Ajomatkaa tuonne oli suuntaansa reilu kaksi ja puoli tuntia, eli ei ollenkaan kovin paha. Olin bongannut kyseisestä paikasta tehdyn retkivideon, joka näytti suorastaan maagiselta. Jotenkin osasin odottaakin, että puisto olisi rauhallinen mutta se oli suorastaan taivaallisen rauhallinen. En nähnyt juuri ketään retkeni aikana ja voisin vannoa olevani ainut yöpyjä kyseisenä yönä siellä.
Olin tehnyt alustavaa retkisuunnitelmaa jo kotona. Auton ajoin keskeiselle paikalle Spitaalijärven parkkikselle. Tästä kohdin lähtee kaksi noin kymmenen kilsan ympyrälenkkiä sekä telttailualueelle on lyhyt matka.
Päätin lähteä Kivijatan suuntaan ensimmäisenä. Otin rinkan selkääni, vaikka toki olisin voinut sen jättää autolle kun kerran tuolta palaisin auton ohitse telttapaikalle. Mutta halusin saada samalla "treeniä" myös tuleville pidemmille vaelluksille.
Aurinko paistoi, ilmassa kevyt pikkupakkanen ja maassa jonkin verran lunta. Luonto näyttäytyi uskomattoman kauniilta. Olin aivan häkellyksissä ja olisin voinut itkeä ilosta. Hiljaisuus ja metsä. Ihan parasta!
Välillä kuljin kauniilla metsäpoluilla, välillä pitkoksilla suon poikki. Niin paljon solisevia puroja ja metsälampia. Oli pulppuavia lähteitä ja kirkkaita vesiä.
Saavuin laavulle pitämään kaakaotauon, jonka kylkeen nautin myös korvapuustin. Vieläkään en ollut nähnyt ketään.
Itse nähtävyys eli kivijata, muinaisrantakivikko oli massiivinen lähes kilometrin pituinen! Sen ylitse kulki puinen silta, sillä kivien päällä kulkeminen oli kielletty. En ole ikinä nähnyt noin isoa "pirunpeltoa".
Sain kulumaan tuolla lenkillä nelisen tuntia, sillä kuvailin paljon myös videoita Instagram stooriin. Se luonnollisesti vie hieman enemmän aikaa. Mutta nyt kun olen kuvaillut muutamia videoita, se käy jouhevasti kun tietää mitä tekee enkä koe enää, että se olisi minulta luonnosta pois. Laskin, että noin tunnin käytin videointiin, kun vietin luonnossa 24 tuntia.
Kello oli kuusi, kun saavuin telttailualueelle. Tai nyt paljastan, että oikeasti yövyin viralliselta teltta-alueelta noin viidensadan metrin päässä Spitaalijärven toisella tulistelupaikalla. Totesin, että kun tällä kertaa nukuin yöni riippumatossa (ilman katosta), olisi järven toinen ranta ollut huomattavasti tuulisempi. Yö meinaan oli melko myrskyisä. En tiedä oliko hirveän suuri rike tämä tälläinen, mutta itse en pidä tätä nyt kovin pahana... Varsinkin kun nukuin vielä tosiaan siinä riippumatossa, niin en jättänyt "jälkiä" maahan.
Tein tulet nuotiopaikalle ja ensitöikseen grillasin makkaraa. Juuri ennen pimeää, sain seurakseni kaksi paikallista päiväretkeilijää. Heidän kanssaan tuli rupateltua jonkun aikaa ja sain tosi kivoja vinkkejä alueen nähtävyyksistä. Tänne on ehdottomasti tultava vielä uudestaan!
Heiltä myös (onneksi!!) kuulin, että järvi pitää melkoista paukuntaa pakkasen kiristyessä. Ja sitä se todella teki. Paukunta oli niin kovaa, kuin ukkonen. Jos en olisi tähän osannut varautua, olisin takuulla kerännyt yöllä kimpsut ja kampsut, ja ajannut tuhatta ja sataa kotiin 😄 En ikinä olisi hoksannut, että se on vain järven jää, eikä mitään vaarallista kuten maanjäristys... Huh :)
Iltapalaksi olin päättänyt kokeilla tehdä tortilloja. Ja hyvin onnistui ja hyvältä maistui, mutta jos kotioloissakin niiden syöminen on toisinaan vähän hankalaa, niin eipä se sen helpompaa ulkona ollut. Taidan olla siis vähän ahne täytteiden kanssa.
Kotona olin jo paistanut jauhelihan valmiiksi sekä pakannut salsan ja avokadon. Myös ananaspaloja heitin sekaan.
Iltaruokailun jälkeen kello olikin jo sen verran, että oli aika käpertyä makuupussiin ja riippariin.
Pienet alkulämmittelyt hyppelin, mutta silti alkuun vähän palelsi. Nukahdin kyllä viimein, ja yllättävän mukavasti sain nukuttua. Yöllä oli mahtava kuunnella tuulen huminaa puun latvoissa, ja olla itse suojassa pienessä rinteessä.
Aamulla kun nousin, oli olotila perinteisesti ulkona nukutun yön jälkeen, hyvin onnellinen. On niin ihanaa saada herätä luonnon helmasta. Pakkasta oli ollut kymmenisen astetta mutta aamulla oli lauhtunut, kun lumisadetta enteili.
Mutta koska keli ei enää ollutkaan seuraavana päivänä aurinkoinen, vaan ennemminkin myrskyisä ja lumituiskuinen, en lähtenyt kiertämään sitä toista kympin lenkkiä.
Siispä aamupalan jälkeen pakkasin rinkan, ja lompsin autolle.
Ehdottomasti Lauhanvuori on parhaista kansallispuistoista ja luontokohteista, joissa olen käynyt. Todella monirikas luonto, siistiä ja niin rauhallista.
 |
| Kivijata |
 |
| Lauhanvuoren kansallispuisto |
Loppuun vielä kirjaan mitä pakkasin mukaan tälläiselle lyhyemmälle yön yli retkelle. Viikon vaellusvarusteista olinkin kirjoittanut viime syksynä kun lähdin Muotkalle.
Tälle reissulle otin isoimman rinkkani, koska se on uusi niin haluan mahdollisimman paljon tutustua siihen, jotta varusteiden paikat alkavat muistumaan helposti mieleen.
+Rinkka Ospreyn Xena85
+Talvimakuupussi -11c sekä sisälakana oli mukana
+Lampaantalja (ylellisyystuote, sillä alustaa ei riippumatossa tarvinne..)
+Riippumatto ja siihen alle underquilt
+Trangia ja polttoneste Marinol, tulitikut
+Ruuat, välipalaherkut sekä ruokailuvälineet, puukko
+Termospullo ja Nalgene (vedet kannoin kotoa 2 litraa)
+Tiskiharja, pyyhe, roskapussi
+Lääkkeet, hygienia
+Korjaustarvikkeet, pieni ensiapupakkaus
+Vara-akku puhelimeen, piuha sekä Gimbaali (videokuvamiseen)
+Otsalamppu
+Lisävaatetta (untuvatakki, villahame, varasukat, hanskat)
+Vaellusvaatteet, jalkineet
+Istuinalusta
Lisävaatetta en tosiaan koennut tarvitsevani juurikaan mukaan, kun pystyi katsomaan melko luotettavin mielin sääennusteet. Varasukat on aina hyvä olla mukana päiväretkilläkin, jos sattuu jalat kastumaan. Tarppia eli pressua riippumaton päälle en myöskään ottanut, kun ei luvannut vesisadetta. Parasta onkin kun saapi nukkua suoraan taivasalla 💙
 |
| Riippumatto tarvikkeet |
 |
| Varusteet hujan hajan |
 |
| Aamu <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti