Hirvijahdissa

Olimme Eräkoulun kanssa viime viikonloppuna hirvijahdissa Toivakassa, lähellä Jyväskylää.

Tämä viikonloppu oli mulle yksi odotetuimmista kursseista, mitä eräkoulussa onkaan. Kenties syystä, että metsästys on hieman salaperäistä puuhaa tälläiselle ulkopuoliselle, ja saatika kuinka vaikea on päästä metsästysporukoihin, ilman suhteita tai maanomistusta. Todella vaikeaa.

Onneksi asialle aiotaan hiljalleen tehdä jotain, sillä useampikin seura alkaa "ukkoontumaan". 

Tätini mies on tosin metsästäjä, ja asuvatkin vielä samassa kylässä. Ehkä pitäisi vaan rohkeasti mennä mukaan.

Sillä minäkin mieluusti haluaisin oppia metsästyksen salat, mutta oppitytöksi on vaikea päästä.

Kenties hyvä askel olisi aloittaa ampumaharrastus, joten sitä kautta saisi aseenkäytön oppia. Metsästystutkinto suoritetaan koulun kautta ensi kesänä, mikäli sikäli on siis asiasta kiinnostunut.

Mutta tämä viikonloppu antoi kuitenkin paljon uutta tietoa metsästämisestä, ja erityisesti siis hirvi. Itseäni en ehkä näkisi ihan heti hirviä kaatamassa, mutta pienriistan metsästys kyllä kiinnostaisi.

Ajomiehen matkassa

Perjantaina iltapäivällä saavuttiin seuran majalle, jossa vietimme yöt. Itse päädyin nukkumaan meidän autossa, koska olin jo kesällä leikitellyt ajatuksen kanssa, miten sujuisi nukkuminen Subarussa. Ja hyvinhän tuo sujui! Laitoin takapenkin kumoon, ja rakensin sinne viihtyisän pesän. Makuualustan, lampaantaljan sekä villapeiton makuupussin kaveriksi. Tunnelmavalot valaisivat kivasti. 

Sain olla siellä rauhassa, mitä aina niin kaipaankin näillä ryhmäpäivillä.

Sinä iltana meille tuli seurasta pari tyyppiä kertomaan yleisiä asioita metsästyksestä, sekä viikonlopusta. Savustimme myös kalaa pihalla, evääksi metsästäjille, kun tarjoilimme heille kaffet ja sämpylät. 

Lauantai aamusta alkoi sitten tositoimet. Aamuseiskalta oli kokoontuminen urheilukentällä, jossa meidät laitettiin metsästäjien matkaan. 

Itse aloitin ajomiehen, eli koirallisen metsästäjän matkassa. 

Ajoimme paikalle, koira päästettiin irti, ja sen liikkeitä seurasimme puhelimen kautta sovelluksella.

Samalta ruudulta näkyi myös kaikkien muiden olinpaikat sekä koirat. Myös koirien haukkumäärät näkyivät, ja niistä pystyi sitten päättelemään onko sillä hirvi haukunnassa.

Siellä olivat kalat savustumassa

Meillä oli tämä aamupäivä rauhallinen. Juurikaan ei tilanteita sattunut. Mutta oli todella mielenkiintoista esittää kaikenmaailman kysymyksiä, ja hyvin sain niihin vastauksiakin. 

Oli niin mukavaa, mitenkä hyvin kaikki metsästäjät ottivat meidät vastaan. 

Päivän kulku meni suurinpiirtein parin tunnin jaksoissa, joiden välissä käytiin aina nuotiopaikalla evästelemässä, eli paistamassa makkaraa.

Loppupäivän vietin passissa erään vanhan herran kanssa, ja itseasiassa tykästyin passissa olemiseen, vaikka muutoin olenkin niin liikkuvaa sorttia. Mutta oli ihana istuskella hiljaa ja odottaa jännityksellä, tapahtuuko mitään.

Ja meillähän tapahtui! 

Tosin tämä vanha herra oli niin huonokuuloinen, että hän ei havainnut hirviä, kun ne saapuivat ihan meidän taakse 10 metrin päähän!

Tosiaan, itse jo huomasin hyvissä ajoin kun alkoi kuulumaan rasahduksia, että tuolta ne nyt tulevat, ja yritin kuiskia metsästäjälle, mutta hän istui selin, joten en tiennyt mitä olisin voinut tehdä 😄 

Ja totta tosiaan, siihen ne tulivat möllöttämään ihan viereen. Mutta ampumiselta ne nyt jokatapauksessa olisivat välttyneet, kun kerran tulivat odottamattomasta suunnasta, jossa oli toinen kaveri passissa. 

Mutta mieletön kokemus mulle!

Siitä kun päivä päättyi, ja palasimme majalle, oli toinen porukka saanut kaksi hirveä kaadettua. 

Illaksi yksi metsästäjä valmistikin meille kodassa sisäelimiä illalliseksi. Pääsimme siis maistelemaan sydäntä, maksaa sekä munuaisia.

Minä lämmitin saunan melkein heti, jotta ehteisin ennen pimeää käydä myös lammella pulahtamassa. 

Sen suhteen otinkin ilon irti koko viikonlopusta, sillä kävin uimassa myös joka aamu sekä vielä ennen kotiin lähtöä.

Sunnuntaina vaihdoimme porukkaa, ja metsää. Tässä metsässä kuulemma olikin paremmat apajat, ja eikä siinä kauaa mennytkään kun ajomies oli kaatanut hirven koirahaukusta.

Itse olin ollut passissa, mutta kaadon kuultuamme, läksimme paikalle.

Iso sonnihirvi oli kyseessä, ja nyt saimme nähdä miten suolistus tapahtuu.

Ei tuntunut pahalta katsoa, ehkä sitä vain ymmärtää, että metsästys ylipäätään on sellainen asia, joka täytyy tehdä monen syyn takia. 

Arvostukseni metsästäjiin nousikin roimasti viikonlopun aikana. Varsinkin olin otettu, miten kunnioittavasti tämä porukka suhtautui luontoon ja sen asukkeihin. 

Tämän jälkeen oli meillä kokoontuminen jälleen nuotiolla, ja koska osalla opiskelijoista oli kiire junaan, päätimme meidän osalta viikonlopun siihen. 

Itse olisin halunnut vielä mieluusti jatkaa metsällä oloa, mutta toivottavasti siihen tulee vielä uusia mahdollisuuksia. 

Alkuun kyllä koin hieman ristiriitaisiakin fiiliksiä metsästyksestä, mutta toisen päivän porukan ansiosta, aloin näkemään asian eri valossa.

Hieno viikonloppu :)

Viihtyisä retkiauto :)

Kauden aloitus

Passissa

Kaatunut sonni

Suolistus

Erätoverit