sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Pohdintoja pohjoisen elämästä

Ei ole varmastikaan epäselvää kenellekään, että olen menettänyt sydämeni pohjoiseen, Lappiin. Syynä lienee luonto, hiljaisuus ja se, että on tilaa olla. Haluan, että näen ja kuulen mahdollisimman vähän mitään ihmisen tekemää. Täällä etelässä on enää harvoja paikkoja, missä tälläiseen olisi mahdollisuus. 
Lapissa on taas runsaastikin ns. koskematonta aluetta. Siellä mieli lepää, on hyvä olla ja helppoa hengittää. 

On meillä täällä maalla myös hyvä asua. On rauhallista. 
Olen huomannut, että pidän enemmän meidän talon sijainnin toisesta puolesta, kuin toisesta. Liikunkin huomattavasti enemmän sillä toisella puolen. Ja miksi? Koska, se toinen puoli on lähes autioitunut. Siellä on yleensä hyvin hiljaista ja saa rauhassa kulkea. Kun taas talon toisella puoleen, on meillä näköyhteyskin muutamaan asumukseen. Harvaan, mutta silti. 
Jos tarkkoja ollaan, tämänkin koen "häiritseväksi". Mutta voin kyllä elää asian kanssa. Pääasia, että on mahdollisuus päästä kuitenkin helposti sille hiljaisemmalle alueelle. Koska tarvitsen sitä.


Aloin pohtimaan erilaisia mahdollisia vaihtoehtoja, jos mietitään pohjoiseen muuttamista.
Näillä puhein, mitä olemme Markun kanssa asiaa miettineet, voisimme muuttaa pysyvästi Lappiin aikaisintaan kolmen vuoden päästä. Tällöin Markku työn puolestaan voisi irtaantua nykyisestä ja etsiä työtä pohjoisesta. 
Todennäköinen sijainti vakituiselle asumiselle olisi lähellä Rovaniemeä, jossa kuitenkin suurimmat mahdollisuudet työllistymiselle. 
Mutta entä jos emme saisi taloamme myytyä täältä etelästä? Tällöin emme tietenkään voisi ostaa pohjoisesta uutta kotia.

Mutta vaihtoehtoja toki on. 
Minä, joka siis enemmän siitä Lapissa asumisesta haikailen, ja jonka haluan jossain vaiheessa, ainakin jollain tapaa toteuttaa, pohdin eri mahdollisuuksia itselleni.
Ensinnäkin, sesonkityöskentely. Asua väliaikaisesti pohjoisessa muutamia kuukausia tehden sesonkitöitä. 
Helppo ratkaisu. Ainut, että tulotaso laskee reippaasti, jos ja kun vaihtaa vakityön sesonkitöihin. Mutta kenties elämänlaatu paranee vaihtelevasta työstä sekä pohjoisen tunnelmasta ja pitkistä vapaista sesonkien välillä..?

Toinen vaihtoehto. Pitää vakityön täällä, mutta käydä (työskentelemässä) pohjoisessa pienempiä jaksoja vaikka pariin kertaan vuodessa. 
Pieniä irtiottoja arjen oravanpyörään. 
Tai jos varaa on, voisi vain viettää vuodessa enemmän aikaa Lapissa mökkeillen ja vaeltaen. Tosin tässä ei tulisi sellaista kunnon asumisen fiilistä, vaan enemmänkin lomailufiilistä. 

Kolmas vaihtoehto. Vuokrata (tai ostaa) erämökki ja muuttaa sinne vuodeksi. 
Minua nimittäin kiehtoo ihan valtavasti asuminen yksinkertaisissa oloissa. Sellaisissa, missä ei mökkiin tulisi sähköä eikä juoksevaa vettä. 
Olisi vain katto pään päällä, mutta muuten saisi oikeasti nähdä vaivaa elääkseen. 
Tässä elämisen muodossa, saisi palata entisaikoihin, jossa elämä pyörii tuvan lämmittämisen ja ruuan laiton ympärillä. Toisi varmasti kiitollisuutta elämän pieniin asioihin ja antaisi paljon näkökulmaa nykymaailman menoihin. 
Tämä olisi todella suuri irtiotto nykyelämästä. Ja ihan vakavasti harkinnassa, jossain vaiheessa elämää. 
Vaikka asuisimme muutenkin tällöin jo pohjoisessa. Mutta Markku ei jostain syystä halua muuttaa vakituiseen näin askeettiseen majaan.., haluaa kuulemma pitää nykyajan laitteet ja härpäkkeet elämässään ja se suotakoon hälle 😄 Mutta minä haluaisin kokeilla ja elää ainakin yhden Lapin vuodenkierron näin. Toivottavasti toteutuu vielä jonain päivänä. 


Se, miksi näin vahvasti ajan eteenpäin näitä pohjoiseen muuton mietteitä on se, että minä aidosti haluan sinne muuttaa. Enkä halua jättää tekemättä elämässäni sellaisia asioita, jotka tekisivät minut onnelliseksi. 
Olen niin kiitollinen nykyisestä kodistamme, ja siitä että meillä on yhdessä elämä todella hyvää ja me molemmat myös haaveilemme muutosta pohjoiseen. Enkä vain minä. 
Tärkeää on kuitenkin, että käyttää tämän suhteellisen lyhyen ihmisen elämänajan asioihin, joista tulee todella onnelliseksi. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti