Nyt on takana miun ensimmäinen omatoiminen hiihtoreissu. Matkaan lähtö tosin viivästyi Sisun kipeän tassun takia, joten itse vaellus jäi kolmen yön reissuksi kun päätin lopulta vielä viettää vikana päivänä "hemmotteluillan", joten suuntasin viimeiseksi yöksi mökkiin Taivalkoskelle, jossa nautin myös saunan lämmöstä ja hyisestä avannosta. Mutta se oli ihana päätös minilomalle.
Mua ressasi lähtö tosi paljon, kun siinä oli kaikenlaista. Mutta ajomatkat ja reissu sujui tosi hyvin, joten siitä innostuneena aion varmasti lähteä vielä uudestaankin. Ihastuin myös Syötteeseen muutenkin, kun vikana päivänä menin vielä laduille ihan perussuksilla hiihtämään. Tuntui niin kevyeltä ahkion vedon jälkeen 😄
11 tuntia mulla kesti ajomatka, kun köröttelin hissukseen vaikka taukoja en juuri pitänyt kuin pakolliset tankkaus ja wessakäynnit. Illalla Oulusta eteenpäin myös ajokeli oli huono, kun taivaalta satoi alijäähtynyttä vettä. Tämä teki myös sen, että lumi muuttui pinnalta jäiseksi ja se piti kovaa rapinaa kun suksilla eteni. Alunperin minun piti jättää auto luontokeskukselle, josta olisin hiihtänyt hiljalleen kohti Isoniemen varaustupaa, jonka olin varannut uudenvuoden yöksi. Mutta koska olin päivistä jäljestä, suuntasin autolla suoraan lähelle tupaa ja hiihtelin siellä lähistöllä sitten.
Tulopäivän iltana kun kello oli kahdeksan ja pitkä automatka takana, tuntui järjettömältä hiihtää pimeään metsään telttaan nukkumaan, mutta yllättävän reippaasti ja hyvällä mielin siellä kuitenkin touhusin menemään. Sain jopa nukuttua yöt hyvin. Ainut minkä ehkä raskas ajo teki oli se, että ruoka ei maistunut oikein metsässä. Olin myös tyytyväinen, että aikatauluni olivat menneet pieleen, sillä se olisi ollut ehkä liian rankka reissu hiihtää luontokeskukselta tänne (ja takaisin), kun reittejä ei vielä oltu ajettu ja mulla oli iso ja painava vanha armeijan jäämistöpulkka vedettävänä. Kuvasin myös retkeltä filmejä, mikä vie aikaa erityisesti kun oot suksilla ja pulkalla. Eikä päivänvaloakaan ole kuin nimeksi.
Ekan yön siis olin lähellä auton parkkia ja toiseksi yöksi haaveilin hiihtäväni Peuronlammen laavulle, mutta kohtasin niin ison ojan enkä millään löytänyt ylitys mahdollisuutta (ahkiolle), joten luovutin haaveeni. Sen yön siis nukuin myös teltassa kuusten alla. Pakkasta taisi olla enimmillään kahdeksan astetta, joten ei kovin kylmää mutta kyllähän sitä aina varpaat ja sormet jäätyvät kun ulkona olet 24/7. Pilvistä sekä loppua kohden lumisateista olivat kelit tällä kertaa.
Huikea fiilis oli olla lumimetsässä jälleen itekseen. Pulkka kulki hyvin vaikka oli iso kuin mikä ja hiihtelin umpisessa puita kierrellen. Tosin se vyö oli niin iso, että valui jos mulla ei ollut paksua takkia välissä. Muita kulkijoita en nähnyt, mutta olinhan Syötteen takamaastoissa metsätien varrella. Uudenvuoden aattona hiihdin tietä pitkin tuvalle, mutta loppumatkan sai suunnistaa metsässä. Kuljin joidenkin vanhoja jälkiä pitkin, jotka olivat olleet tuvalla pari päivää sitten. Heidän reittinsä meni täysin pöpelikössä, ja oli kyllä työn ja tuskan takana vetää pulkkaa siellä perässä. Mutta lopulta selvisin perille. Myöhemmin kävin tutkimassa parempaa reittiä ja menihän sieltä ihan suht sujuva, joten paluu oli huomattavasti kevyempi.
 |
| Toka telttayö |
 |
| Ensimmäinen aamu |
Isoniemen tupa oli ihastuttava pihapiireineen ja oli mukavaa olla siellä "piilossa" uudenvuoden hälinää. Ilta meni tupaa lämmittäessä sekä uudenvuoden herkkuja syöden eli niitä nakkeja ja röstiperunoita. Tosin melko runsaan lumisateen vuoksi, alkoi jännittämään pääsenkö ollenkaan seuraavana päivänä metsästä pois, nimittäin tietä aurataan harvemmin ja jo saapuminen pikku micralla sai sydämentykytyksiä aikaan. Ja niinhän siinä kävi uudenvuodenpäivänä, että jumiin jäin 😄 Oli mulla tietysti lumilapio mukana ja sen avulla pääsinkin taas ehkä metrin eteenpäin mutta tie oli melko aukea mihin jäin jumiin, joten lumi oli kinostunut. Mutta en ehtinyt olla kuin pari minuuttia epätoivoinen kun yllättäen traktori tuli auran kanssa paikalle! Ystävällinen kuski pelasti minut pulasta ja pääsin jatkamaan matkaa. Huh, en kuitenkaan hätäillyt, sillä olihan mulla kaikki selviytymistarpeet matkassa :)
 |
| Isoniemen varaustupa |
Sieltä suuntasin takaisin sivistyksen pariin, vaihdoin tunturisukset pertsoihin ja läksin reppu selässä laduille. Latua oltiin tehty vain Ahmatuvalle ja takaisin, siispä hiihdin sinne syömään eväitä. Ja oli kyllä taivaallisen tuntuista ja niin kaunista kun lumi oli satanut myös puihin. Ja se sininen hetki ennen pimeää.. Niin kaunista 💙 Aloin tosissaan pohtimaan kuinka huomattavan paljon rennompaa on hiihtää vain laduilla, kevyt reppu selässä.. Seuraavaksi haluaisinkin vaan ottaa vaikka mökin ja hiihtää sieltä käsin ja vain nauttia talvesta. Ahkio, telttailu, vesien teko.. Onhan se raskasta hommaa. Mullehan tuli jo viime talven ahkioreissuilta ristiriitaiset fiilikset, kun jotenkaan en vaan ole ihastunut siihen pulkan vetämiseen. Ja silloin päätinkin, että mun pitää tehdä myös yksinään pulkkareissu, niin tiiän tuleeko se silti. Mutta ehkä en vaan pidä tälläisestä "hc" talviretkeilystä eikä siinä mitään pahaa ole. Lunta ja hiihtoa rakastan ylikaiken mutta sitten kun se muuttuu työteliääksi, siitä katoaa ilo. Annan silti vielä mahdollisuuden ja ihan hyvillä mielin odotan eräkoulun viikon talvivaellusta maaliskuussa. Vaikka odotukset eivät olekaan korkeat 😄
 |
| Isoniemen tuvalta |
Illalla tosiaan ajelin Taivalkoskelle ja menin yöpymään pienelle Susiraja Camp leirintäalueen mökille. Olin myös varannut saunavuoron illaksi ja ai kun teki nannaa olla löylyissä ja saunakin oli vielä niin sympaattisen retro. Myös avanto oli soma sydämen muotoinen :) Saunan jälkeen höpöttelin hetken paikan omistajan Tiian kanssa sekä aivan ihana yllätys oli kun Markun vanhemmat tulivat moikkaamaan minua tuonne. Tuntuikin niin oudolta olla Taivalkoskella ilman että näkisi heitä.
Nukuin makoisat yöunet pikkumökissäni ja aamulla kävin aikaisin vielä hiihtämässä ennen kotiin lähtöä. Ajelin Kajaanin ja Kuopion kautta, sillä kaikesta ahkion positiivisesta toimivuudesta huolimatta, päädyin myymään sen pois, koska en minä sillä tosi retkille lähtisi ja saan tunturikerhon kautta vuokrattua huokeasti ahkion tarvittaessa. Kajaanista löysin sille ostajan ja sain saman hinnan vieläpä, millä itse sen syksyllä ostin. Enhän ollut käyttänytkään sitä kuin tämän yhden kerran.
Kotona olin seitsemän jäljiltä ja kotiin oli jälleen ihana palata. Nyt on täällä meilläkin ollut mukavaa pakkaskeliä muutaman päivän ja lupasi se luntakin kunnolla, joten kukaties ensi viikolla päästään ihan kotoa käsin pitkästä aikaa suksille :)
 |
| Syötteen laduilta |
 |
| Uudenvuoden aatto |
 |
| Susiraja Camp |
 |
| 1.1.2021 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti