sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Ulkoilmaelämää

Hyvin huomaa, kun kesä ja sen tuoma valoisuus ennenkaikkea, vaikuttaa siihen kuinka paljon sisätiloissa viettää aikaa. Eli ei juuri ollenkaan. 
Nyt olen vielä "muuttanut" piilopirttiini viettämään yöt. Siellä on kohtuuviileä, verrattuna meidän taloon, jossa lämpötila on 30 asteessa! Ja ei, meillä ei ole vieläkään mitään viilennyslaitteita, edes sellaista pientä tuuletinta 😄 Sisua ollaan viilennetty märällä pyyhkeellä, eilen sillä jo alkoi näkyä hieman uupumusta ja pahoinvointia helteiden takia. 
Mutta tänään tulikin sateet ja selvästi lämpötilat laski, niin on koirulikin jälleen oma itsensä. 

Onneksi ei sentään liikoja laskenut lämpötila, vaan sateista huolimatta ulkona tuntuu vielä kesäiseltä. Veikkaanpa että tänä vuonna metsät ovat pullollaan mustikkaa sekä viljelijöille tulee kerrankin hyvä satovuosi. Toivotaan ainakin näin.
Meilläkin on lähtenyt todella hyvin kasvimaa kasvuun, toisin kuin viime vuonna. Myös nurmikkoa saa ajaa sitä mukaan, kun edellinen alue on leikattu, saapi taas aloittaa uudestaan. 
Voi kunpa olisi lampaita, niin saisivat ne laiduntaa meidän ruohoheinikkö tontilla ilomielin. 

Riivi nautiskelee lämpöisestä kesästä

Näiden superhelteiden aikana ei kuitenkaan liikoja olla suoritettu, vaan myös otettu rennosti. Itselläni on "aikataulu", että arki-illat puuhailen kotona, kuten justiinsa nurmikon leikkuu, ikkunoiden pesua, klapien kantoa jne.., ja viikonloput pyhitän kesän riennoille eli luontoretkille sekä riippumatossa loikoiluun 😄

Eilen osallistuin "joogaa&maalausta" kurssille, jonka jälkeen jäin vielä uimaan ja saunomaan hetkeksi lempparipaikkaani, eli Kurjenrahkan kansallispuistossa sijaitsevaan kesäsaunaan. 
Rentouttavaa oli joogailla taivasalla, mutta maalausinspiraatiota ei sitten tullut millään. Lopulta keksin kokeilla hiiltä, ja aloin piirtää puiden tuomia varjoja maalausarkkiin, joten sain sentään jotain aikaiseksi.

Alkuviikosta vihdoin korkkasin myös suunnistuksessa tämän kauden! Otin jälleen suunnitelmaksi edetä maltilla, jossa onnistuinkin yllättävän hyvin ja pysyin kartalla pitkistä rastiväleistä huolimatta. Aikakin meni näemmä hyvin, sillä sijoitukseni oli kuitenkin 15/40. Huomenna ajattelin lähteä taas rasteille. 

Kalalla ollaan yhdessä käyty, Markku myös innostuneena enemmänkin. Vielä ei ole kala koukkuun tarttunut, mutta päätin etten luovuta, vaan aion käydä niin kauan kunnes saan kokea, miltä tuntuu kun kala tarttuu :) 

Retkillä oon myös ollut taas pariin otteeseen, sitten viime kirjoituksen, mutta niistäpä rustailen taas omat tarinat vielä.
Tänään ohjelmassa onkin ristiäiset, kun veljeni poika kastetaan. Minä olen myös yksi kummi, tosin vain sellainen "haltiakummi", kun en kirkkoon enää kuulu. Mutta kiva silti edes näin. 
Kalalla Loimaalla
Viikkorastit
Loikoilua kotona
Kesäaamut <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti