Mulla oli vuorossa siis penkki, ja kun olin yksin liikenteessä vähän harmitellen ajattelin että joudun nyt penkkaamaan kevyemmillä mitä pitäisi kun ei ole varmistajaa.
Mutta, koska fiilis oli nyt kokeillaan mitä irtoaa, pyysin jeesiä. Ja oikeesti, ne tyypit kannustivat, huusivat ja neuvoivat mua. Tälläistä tytön rääpälettä joka penkkaa murto-osan mitä he, mutta mulle se on itsensä ylittämistä. Ja se kehitys. Nyt sen huomaa. Ja minkä fiiliksen se antaakaan!
Huikeeta tää oli siks, koska joskus kirjoitinkin siitä miten mahtava yhteishenki tuolla salilla on. Silloin katselin sivusta kun ne äijät kannustivat toisiaan, ja nyt siellä olinkin mä keskellä niitä. Eli salilla ei todellakaan katsota ikää, sukupuolta, voimatasoja tai mitään.
Pääasia että menee ja tekee!
Ja lisäksi on niin kivaa kun tuo M kans jaksaa kannustaa ja koutsaa mua kohti mun hurjia tavoitteita :D *kohtikylänvahvinta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti