Levoton, rauhaton mieli, mikä ei lopu ennen kuin saavuttaa etsimänsä.
Miltäköhän se mahtaa tuntua kun se on löytynyt. Taidan ehkä aavistaa.
Uskon että siinä ei tarvita edes sanoja, kun sen jo tietää. Ensihetkestä, sekunnissa se iskee.
Tunne.
On se jotenkin niin metkaa. Se syntyy vain tiettyjen välille, ei siihen voi vaikuttaa.
Se tulee jos se tulee.
Mitä se sitten on, mitä se pitää sisällään?
Aivan varmasti jokaiselle se tarkoittaa eri asioita. Ei pidä välittää miltä toisilla näyttää ja kuullostaa.
Ei kukaan tiedä, paitsi ne kaksi. Ja se juuri on parasta. Kellään muulla ei ole sitä mitä teillä on. Jotain ainutlaatuista. Eikä sitä pidä kadehtia. Jos susta ei tunnu siltä, sinun ei tarvitse muuta kuin löytää se. Joskus se voi olla vähän unohduksissa, älä anna sen hävitä.
Mitään ei ole luotu helpoksi. Kaiken eteen tarvitsee tehdä töitä. Mutta tämä työ on paras työ mitä voit tehdä. Tämä antaa suurimman palkinnon. Yhteenkuuluvuuden tunteen, joka kestää.
Usein joutuu monen mutkan kautta kulkemaan ennen kuin se tulee vastaan.
Jotkut pääsevät helpommalla ja löytävät sen hyvinkin nopeasti. Minä aina ihmettelen sitä, itsellä kun tuntuu että harva edes olisi sinnepäin.
Mutta kun Se osuu kohdalle pidä siitä kii :)
Ja muista, nauti elämästäsi kaikkesta parhaimman kanssa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti