On niin ihana tunne, ihan kuin olisin rakastunut retkeilyyn uudelleen - vaikka enhän koskaan lakannutkaan. Mutta nyt vihdoin elämä on taas tasapainossa kaikkien mullistuksen jälkeen ja on aikaa ja ennen kaikkea energiaa. Ei voi sanoa, että menetin kaksi vuotta elämästäni (en missään nimessä vaan enemmänkin sain) mutta se epävarmuus ja ne muutokset söivät niin paljon henkisesti ja fyysisestikin, ettei retkeily ollut todellakaan päällimmäisenä mielessä. Vaikka onneksi edes vähän tuli Itä-Suomessakin poluillakin tallusteltua. Ja syksyllä lähden viikoksi sinne viettämään ulkoilmaelämää.
Nyt olen tehnyt arkisin aina tilaisuuden tullen yön yli retkiä. Viime viikolla olin Kurjenrahkalla ja vappuna Teijon kansallispuistossa. Minusta on ihanaa ettei elämä ole pelkästään työläisellä viikonloppuisin vaan haluan elää ja tehdä asioita myös arkisin! Ja retkeily sekä kotona puutarhapuuhat ovat hyviä sellaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti