Tänään tein pitkän keikkapäivän Turussa ja sen jälkeen kävin isossa kaupassa ostoksilla. Ei edes perjantai ja kello iltapäivä neljä saanut stressikäppyrää nousuun ruuhkaisassa marketissa.
Sitten muistin siellä kaupassa jonottaessani kassalle, erään syksyisen illan kaksi ja puolivuotta sitten. Sen saman kaupan kassajonossa.
Sen hetken silloin kun tajusin, nyt vihdoin oon onnellinen. Minä. Yksin.
Lähdin kaupasta hymyillen fillaroimaan silloiseen kotiini.
Ja nyt samassa paikassa ajattelin, vitsit, musta tuntuu vieläkin onnellisemmalta.
Hymyillen ajelin kotiin.
Tulin sisälle, laitoin ostokset kaappiin, annoin kissalle ruokaa. Sytytin tulen puuhellaan. Olen vain. Kotona. Me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti