Odotukset olivat korkealla ja intoa piisasi.
Muutenkin oli ihana päästä pienelle minilomalle.
Mulle tämmöiset juoksukisat ovat kuin tehty kun en ole niin tasaisen juoksun ystävä.
Metsä, ojat, muta, ylämäet ja alamäet, vesi sekä kaikenlaiset esteet, tykkään!
Näissä vauhti ei yllä liian koviin lukemiin jolloin syke pysyy matalampana ja saan hyödynnettyä vahvuuttani eli kestävyyttä.
Ainut hidaste mulla oli polvi mikä vähän väliä teki kiusaa jolloin oli pakko himmata menohaluja.
Pitääkin muistaa taas omakin kehonhuolto.
Viikonloppu oli täyttä auringonpaistetta joten hiekka pöllysi ja hiki virtasi. Osallistujia ei kovin suuri määrä ollut, liekö useat samanaikaiset muut juoksutapahtumat vaikuttaneen asiaan mutta itse olin ainakin tyytyväinen väljyydestä juosta.
Ensimmäisenä esteenä oli tankkien alta ryömiminen. Minä kun olen niin pieni, pääsin ketterästi kontaten ali.
Seuraavaksi vastaan tuli muutamat mutalammikoiden ylitykset. Vesi tosin nousi vain polviin asti ja mukavasti se viilensi matkan tekoa. Kengät kyllä täyttyivät mudasta ja hiekasta mikä lisäsi juoksun haasteellisuutta.
Näiden jälkeen mentiin pitkä pätkä metsässä polkuja pitkin joissa ylitettiin useita ojia.
Mäkiä reitillä oli todella paljon, osa hyvinkin jyrkkiä. Reisilihaksissa kyllä tuntui :D
Pururata osuus oli mulle se tylsin, tosin maisemat olivat mahtavat. Laskeuduttiin myös järveen, mutta siinäkin reitti kulki niin ettei ihan uimaan asti tarvinnut mennä joten vaatteet säilyivät suht kuivina.
Järvi taas virkisti mukavasti matkan tekoa auringon paahtaessa.
Sovittiin Markun kanssa ennen lähtöä että juostaan omaan tahtiin. Aluksi jäin taakse mutta jossain vaiheessa pääsin ohi. Välillä kuljettiin samaan tahtiin, välillä taas mentiin vuoroin perään.
Vähän ennen maalia oli esterata osuus jossa piti ylittää ja alittaa eri korkeuksissa olevia puomeja sekä hypätä melko korkealta alas. Tai ainakin mulle melko korkealta.
Se olikin "pahin" este mulle koko kisassa johtuen siitä etten saisi tömähtää maahan liian korkealta aikoinaan saadun aivotärähdyksen vuoksi.
Onneksi alusta oli pehmeä niin ei tuntunut ikävältä alastulo.
Loppuhuipennuksena oli pitkä pätkä hyvin jyrkkää nousua ja laskua vuoroin perään hankalassa maastossa.
Minä sain tässä taas loistaa ohittamalla useita kanssajuoksijoita, kiitos hyvän peruskestävyyteni ansiosta :)
Reitti oli mielestäni tosi kiva ja tyyliltään enemmän haastava polkujuoksu kuin vaikka jos vertaa Tough Vikingiin tai Extreme Runiin. Ne kuuluvat ihan eri kastiin.
Tapahtuma oli rento ja toi mukavasti vaihtelua arkijuoksuihin sekä lisämotivaatiota seuraaville polkukisoille.
Ainut todella suuri miinus oli järjestäjien emämoka reitin pituuden mittauksessa. Ilmoituksessa oli 7 ja 14 kilometrin luokat mutta todellisuudessa 14 kilsaa olikin vain 10,5!
Joten maali tulikin hyvin yllättäen vastaan ja olo oli hieman hämmentynyt.. Mutta onneksi kyseessä eivät olleet liian vakavat kisat.
Asiaa kyllä pahoiteltiin jälkikäteen.
Jokatapauksessa hauskaa oli ja ennenkaikkea parasta yhdessäoloa <3
 |
| Military Run 2017 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti