Vajosuon vaellus

Viikonloppu vietettiin metsässä seikkaillen ja vihdoin elämäni ensimmäinen yön yli vaellus on takana. Täytyy myöntää että vähän jännitti jaksanko kulkea noin 30 kilometrin reitin, vaikka kunto on hyvä ja muutenkin kävelen todella paljon mutta eihän sitä tiiä kun ei ole aiemmin vastaavaa tehnyt. Ja vielä rinkka selässä.
Mutta turhaan jännitin, hyvin jaksoin. Tietty jaloissa tuntui varsinkin seuraavana päivänä mutta fiilis mitä mahtavin!
Varmaan vaikutti sekin, kun nautin metsässä samoilusta niin paljon, että jo sen voimalla tuntui kuin voisi kävellä maailman ääriin. 

Kertaakaan ei tullut harmitusta, ainoastaan yöllä ja ylipäätään yöpyminen laavulla aiheutti pientä (turhaa) pelon tunteita koska mielikuvitus alkoi laukkaamaan ja kesti saada unen päästä kiinni. Nukun tosin aina huonosti uusissa ympyröissä, seuraavaksi menee varmasti paremmin. Vähän viluttikin kun en ollut sinut makuupussini kanssa, en siis uskaltanut sulkea sitä kunnolla jotta vaaran uhatessa pääsen nopeesti karkuun :D

Lähdettiin vaellukselle Pukkipalon parkkikselta kohti Rantapihaa ja siitä Savojärven reunalta pitkin Kurjenrahkaan. Siellä vastaan tuli yllätys, että reitti onkin suljettu huonokuntoisten pitkospuiden takia. 
No, mentiin silti etiäpäin. Jos kerran sitä varten tänne tultiin niin ei sitä takaisin käännytä. Ja hyvinhän sieltä oikeesti pääsi kulkemaan. Paikoitellen oli joo melko surkeet pitkospuut mutta ainakin kuivalla kelillä hyvin pääsee. No problem!

Huii mitä killui puussa!

Siinä kolmen tunnin matkanteon paikkeilla pidettiin ruokatauko. Markku taas loihti trangialla hyvät sapuskat. Mulla oli perinteistä reissuevästä mukana eli itsetehtyä omenapiirakkaa. Sen voimin on ennenkin reissuista selvitty. 
Ruokatauon jälkeen matka jatkui. Muita vaeltajia reitillä ei näkynyt, liekö syynä ollut varoituskyltit.
Maisemat vaihtelivat metsästä suoalueisiin, välillä kuljettiin ihan hiekka- ja metsäteitäkin.

Reitti oli ehkä vähän turhan huonosti merkitty, välillä joutui hieman etsimään ja arvaamaan kulkua.

Viimein illansuussa 18 kilometrin jälkeen saavuttiin laavulle, jossa yövyttiin. Nuotion tekoon (ei muuten ollut halkoja) ja makkaran paistoon iltapalaksi. Riippumattokin oli ripustettu mutta Markku nukkui kuitenkin laavussa ettei mun tarvinnut yksinään olla.
Tosiaan, yö oli aika viilee ja huonosti nukuttu ainakin mun osalta mutta ihan parhautta aamulla herätä metsässä, auringonpaisteeseen. 

18 kilometrin jälkeen nää oltiin niin ansaittu

Noin kolme tuntia oli vaeltamista jäljellä toiseen päivään. Vaaroja tuli senverran eteen, että kyykäärme nähtiin, olin melkein astua sen päälle sekä metso juoksutti meitä sata metriä ennen parkkipaikkaa. Se oli hurjaa :D
Niin hyvän fiiliksen sain tästä yön yli vaelluksesta, että ehdottomasti uudelleen!