Viikinkijuoksut

Pitihän se sitten tähänkin osallistua. Tough Viking 2016.
Ei ehkä muuten olisi tullut lähdettyä mutta viime marraskuussa kaverini Helsingistä keräsi porukkaa ja kutsui mukaan. Olin heti että tottakai jee jee!
Poikaystävän pyysin myöhemmin mukaan, eli yhessä mentiin. Meidän tiimi oli viimehetkellä hieman kutistunut, eli meitä oli viis. Mä ja pojat. 

Kun kisapäivä alkoi lähestymään, aloin vähän jännittää mutta edeltävänä päivänä olin saanut jännityksen käännettyä innostukseen.
Lähinnä vesiesteet kauhistuttivat, että miten niistä selviän kun pinnan alle en oikein uskalla mennä. Saatika vauhdilla.
Tiesin, että pahin esteeni tulisi olemaan Super Slide vesiliukumäki. Fyysiset esteet eivät aiheuttaneet mitään ahdistuksia mutta toi tulisi olemaan henkisesti vaikeaa mulle. 
Asiaa tietty helpotti se, että kaikki esteet olivat mahdollista ohittaa suorittamalla rangaistuksen, tällä kertaa se oli 20 burbee hyppyä.

Rata oli kymmenen kilsaa pitkä ja matkalla oli 25 estettä. Ensimmäisenä vastassa oli lähdön jälkeen amerikkalaisen jalkapallon pelaajia. Tätä vähän jänskäsin jos saisin osumaa mutta vissiin selvisin vain pienellä töytäisyllä.
Tämän jälkeen pian otettiin luulot pois kun piti hypätä jäävesialtaaseen jossa alitettiin rima. Siinä jo jouduin vahingossa veden alle, joten melkonen shokki se mulle oli. Kylmyys ei haitannut tälläistä avantouimaria ollenkaan :D 

Tämän jälkeen oli useita "helppoja" esteitä. Dippikävelyssä tipahdin viime metrillä, jolloin suoritin ekat burpeet.
Korkeissa esteissä tietty tälläistä miniä piti jeesata pukkaamalla ylös.
Viime hetkille asti yritin psyykata itseäni tulevasta vesiliukumäestä.. mutta turhaan..
Kun näin sen olin heti etten pysty siihen ja suoraan painuin tekemään burpeita. 
Mutta.
Kun pojat sieltä vedestä tulivat ne olivat ihan innoissaan kuinka siistiä se oli! Sitten alkoi kauhea vääntö että munkin pitää mennä.
No suostuin lopulta kapuamaan sinne ylös. Ylhäällä melkein itkua vääntäen taistelin mieltäni vastaan. Sitten uskaltauduin istumaan reunalle. Siinäkin vietin ainakin viisi minsaa. 
Olin niin otettu pojista kun ne eivät yhtään painostaneet vaan antoivat mun rauhassa miettiä. Ja ne vielä kävi tekee sen kaks kertaa.
Ja lopulta mä tein sen. Ja se oli niin siistii! Siis se tunne mikä sen jälkeen oli. Mä ylitin itseni ja suoritin henkisesti pahimman esteen mikä mulle oli.
Tuntui niin hyvältä. Jopa tuntemattomat kisaajat kävivät heittämässä yläfemmaa mulle kun pystyin siihen. Jee!
Loppumatka sujuikin huippufiilareissa. Tosin kaksi rangaistusta jouduin vielä tekemään. Monkey barista ja rampista. 
Lopulta maaliin viimeisen esteen jäljiltä missä palomiehet ruiskuttivat vettä niskaan. Saipahan loppuhuuhtelut.

Vaatteiden vaihdon jälkeen suunnattiin tiimin kanssa syömään kisaburgerit O´Learys ravintolaan. Niin maistui hyvältä. Ja sain oluenkin erityispalkintona liukumäestä :D
Ensi vuonna ihan pakko mennä uudestaan, oli tää niin hauskaa!

WNB Vikings