Hiljan viemää: Viikonloppu retkellä Laipanmaalla

Viime viikonloppuna oli eräkoulun ensimmäiset retkeilypäivät.
Olimme perjantaista sunnuntaihin vaeltamassa Pirkanmaalla sijaitsevalla Laipanmaan retkeilyalueella.
En ollut kuullutkaan tästä paikasta ennen, joten alue oli täysin uusi tuttavuus, mikä tietysti on aina mukavaa päästä nuuhkimaan uusia polkuja.

Meitä lähti lähes kolmenkymmenen erätoverin joukko, mutta yllättävän "kivuttomasti" kaikki sujui, vaikka näin paljon porukkaa oli.
Toki vauhti ei kovin hääppöinen letkassa ollut, ja siinä olikin ehkä itselleni se kovin paikka yrittää taapertaa hissukseen. Minä kun olen melkoisen reipas kulkija..., ehkä toisinaan vähän liiankin.
Leiripaikoilla porukka myös jakaantui ihan huomaamatta kahtia, joten iltanuotiollakaan ei tungoksesta ollut tietoakaan.

Viikonlopun tarkoitus oli testata varusteita ensi viikolla starttaavalle viikon mittaiselle Muotkatuntureiden vaellukselle. Itsellänikin oli rinkassa painoa 19,5 kiloa, mikä tosin ei tuntunutkaan ollenkaan liian painavalta.
Se, minkä jälleen huomasin oli, että jatkossa en käytä vaelluksilla enää housuja, joissa tarvitsee vyötä. Mulla aina jotenkin ikävästi painaa rinkan lantiovyö, ja kun laitan trikoot jalkaan, missä ei tietenkään ole vyötä, on niin paljon parempi liikkua.
Mutta Muotkalle mulla onkin nyt sitten paremmat housut.

Testailin myös uusia ruokia, ja tein mm. pyttipannua sekä jonkinlaista nuudelicurrytahnasoijasuikalelinssi hässäkkää. Onnistuivat ja kaiken huipuksi minä jopa tykkäsin kokkailla pidemmän kaavan kautta. Yleensähän koitan mennä siitä mistä aita on matalin, mitä tulee vaellusruokiin.. 😄 Paitsi Muotkalle otan vain helppoja ruokia, plus tietty parina iltana teen lättyjä.

Laipanmaalla meille kertyi kilsoja ehkä reilu kaksikymmentä. Kiersimme molemmat ympyräreitit. Lähtöpaikkamme sijaitsi Rajalan kämpällä.
Ensimmäisen illan leiripaikka Pihtilammella oli todella upea.
Yllätyksenä muita retkeilijöitä ei näkynyt minään päivänä, joten ilmeisesti alue on rauhallinen ja ei niin suuren kansan tietoisuudessa.
Kuitenkin viikonloppuna vietettiin myös Nuku yö ulkona-kampanjaa.

Olin ottanut mukaani "kesätelttani", joten vietin molemmat yöt ihan vesistön vieressä tähtitaivaan alla. Kannoin mukanani myös pienet sisustusvalot, ja sainkin kateellisia huokailuja tunnelmallisesta teltasta.
Näin syksyn hämärässä onkin mukava fiilistellä, ja itseasiassa tuollaiset pienet valot ovat myös kätevät kun lukee kirjaa ennen nukkumista.

Lauantai aamulla kävin aamu-uinnilla lammessa, kun lähes kaikki muut olivat vielä unessa. Vielä tarkenee, vaikka saahan siinä tarkkana jo olla, ettei vilusta itseään.
Tosin, nyt on ollut harvinaisen lämmintä vaikka ollaan jo syyskuussa :)

Päivän ohjelmana oli osalle suunnistusnäytöt. Itse kun olin jo sen suorittanut, sainkin vaan sitten hengailla monta tuntia lounaspaikalla, jonka pidimme Iso-Laipalla.
Sää suosi koko viikonlopun, perjantaina pienistä sateista huolimatta, oli todella kuuma ja kostea keli. Hirvikärpäsiä oli toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Itse taisin pari sellaista löytää hiuksistani viikonlopun aikana.

Toinen leiripaikkamme sijaitsi Elamonjärvellä. Tämä olikin hieman erikoinen, koska läheisyydessä oli runsaasti mökkiläisiä mökeillään. Ja koska sinä iltana juhlittiin Venetsialaisia, se myös näkyi, ja kuului. Saimme vielä myöhään illalla "nauttia" ilotulitteiden ja musiikin raikunasta muuten niin rauhallisessa Etelä-Suomen suurimmalla "erämaa-alueella".

Sen verran tämä isossa ryhmässä vaeltaminen kuormittaa itseäni, että huomaan hakeutuvani ajoissa telttaani lepäilemään ja olemaan omissa oloissani. Minussa ei vain yksinkertaisesti riitä energia enää olemaan ihmisseurassa. Ainakaan kovin isossa.
Olenkin todennut tässä eräopasopintojen alkutaipaleella jo, että tosiaan se perinteinen eräopastouhu, ei tule olemaan minun juttuni. Se on vain liikaa ja liian hälinää. Tai näin ainakin uskon. Mutta pienemmät ryhmät ja rauhallisempi meininki, se on mun juttua.

Sunnuntai aamuna oli jäljellä enää parin tunnin marssi takaisin autoille.
Mulla oli testissä myös vaellussauvat, mutta niistä totesin että vain yksi sauva on mieleinen käyttää. Tuntui, että ne ovat tiellä aina, kun oli molemmissa käsissä. Mutta yksi on hyvä, siitä saa sitten tukea esim. joenylityksissä ja vähän ekstravoimaa jyrkissä maastoissa.
Ennen puoltapäivää olimme jo parkkiksella, joten kotona olin hyvissä ajoin.
Vietimmekin Markun kanssa sunnuntaipäivän katsellen leffaa ja syömällä pitsaa :)

Tämä viikko onkin sitten ollut superkiireinen. Jään lomalle huomisen jälkeen, ja sunnuntaina ajelen koululle ja maanantai aamuna kello kuusi lähdemme sitten minibusseilla kohti Lappia.
Mun on pitänyt tehdä hirveästi töitä, joten oon ollut vasta myöhempää kotona. Kävin myös yhtenä iltana englanninkurssilla, toisen illan (onneksi) peruin. Sisu tuli kipeäksi eilen, joten se on herättänyt huolta ja laittanut stopin kaikelle muulle tekemiselle. Onneksi kuitenkin näyttää nyt siltä, että pikkuinen olisi paranemaan päin.

Jonkin verran olen ehtinyt miettimään pakkailuja vaellukselle sekä ruuat on valmiina.
Vielä tässä on kuitenkin pari päivää aikaa, joten eiköhän siinä sitten ehdi. Ja myös rauhoittumaan, koska lomalle on aina ikävä lähteä ylikierroksilla.
Innoissani odotan eräkoulun vaellusviikkoa, nyt sitten vihdoin ja viimein pääsen kokemaan sen pidemmän vaelluksen.