Levoton sielu

Joo, sellanen mä vähän oon.. Vaikka kuinka yritän rauhoittaa ja pitämään itseäni aloillaan, en sitten millään onnistu. Melko aaltoilevaa tämä tuntuu tosin olevan. Ehkä riippuu mitä on meneillään elämässä parhaillaan. Toisinaan pystyn keskittymään vain yhteenkin asiaan.
Mutta aina on päästävä johonkin, on oltava suunnitelmia. Ei vain pysty olemaan.
Jotain vain puuttuu. Jotain mikä saisi pysähtymään ja poistamaan tämän tunteen.

Ei tämä pelkästään huono asia ole. Näen ja koen ainakin paljon. Se pitää mielen ja elämän virkeänä. Jännä vain kun ei osaa tätä piirrettä elää tasapainoisemmin. Ajan itseni aivan ahtaalle ja kun vihdoin on aika hengähtää, pysähdyn sekunniksi ja matka jatkuu ilman päämäärää. 
Haaveissa on lähteä pidemmälle reissulle kiertämään maailmalle. Tuntuu kuin pitäisi etsiä se jokin mikä lopettaisi levottomuuden. Toivoisin saavani vastauksen sille jollekin mitä haen.

Tietty, kuka sanoo että se pitää etsiä maailmalta. Tai ylipäätään etsiä. Jonain päivänä saatan tuntea levollisuuden itsessäni siitä huolimatta että aloilleni en silti pysähdy. Kaikellehan on tarkoituksensa.