Mua jännitti melkosesti mihin oltiin menossa ja mitä tapahtuu.
Arvasin heti ekan kohteen kun ajeltiin Orikedolle. Olin heti että eiii, et oo tosissas. Viet mut ajamaan kartingia!
En kyllä tajua miksi jännitin niin paljon. Mähän tykkään vauhtilajeista ja kokeilla kaikkea uutta.
Vissiin ajattelin etten vaan osaa. Mutta sehän olikin helppoa kuin mikä. Kaasu, jarru ja ratti. Ei siinä muuta tarvita.
Alkuun kesti hieman ennen kuin uskalsi painaa lujempaa mutta nopeasti huomasi kuinka kivaa se olikaan päristellä.
Hauska yllätys ja kenties "kosto" siitä kun vein Markun ratsastamaan helmikuussa 😄
 |
| Vakava ja pelle ennen ajoa |
Tämän hurjastelun jälkeen saavuimme majapaikkaamme. Jouduin pitämään silmiä kiinni vaikka väitin että pysyn kartalla siitä huolimatta. No tää vetikin ylimääräisten mutkien kautta että olin lopulta ihan pihalla missä ollaan.
Mutta vähänkö olin onneissaan kun löysin itseni Turun Park Hotellin pihalta!
Park Hotel on ollut meidän "erikoiset" majapaikat listalla ja nyt olimme menossa sinne yöksi.
Tämä pieni ja uniikki hotelli toimi aikoinaan yksityishuvilana. Nykyisin siinä on parikymmentä erilailla sisustettua huonetta.
Meidän huone oli tilava ja hieno, tyylilleen vanhanaikaisesti sisustettu. Hotelli sijaitsee ihan torin nurkalla, silti omassa rauhassaan kaikelta melulta.
Lepäiltiin hetken aikaa huoneessa jonka jälkeen alkoi valmistautuminen illalliselle. Oli kyllä niin huikeeta kun ei yhtään tiennyt mihin taas menemme.
Päälle piti pukea pikkaisen parempaa Seppälää.
Kävellen lähdettiin kohti jokirantaa ja sieltä saavuimme ravintola Smöriin.
Ravintola sijaitsee paraatipaikalla ihan joenvarrella.
Markku ehdotti että otetaan yllätystreffien teeman mukaisesti neljän ruokalajin yllätysmenu.
Ruoka oli taivaallista ja elämyksenä myöskin täydellinen yllätys. Ihana oli käydä astetta paremmassa paikassa syömässä.
Olin kyllä niin otettu ja haltioissani tästä kaikesta. On toi vaan niin 💓
 |
| Smör |
Aamulla kävin lenkillä kaupungilla. Kuljin jokirantaa pitkin ihanan aurinkoisen aamun sarastaessa.
Huomasin olevani jo täysin vieraantunut kaupunkielämästä sillä kaipasin jo kotiin peltojen keskelle. En nimittäin millään päässyt hyviin fiiliksiin siellä kävellessä.
Ei se mitään. Tiedän ainakin asuvani juuri siellä missä minun pitääkin.
Mukavan aamiaisen jälkeen lähdimme hotellista mutta emme suoraan kotiin.. Vaan haimme meidän Sisu-hauvavauvan mukaamme.
Nyt olemme viettäneet jo kaksi päivää jännittävää pentuelämää kotona :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti