Hiljan viemää: Lempeä ja hiljainen Hossan kansallispuisto

Pohjoisesta palattu. Vähän aiemmin mitä piti, mutta silti tuntuu, että oltiin vaikka kuinka kauan. Ja hyvä niin tietysti.
Jälleen tuli seikkailtua vähän sielä sun täälä, yhdessä ja erikseen. Torstai aamuna lähdettiin, ja Markku jäi Hyrynsalmelle suopotkupallo kisoihin ja minä jatkoin matkaa kohti Hossaa.

Olin varannut ekaksi yöksi itselleni pikkuisen mökin Hossan lumosta sekä saunan! Ilta oli utuinen ja hieman sateinen, mutta kyllä teki hyvää aloittaa loma rentoutumalla saunassa. Kävin myös muutaman kerran uimassa, vaikka vesi melko viileää olikin. Sain nukuttua hyvät yöunet ja lepo tulikin tarpeeseen, sillä tarkoitukseni oli viikonloppu vaeltaa Hossan kansallispuistossa.
Hossassa on useita todella hyviä ympyrälenkkejä retkille, sekä niitä yhdistelemällä saa kyllä useita päiviä helposti tuolla kulumaan.

Yksi Hossan lukuisista luonnon hiekkarannoista

Päätin vasta seuraavana aamuna mistä ja millaisen vaelluksen teen. Koska keli oli pilvinen, suuntasin ensimmäisenä päivärepulla varustautuneena Julma-Ölkylle.
Mulla oli repussa vähän evästä mukana sekä vesipullo. Lähdin kiertämään Julma-Ölkyn pidempää lenkkiä, eli Ölökyn ähkäsyä. Olin lukenut, että reitti olisi haastava, mutta mielestäni ei mitenkään erityisen paha ollut. Ei edes ne nousut taikka laskut. Tosin tuollaisessa maastossa olenkin aina vahvoilla 😄

Kolmisen tuntia mulla kierrokseen meni, eli tuttuun tapaani reippaasti etenin. Mulla oli jotenkin nostalginen olo koko kierroksen, koska olen tuolla joskus lapsena ollut iskän kanssa, ja hyvin hämärästi muistankin siitä jotain.
Reitti oli kyllä komea. Ei sitä jokapaikassa Suomessa noin jylhiä maisemia näe.
Varsinkin jos kiertää myötäpäivään, niin parhaat palat ovat viimeisellä suoralla, eli riippusillalta kun tullaan takaisin päin. Itse en varsinaisesti edes ylittänyt siltaa, kun pidemmän lenkin menin, mutta kävin silti fiilistelemässä sillalla.
Ja koska olin aikaisin liikenteessä, sain myös hyvin rauhassa poluilla tallustaa.
Mutta kun palasin parkkipaikalle, oli siellä jo runsaasti autoja.

Julma-Ölkky

Julma-Ölkyn jälkeen pohdin mihinkäs sitten, ja päädyin ajelemaan Hossalaislampien parkkikselle. Ei tehnyt enää sille päivää mieli sen enempää vaeltaa, joten päätin leiriytyä siihen lähistölle. Oletin, että kaikki laavut ovat varmasti miehitettyjä, joten suuntasin pelkälle tulistelupaikalle, jotta saisin olla rauhassa.
Ja löysinkin todella mukavan ja hiljaisen paikan lammen rannalta vain itselleni, sillä sain tosiaan viettää yöni omissa oloissani.
Koska ilta oli vielä nuori, aikani kuluksi pilkoin runsaasti puita ja sytytin nuotion, jonka äärellä oli mukava istuskella iltaa.

Hossassa taitaakin lähes kaikki leiripaikat olla jonkun vesistön äärellä, joten valinnan varaa riittää, jos haluaa yöpyä erityisen mukavilla maisemilla.
Minäkin vietin molemmat yöni rannalla, ja "kesäteltastani" olikin huippua ihastella ulkomaailmaa.
Menin varhain nukkumaan, mikä ei ehkä liene fiksuinta leiriolosuhteissa, sillä molempina öinä heräsin jo puoliltaöin ja oli vaikeuksia saada unenpäästä kiinni. En tosin stressannut asiaa, koska eihän mulla aikatauluja ollut. Lueskelin sitten kirjaa vain, kunnes väsy tuli parin tunnin päästä uudelleen.

Aamulla keli oli edelleen pilvinen mutta lämmin. Tosin iltaa kohden aurinko vihdoin tuli esiin ja taivas oli lähes pilvetön. Yöt olivat muuten todella hiljaisia. En koskaan ole nukkunut niin äänettömässä metsässä. Se oli niin erilaista, mutta todella ihanaa. Rakastan kun on oikein hiljaista.
Ennen aamupalan laittoa, kävin virkistäytymässä lammen viileässä vedessä. Se herätti myös ihanan lempeästi.

Klapihommia ajanratoksi :)

Ensimmäisen yön leiripaikka

Olin suunnitellut päivän ohjelman, ja tällä kertaa halusin lähteä kiertämään värikallion 8 kilsan lenkin. Ajattelin, kun kerran täällä asti ollaan, pitäähän sitä käydä katsomassa kuuluisat kalliomaalaukset.
Ajelin toiselle parkkikselle ja otin tänne mukaani taas pelkän päivärepun.
Sain jälleen kulkea rauhassa, ja ainoat ihmiset jotka näin, olivat leiripaikoilla yöpyjät.
Maalaukset pistivät kyllä pohtimaan menneitä ja ilmassa leijui mystinen tunnelma. Hurjaa ajatella, että joku on tuhansia vuosia sitten piirrellyt kallioon niitä merkkejä.
Ai että, olisipa aikakone keksitty :)

Silta maalauksille

Lähikuvaa kalliomaalauksista

Värikallion kierroksen jälkeen, ajoin takaisin tutulle parkkikselle, ja nyt heitin vihdoin rinkan selkään.
Tarkoituksena minulla oli lähteä kiertämään Kokalmuksen kierrosta, joka on 14 km pitkä. Halusin myös yöpyä tämän reitin varrella, vaikka ajallisesti olisin tuonkin ehtinyt muutenkin kiertämään.
Alkuun kuljin vain pari kilsaa, ja pidin lounastauon heti Muikkupuron laavun läheisyydessä. Laavulla oli runsaasti menoa ja vilskettä, joten etsin itselleni rauhallisen paikan viereisen järven rannalta.
Olin kuivattanut hernesoppaa, joten testasin nyt sitä. Ja maistui muuten hyvältä! Ja muutenkin ruoka maistui, kun alla oli kuitenkin aamun värikallion lenkki.

Kiirettä en pitänyt, vaan pidin reilun ruokatauon. Alkuun olin ajatellut yöpyä reitin puolessa välissä, eli Kokalmuksen laavun läheisyydessä, mutta koska ilta oli nuori, talsin niin pitkälle, että seuraavalle päivälle jäikin vain kolme kilometriä.
Kokalmuksen reitti saattanee olla Hossan mukavempia, niin helppokulkuisuuden vuoksi, että maisemien. Reitti kulkee käytännössä koko ajan järven ympärystä ja vähän väliä eteen tupsahtaa ihania luonnon hiekkarantoja.
Tälläkin reitillä tosiaan, kaikki leiripaikat ovat ihan huippupaikoilla.

Onnellinen retkeilijä

Kaksi poroakin näin tällä reitillä. Olivat tosin niin arkoja, että vilistivät samantein metsikköön piiloon.
Pidin puolessa välin reittiä toisen pidemmän tauon, ja silloin tosiaan päätin jatkaa matkaa vielä. Olin nähnyt reitin varrella harjun kohdilta vastarannalla mukavan näköisen hiekkarantaisen niemenkärjen, ja pohdin olisikohan siinä mahdollisuus viettää yö..
No ei muuta kuin selvittämään asiaa, ja muutama kilsa eteenpäin.

Ja kyllä vain, niemenkärki oli täydellinen paikka teltalle. Ja koska tulistelupaikka oli muutaman sadan metrin päässä, en usko olleeni kovin laittomalla paikalla kuitenkaan.., toivottavasti ainakaan..
Päivä oli käynyt jo melko kuumaksi, kun aurinko porotti, vaikka vielä ei hellelukemat paukkuneet. Kävin ensitöikseni uimassa, jonka jälkeen laitoin leirin pystyyn.
Tälle iltaa halusin paistaa myös lättyjä. Muutoin ilta meni huilatessa ja lukien kirjaa. Askeleita olikin jo kertynyt 30 000, joten ihan hyvillä tunnoilla siinä chillaili.

Tosin ekaa kertaa ikinä vaelluksella, kävi ajatus "yksinäisyydestä" mielessä. Varmaan siksi, koska siinä oli muutama tunti aikaa taas vain olla, niin mietin olisihan se kenties ihan kiva, jos tässä olisi nyt joku, jonka kanssa höpöttää. Kyseenalaistin myös haaveeni jonain päivänä parin viikon erämaa vaellukselta, että olisikohan se oikeasti nautinnollista olla täysin eristyksissä niin pitkä aika, tai jopa pidempi? Hmm, mielenkiintoista ja ehkä jopa odottamatonta minulta..

No, ihanaa mulla silti oli. Ja viimeistään aamulla olin niin onnellinen "aamuonnesta", että unohtui tuollaiset 😄 Kävin jälleen uimassa, jonka jälkeen hissukseen tein aamiaista, eli mysliä, mistä on tullut todellinen lempparini vaelluksilla. Nyt tein itse myslit mukaani, lisäämällä maitojauhetta, joten erittäin helppo ja hyvä aamupala. Ja kun tekee vielä riittävän ison annoksen, pysyy nälkäkin pitkään poissa. Kannoin mukanani myös tuoretta inkivääriä, jota lisäsin aina palasen teen kaveriksi.
Keittelin myös juomavettä, koska kuumuus olikin tyhjentänyt vesivarastoani nopeammin kuin oletin.

Siitä sitten lähdin etenemään viimeisiä kilometrejä kohti parkkia. Viikonloppu retkeni Hossassa päättyi siihen, ja oli aika lähteä hakemaan Markkua Hyrynsalmesta.
Hossa oli mieletön ja yllätti mut kuus-nolla. Tänne voisin todellakin tulla toistekin, ja täällä olisi mahtava myöskin maastopyöräillä näitä reittejä.
Hossasta löytyy myös todellinen "piilopirtti", eli pikku-Hossa eräkämppä, mikä harmikseni oli kylläkin varattu tälle viikonlopulle ja tosin pitkälle syksyyn. Enkä ihmettele.

Mutta loma ei suinkaan loppunut tähän, vaan tämähän oli vasta alkulämmittelyä.
Matka täältä jatkui Taivalkosken kautta iki-ihanaan Lappiin Pyhä-Luostolle, Tankavaaraan sekä Kiilopään rakkaalle savusaunalle. Mutta niistä lisää seuraavalla kerralla :)