä kiloa! 

Käytiin pari viikkoa sitten Niittaron luomutilan kesäkahvilassa. Oltiin samaisessa tapahtumassa viime vuonnakin, mutta koska paikka on ihastuttava ja sieltä saa erinomaista luomupossun lauantaimakkaraa. Niin ne possut. Voisin katsella niitä koko päivän kun ne häärivät vapaasti menemään sisältä ulos. Itseä on alkanut ahdistamaan niin suuresti lihasikojen elinolosuhteet, että en enää osta kaupasta halpaa possunlihaa. Korkeintaan voin syödä luomupossua. Silloin tiedän, että possut ovat saaneet elää lajityypillistä elämää. En nimittäin voi käsittää, miten Suomen rikkaassa valtiossa voidaan sallia lihasikojen minimaaliset olot sikaloissa. 

Onnellinen possu