Madeira muka tylsä?

Kieltämättä, näin mä oon ajatellut kun Madeirasta on ollut puhetta. Se kuulosti vaan niin tavalliselta ja eikös sielä käy vaan vanhukset.. 

Vasta kun sattumalta facessa tuli eteen linkki johonkin Madeiran matkakertomukseen ja lukaisin sen, tuli heti semmonen fiilis että tänne mä haluun.

Siellähän on vaikka ja mitä mikä matkailemisessa kiinnostaa.

Siispä, ehdotus poikaystävälle sopeisko tää. Vähän vielä tuumailua ja selvitystä ja pian reissu olikin buukattu. 

Koska mun edelliset reissut ovat suuntautuneet hieman erilaisiin ja köyhempiin maihin, oli mulle aluksi outoa että nythän ollaan ihan sivistysvaltiossa missä hanavesikin on ihan juomakelpoista. Ja tavallaan vielä kaupunkilomalla. Koska kaupunkialueella asuttiin. Madeiralta puuttuu oikeastaan kokonaan hiekkarannat, joten siksi se kai mielletään niin erilaiseksi (tylsäksi?) matkakohteeksi.

Kyllähän siellä uimaan pääsee, meidänkin hotellin lähellä oli paikallisten suosiossa oleva kivikkoinen ranta josta pääsi kätevästi ramppia pitkin pulahtamaan mereen.

Muuten tuolla on muutamia maksullisia merivesialtaita huvitteluineen.

 

Mitä? Ollaan muka niin samiksii kuulemma

Ja se meri. Pakko sanoa että kirkkain merivesi mitä oon ikinä nähnyt. Niin houkuttelevan sininen. Ja se korostuu varsinkin kun lähtee paatilla ajelemaan.

Me lähdettiin risteilemään Santa Maria purjelaivalla. Meillä kävi tosi hyvä tuuri kun sillä reissulla onnistuttiin näkemään delfiinejä koska niistähän ei koskaan tiiä.

Delfit olivat mulle yksi koko matkan kohokohdista. Se oli vaan niin lumoava näky. Alun valokuvaamisen jälkeen halusin vain katsella niiden menoa meressä ja ikuistavani sen hetken mieleeni.

Suurin syy miksi halusin lähteä Madeiralle ja miksi voisin lähteä uudestaankin, on se luonto. Ja ne maisemat. Niin vehreää ja yhtäkkiä niin karua. Se osasi kyllä hämmästyttää. Jylhät vuoristot ja korkeuserot saivat haukkomaan henkeä.

Toinen kohokohdista mulle oli vaellus Madeiran korkeimpien vuorten välillä. Huikeaa kulkea pilvien yläpuolella.

Jos vähänkin on kiinnostunut patikoimisesta reissulla niin ehdottomasti Madeiralta löytyy valinnanvaraa siihen. Ja parhaiten niistä irti saa kun lähtee ominpäin. Reitit ovat hyvin merkittyjä ja suurin osa helppo kulkea Levadoita pitkin sekä turvallisia.

Vuoristotautia..
                                   

Kolmas kohokohtani meidän matkalla oli poikaystävän hetken mielijohde vuokrata mopedi (korjaus, kevytmoottoripyörä sanoi poikaystävä) jolla lähdettiin kiertämään saarta. 

Itse olin saanut päähänpiston että meijän pitää vähän seikkailla ja yöpyä jossain muuallakin kuin Funchalissa. Alunperin tarkoitus oli kulkea paikallisbussilla mutta tää oli sata kertaa kivempaa!

Autonvuokraus tuolla on ihan yleistä mutta mopedeilla ei niinkään. En kyllä tajua miksi.

Hurauteltiin käytännössä koko saari ympäri. Yö vietettiin hyvin pienessä kylässä Jardim do Marissa. Siellä kujatkin olivat niin kapoisia että vain jalain onnistui kulkemaan.

