Hetki, joka jäi sydämeen - Pyhä Nattanen

Tosiaan, Pyhä-Luostolta ajelimme Tankavaaraan. Alkujaan tämä ei ollut suunnitelmissa, mutta sinne tiemme jälleen vei. Tuntuu, että Tankavaarasta on tullut meille sydäntä lähellä oleva, suorastaan pakollinen pysähtymispaikka aina kun näillä seuduilla tullaan olemaan. 
Niin tärkeä tästä on ainakin minulle tullut.

Otettiin jälleen "kullankaivajan" tunnelmallinen mökki yöksi, mutta heitettiin nopeasti vain tavarat sisälle ja lähdettiin poikkeamaan Kiilopäällä. Koska nyt täällä kerran oltiin, pitihän sitä Suomen parhaaseen savusaunaan mennä.
Viime kesänä muistan miten jäätävän kylmää saunan edustalla olevassa tunturipurossa oli, ja sitä odotin myös nytkin. Mutta ei, yllätykseksi vesi olikin jopa lämmintä! Tai no lämmintä ja lämmintä, oliko se nyt 16 asteista, mutta lämpimältä tuntui aiempiin kertoihin verrattuna.

Kiilopään löylyistä suuntasimme takaisin Kultakylään ja nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Minä, joka en ollut ollenkaan katsonut sääennustuksia, olin lähtenyt koko reissulle pelkästään lämpimien vaatteiden varassa. Ja kun nämä helteet iskivät, kuljinkin sitten sama teepaita päällä koko reissun, minkä siis kävin ostamassa Kuusamon alennusmyynneistä.
Vaellushousuina käytin vanhoja pellavahousuja, mitkä olivat mun matkahousuiksi tarkoitetut, mutta hyvin ne ajoivat asiansa näinkin 😄
Mutta sanomani oli, että oli mukava saada puhtaat vaatteet vihdoin päälle saunan jälkeen.

Seuraavan päivän, ja samalla viimeisen Lappi päivämme suunnitelmana oli, että Markku lähtee kullankaivuuhommiin, ja minä vietän aamupäivän luonnossa ja loppupäivän saunoen Kultakylän saunapäivillä.

Aamulla heräsin jo viiden aikaan, ja päätin sängyssä pyörimisen sijaan lähteäkin heti siitä reissuun. Olin jo pakannut edellisenä iltana reissukamat päiväreppuun sekä aamupalan, joten ei muuta kuin sängystä suoraan auton rattiin.
Halusin lähteä huiputtamaan Pyhä-Nattasen tunturin, kun kerran täällä nyt olin.
Olin kuullut, että paikka on maaginen, joka pitää itse kokea edes kerran elämässään.

No, sitä se todella oli. Eikä varmasti tule jäämään ainoaksi kerrakseni, jos minä saan päättää.
Olin siis hieman ennen kuutta pienellä parkkialueella, josta oli vain kahden kilometrin matka huipulle. Mukava polku tallustaa, eikä mielestäni missään vaiheessa edes kovin jyrkkä. 
Koska olin aikaisin liikenteessä, sain todella nauttia olostani itsekseen. 
Viihdyin huipulla melkein kolmisen tuntia. Istuin vain ja katselin. 
Näkymät olivat jotain niin pysäyttävää, sekä se tunnelma ja hiljaisuus. 
Sanoinkuvaamatonta suorastaan.
Ei tuulenvirettäkään, vain täydellinen hiljaisuus ja rauha. 
Mieleni uppoutui tyyneyteen, ja jopa kyyneleet nousivat silmiini, niin kaunista siellä oli. 
En olisi halunnut poistua siitä hetkestä koskaan.

Pyhä-Nattanen

Aamiainen Nattasella

I hike wild and free to feed my craving for silence and peace
My spirit flies above the mountains which is why it is always
on my mind every time I close my eyes

Mutta pakko oli lopulta lähteä. Mutta lupasin tulla uudestaan vielä jonain päivänä. 
Tosiaan, Markku lähti kokeilemaan onneaan kullanhuuhdontaan, ja minä lähdin Ylen järjestämään saunakaruselliin. 
Kultakylässä oli muutama erilainen sauna, joita sai vapaasti kierrellä. Ilmeisesti lappilaiset eivät niin kovia saunojia ole (tai ts haluavat pysytellä omissa oloissaan), sillä sain saunoa ihan itsekseen. Mutta eipä tuo haitannut, sillä viihdynhän minäkin mainiosti yksinään, ja erityisesti pidänkin siitä, että saunassa ollaan hiljaa..

Jahka saunat sain kierrettyä, alkoi Markkukin olla valmiina, mutta ei tosin rikkaanpana.
Kävimme syömässä viimeisen päivän kunniaksi ravintolassa, ja minäkin nyt katkaisin burgerlakkoni, sillä otettiin molemmat listalta burgerit!! 
Syömisten jälkeen lähdettiin ajelemaan Taivalkoskelle, jossa onneksi saimme viettää vielä yhden yön. 
Sunnuntaina aamusta lämmitin vielä saunan rannalla, ja kävin uimassa. 
Kuinka ollakaan, alkoi ilmat viilentyä selkeästi. Pohjoisen helle päättyi samaan hetkeen kuin lomamme.
Ja minäkin tosiaan palailin kotiin, vaikka suunnitelmissa olisi ollut vielä vaellusta Kilpisjärvellä, mikä ei nyt monesta syystä ottanut toimiakseen.
Ehkäpä ensi kesänä sitten :) Ihana loma kuitenkin, vaikka reilun viikon verran se kesti.

Kullankaivajan mökki

Kiilopään tunturilampi

Lappi jätti jälleen jäljet sydämeen, ja tänne palataan vielä samoilemaan <3