Yö laavulla

Näköjään pääpaino blogissani on tällä hetkellä retkeilyjutut mutta olen vain niin hurahtanut ulkona nukkumiseen että voisin jatkuvasti olla metsissä haahuilemassa yön yli.
Ja sama jatkunee vielä kun tulevana viikonloppuna lähdetään yhdessä retkeilemään ja ensi viikolla lähdenkin Lappiin - retkeilemään.

Viime viikonloppuna tosiaan halusin uhmata luonnonvoimia ja lähteä yöksi laavulle, tosin eipä siellä metsän keskellä myrskypuhurit juuri tuntuneet ja pahimmat vesisateetkin lakkasivat iltaan mennessä.
Yksin minun ei tarvinnutkaan lähteä, vaan sattumalta huomasin Outdoor siskojen facebook-ryhmässä, että eräs tyttö oli myös lähdössä samoille suunnille viikonloppuna.
Kun vielä viestittelyn jälkeen huomasimme, että meillä on täysin samat suunnitelmat, eli tallustaa illalla kuusi kilometriä laavupaikalle ja aamulla samaa reittiä takaisin, oli yhteinen retkipäätös lyöty lukkoon. 

Vaikka emme tunteneet toisiamme, oli meillä silti tosi hauskaa ja juteltavaa riitti. Lisäksi olo oli myös turvallisempi kun oli joku toinen matkassa mukana.
Tosin iltaan mennessä laavukin täyttyi muista retkeilijöistä.
Mullahan oli nimenomaan tarkoitus päästä yöpymään juuri laavulle, koska halusin paikata parin vuoden takaiset huonot muistot kylmästä ja kovasta laavuyöstä 😄 Nyt kun löytyy hyvä makuupussi sekä alusta, en voisi paremmin nukkuakaan.
Eli onnistunut yö jälleen! 

Nukkumisessa ulkona minua viehättää nimenomaan se tunne kun hengittää raikasta ulkoilmaa ja kenties tuntee ilman viileyden mutta on silti lämpimässä makuupussin suojassa. 
Haluaisin vielä oppia nukkumaan ilman korvatulppia ulkona, mutta sitä en ole vielä kokeillut, herkkäuninen kun olen.


Lähdimme Kurjenrahkan kansallispuistoon yötä viettämään Töykkälän laavulle. Reittihän on olevinaan suljettu huonojen pitkospuiden takia mutta eivät ne niin huonot kuitenkaan ole, etteikö kulkemaan pystyisi. Otin silti varuilta kumpparit mutta niitäkään ei olisi tarvittu. Näköjään kuuman ja kuivan kesän jäljiltä ovat suoalueet täysin kuivuneet.

Eväänä mulla oli illaksi lihapiirakoita ja suklaata ja aamuksi kokeilin jotain uutta itselleni mutta siis todella perinteistä. Tein leivän päälle paistettuja munia ja pekonia. Nams!
Melko pian aamiaisen jälkeen läksimmekin kulkemaan takaisin kohti parkkialuetta.
Sovimme uuden retkikaverini kanssa joskus toistekin lähtevämme uusiin seikkailuihin. Kivaa :)

Superhyvä tuomaan tunnelma valoa iltaan!

Pekonit paistumassa

Töykkälän laavu