Löydettiin jännä majatalo Maktub Guesthouse, jossa oli vähän hippimeininkiä. Tai oikeestaan aika paljonkin mutta se oli niin hauskaa. 

Kivan värikäs paikka ja letkeä meininki. 

Maktub Guesthouse

Aamusta jatkettiin matkaa ja mentiin välillä harhaan eikä päädytty ollenkaan sinne minne piti mutta eipä se haitannut.

Vuoristossa ajelu oli yhtä kurvailua serpenttiiniteistä johtuen, paljon tunneleita ja jänniä näköaloja.

Välillä tiet olivat hyvinkin kapeita, lammas tai lehmä saattoi tulla eteen tai vesiputous rinteestä roiskia vettä niskaan.

Lopuksi tärkein eli madeiralainen ruoka. Tälläiselle leipäfriikille kuin minä, tää oli taivas. Tarjolla oli niin hyviä ja tuoreita leipiä jokapuolella. Paikallinen erikoisuus jota syötiin usein oli bolo do caco. Sitä oli niin alkupalana kuin vaikka "hampurilaisena". 

Ruoka oli vähintäänkin kohtuuhintaista perusmestoissa. Pari kertaa käytiin syömässä kolmen ruokalajin illallinen parinkympin hintaan viineineen. Halpaa!

No, löytyy sieltä sitten niitä kalliimpiakin ravintoloita. 

Vähän vahingossa (oikeesti Markun moka) mentiin fiinimpään paikkaan ja käytännössä eteen tuotiin jauhelihapihvi, hintaan 15 euroa. Olihan se ehkä elämäni paras jauhelihapihvi mutta silti :D

Fiinin ravintolan burgeri

Bolo do caco burgereilla

Minä joka en edes syö kalaa, löysin madeiralaisesta hirviökalasta, espadasta uuden lempparin. Niin hyvää ja niin erikoista kun se tarjoiltiin vaikkapa banaanin kera.

Toinen paikallinen jota myös kokeiltiin oli espetada, lihavarras mikä tuotiin erikseen pöytään killumaan josta sitten sai itse ottaa.

Ja ne viinit. Niistähän Madeira myös tunnetaan.

Meitä ei haitannut yhtään vaikka Madeiralta puuttuu lähes kokonaan ns. huvielämä.

Ainahan voit hakea kaupasta kolmella eurolla hyvän viinipullon ja mennä vaikka puistoon pikniköimään niinkuin mekin tehtiin. Tai nauttia lasillisista missä vaan upeissa maisemissa ;)

Espadafisua

Viiniä maisemin..

..tai viiniä puistossa

Arvoitus. Miten saada menemään poikaystävältä hermot? No ottamalla ruokakuvia tietenkin!

Jos jotain huonoa pitää sanoa Madeirasta, oli mulle se kun siellä ei oikein pääse missään hengähtämään. Ja mulle se on sitä että pääsisi rauhassa aamuisin hiljaisuuteen kävelemään. Ja se ei kaupunkiolosuhteissa onnistu eikä varsinkaan kun se rantakin puuttuu.

Vaikka muuten ei niin aikaa tule rannoilla vietettyä, on se rentouttavin paikka aamuisin aloittaa päivä auringon noustessa. 

Mutta ei huono vaihtoehto kuitenkaan sekään kun joka aamu tuli nautittua hotellin aamiainen terassilla merimaisemia katsellen auringon sarastaessa :) 

Madeira matkakohteena jätti mulle upeita elämyksiä, henkeäsalpaavia maisemia sekä uutta näkökulmaa tulevaan.

Madeira on mahdollisuus viettää lomaa hyvin laidasta laitaan. Jos kaipaa aktiviteettejä, niitä löytyy niin merestä, maalta kuin ilmasta. 

Tai välillä mahdollisuuden kuljeskella rauhallisessa pikkukaupungissa nauttien viehättävistä kahviloista, kujista ja pienistä putiikeista.

Alla 580metrin pudotus

Hetki ennen kun tuo heittää vettä miun päälle!