Mutta oli jalkapatikka yhtälailla mukavaa.
Menomatkalla sain sakean pyryn niskaani, mikä sittemmin rauhoittui ja näkyvyys kirkastui. Hyvin näkee lumimaisemassa liikkua ilman valoa kun valkeus valaisee niin mahottomasti.
Reilun tunnin kävelyn jälkeen olin perillä ja pystytin itsestään seisovan teltan paikoilleen. Söin eväsleivät ja hörppäsin vielä kuumaa kaakaota yötä vasten ja aloin yöpuulle.
Yö oli kirkas, kylmä ja kovin hiljainen. Pakkasta oli miinus 15 parhaimmillaan.
Heräsin neljältä enkä saanut enää nukutuksi mutta loikoilin kuitenkin pari tuntia. Muutaman kerran kuului pakkasen paukuntaa ja kerran kauris räyhäytti.
Mieli oli rento kun hyväksyin ettei uni enää taida tulla.
Kuuden jäljiltä pakkasin kamat kasaan ja läksin kotia kohti. Alkuun kuljin ilman lamppua taas, mutta onneksi askeleen harhautuessa laitoin päälle. Sillä mitä minä näinkään! Tuoreet ilveksen jäljet.
Tutkin kiehtovia pyöreitä tassunkuvioita kunnes jostain metsiköstä kuului ilveksen ääntä jonkun aikaa! Oooh! Mitenkä jännittävää!
Olipa kerrassaan hieno luontokokemus jälleen. Kiitollisena jatkoin matkaa ja silmä tarkkana katselin mitä vielä salaperäistä lumi paljastaa.💙
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti