maanantai 13. maaliskuuta 2017

Kokemus se tämäkin

Kerronpa tänne fiiliksistä nielurisaleikkauksesta josta edelleen olen toipumassa. Leikkaus tehtiin viime viikon keskiviikkona Tyksissä ja se oli elämäni ensimmäinen kerta kun minut nukutettiin tai ylipäätään edes olin sairaalassa. Mulle ei ole ikinä sattunut mitään tai muuta sellaista että olisi vaatinut sairaalassa oleilua.
Siksi mua jännitti aika paljon ja olinkin lukenut ja etsinyt tietoa internetin ihmeellisestä maailmasta ja kysellyt kavereilta kokemuksia.

Noh, ei ehkä olisi kannattanut lietsoa itseään turhaan niin paljon, koska olin siinä uskossa että tämä tulee tekemään äärettömän kipeää. Niin kipeää että jopa punnitsin siltä väliltä menenkö edes leikkaukseen.
Tosin lääkärikin sanoi, että olet hyvin kipeä leikkauksen jälkeen. Ettei tule sitten yllätyksenä. 
Joten yllätys olikin suuri, kun nyt voin todeta ettei tämä niin ihmeellistä ollut ja olen huomattavasti pahempaakin kurkkukipua kokenut. 
Eli tämä on yksilöllistä. 
Plus olen onnekas kun muhun tehoavat lääkkeet hyvin, tosin sitä voi ajatella niin hyvässä kuin pahassa.

Keskiviikkona aamupäivällä Markku heitti mut sairaalan ovelle. Oli jännä fiilis kun yleensä sairaalaan mennään kipeänä ja tullaan terveenä pois. Nyt oli vähän toisinpäin.
Ensin otettiin verikoe veriryhmää varten. Sitten vaihdoin sairaalavaatteet ylle ja jäin sänkyyni odottelemaan. Käytiin tulevaa leikkausta läpi ja annettiin esilääkitystä.
Mulla oli ihan hyvä mieli ja leppoisa olo. Ainut että kaikki muistutti niin paljon omasta työpaikasta, niin se oli vähän häiritsevää :D
Hoitaja oli ihan super, sanoinkin hälle siitä ennen kuin illalla lähdin.
Odottelua ennen leikkausta

Leikkaava lääkäri poikkesi kertomaan vielä leikkauksen riskeistä, että tiedänhän minä nämä. No en tiennyt, niin siitä iski pieni ahdistus. On kuulemma mahdollista saada pysyviä nielemisvaikeuksia tai kielen hermot vaurioituvat vahingossa.
No kauan en ehtinyt panikoimaan kun käsky kävi ja tää olikin paras.
Leikkaussali nimittäin sijaitsi toisessa sairaalassa johon minut sitten trukin perässä kärrättiin maanalaisia tunneleita pitkin. Vähän oli töyssyistä menoa ja olo oli kuin ruumisvaunussa.

Salissa kaikki kävi nopeasti. Nukutuksessa aistin että nyt tulee jotain ja sitten taju jo lähti. Tuntui että olinpa nukkunut makoisat unet. Herätessä heti kysyttiin minkäverran tuntuu kipua, niin se oli jotain nelosen luokkaa. Olin kuulemma aiemmin sanonut seiska mutta sitä en muista.
Sain pari kertaa vahvaa lääkettä. Mietin tuntuuko selväjärkiseltä ja muistanko kuka olen. Näkö oli sumeaa mutta muuten olo oli että olisin voinut lähteä vaikka kävelemään.
Kieli sattui paljon enemmän ja pelästyinkin että no, nyt se sitten vaurioitui. Se oli jäänyt vahingossa liian kovaa puristukseen mutta pitäisi palautua hiljalleen.

Osastolla yritettiin antaa heti mehujäätä ja vettä mutta en saanutkaan mitään alas. Olo oli niin etova. Minulle tulikin pari voimakasta pahoinvointikohtausta nukutusaineista ja kotiinlähtö jäikin epävarmaksi.
Sain syötyä jäätelöä jonka jälkeen alkoi vesi ja mehukin maistua. Heikotti ja olin kalpea mutta sen verran kuitenkin pystyssä pysyin että sain luvan lähteä kotiin.
Ajatelkaa, jäätelöä saa syödä niin paljon kuin sielu sietää.

Koko ajan kotona odotin milloin se sietämätön kipu alkaa, enkä uskaltanut edes nukkua kunnolla. 
Kipulääkkeiksi sain viikon ajaksi tulehduskipulääkettä, Panacodia poreena sekä Tramalia tippoina jota en ole edes tarvinnut.
Panacodissakin käytän lasten annostelua ja nyt kun leikkauksesta on kulunut viisi päivää, riittää mulle enää pari poretta päivässä.
Eilisestä alkaen olen syönyt jo sosemaista ruokaa, aluksi meni vain mehua ja jäätelöä. Vieläkään ei ruokahalu ole ennallaan, ja hyvä niin kun ei kuitenkaan voisi syödä mitä tahansa.
Päivät kuluvat hyvin pitkälti sohvalla. 
Panacod väsytti niin paljon että nukuin oikeastaan koko ajan sekä aiheutti muutenkin tokkuraisuutta. Nyt jaksaa jo ulkona käväistä. 
Iisisti pitää tietenkin ottaa eikä urheilla saa tai muutenkaan rehkiä pariin viikkoon.
Eipä tarvitse yksin sohvalla nukkua :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti